UUSI BLOGI

https://herdingsunshine.blogspot.fi/

Eli uusi blogi ja uudet kujeet. Vielä on vähän vaiheessa mutta on siellä jo jotain luettavaa :) Tämä blogi ei enää päivity.

Pilke silmäkulmassa tavallisenakin päivänä

Arvostaako ihmiset tarpeeksi arkea koiriensa kanssa? Monelle koira on harrastuskaveri ja sitä varten hankittu, arki tuntuu menevän siinä sivussa. Niin se mullekin on ollut monta monituista vuotta. Toki koiran kanssa harrastaminen rikastuttaa sitä arkea, ja parhaimmillaan parantaa koiran ja omistajan suhdetta. Mutta nyt kun on ollut vähän pakonkin edessä harrastetaukoa yli vuoden olen tajunnut, että kyllä se arkikin on tärkeää aikaa. Vaikkei sitä aina välttämättä tiedostakaan, tai joka ikistä tapausta blogiin kirjoita.

Miten mie sitte yhtäkkiä aloin tällasia miettimään? No kerrompa pienen tarinan joka tänään tapahtui:  Istutin kaks ruukkusalaattia tonne kukkapenkkiin, kun haluan testata että onnistuisko itte kasvattaa. Käännyin sitten hetkeksi (oikeesti korkeintaan 5 sekunniksi) korjaamaan mattotelineellä olevaa mattoa tai jotakin... Niin eikö Enda kerinny kiskoa toisen salaateista ylös maasta ja söi onnellisena sitä kahta senttiä salaattia mitä siinä oli jäljellä. Se rakastaa salaattia, mie aina heitän sille ne salaatin päät mitkä muuten menis roskiin. Mutta se Endan ilme ja olemus, kun se kanto sitä salaatinraatoa! Ei sille voinu kun nauraa :D Toinen oli selvästi niin onneissaan ja ylpeä, kun löysi mahtavan herkun maasta.

Joltaki lenkiltä joskus räpsästy

Sillon mie tajusin että tollaset pienet hetket on hyvin iso osa sitä miksi koirat on niin ihania, ja miksi mie rakastan elää niiden kanssa. Kun näkee miten ne on vähän ilkikurisia, hoksaa jotain uutta tai tökkii kylkeen selvästi tietäen että sie kutiat (no okei ehkä mie inhimillistän liikaa mutta sallittakoon, eikö vaan :), laittaa pään polvelle ja katsoo silmiin kun sie itket, käpertyy kainaloon nukkumaan päikkäreitä... Näitä on niin paljon.

Ei tällä kirjotuksella sen suurempaa pointtia tällä kertaa ollut... Yksi arkipäivän pieni hetki kirjoitettuna muiden luettavaksi? Älä laita puutarhaa jos kasvit on kovinkin lähellä sydäntä, ja sulla on uteliaita koiria? Mulla oli tylsää? All of the above? :D

Better luck next time & kunnon TBT kuva kun ei uusia ole

Joo eli varasijalle 98. tähän mennessä jouduin, joten eipä sitten tällä kertaa tärpännyt. Mutta varasuunnitelmana menen sitten avoimeen ja käyn paljon kursseja ja menen sitä kautta opiskelemaan sitä mitä haluan! Tampereelle siis kuitenkin jossain vaiheessa suuntaan täältä.

Käännöstöitä on tullut tasaiseen tahtiin, mikä on pelastus tähän tylsyyteen. Tänään postissa tuli gradunlukemispalkka, josta en saa kuvaa nyt tähän mutta teen sitten vaikka oman postauksen sille jossain vaiheessa. On nimittäin aivan ihana kaulakoru, jonka kaveri itse teki! Oli niin nostalgista nähdä kirje postissa, siis sellainen ihmisen lähettämä, ei viraston tai laskukirje :D

Nostalgiasta tuli mieleen, että kattelin tässä vanhoja kuvia joita mulla on Picasassa tallella, ja sieltä löyty kyllä semmonen muinaisjäänne että ei oo tosikaan. Se on toi tän postauksen kuva. Oisinkohan mie tossa 15 ja Miki vähän yli vuosikas, ja me oltiin Kauppatorilla mätsärissä. Mie niin muistan tosta mätsäristä sen kun mulle sano yks tyyppi että "Ton koiran kans sie et junior handlerissa pärjää, ota joku lainakoira, ne on parempia." Miehän siis kisasin lähinnä Mikillä, ja joskus naapurin sammarilla, mutta ton jälkeen mie erityisesti aloin Mikin kans kisaamaan, ihan vaan todistaakseni tälle tyypille että perkele vaiha itte koirias kuin paljon haluat mutta mie en :D Vaikka huonohan se oli noin ajatella, jäi paljon esittäjäkokemuksia saamatta, ja tavallaan vesitty se koko junior handlauksen idea...  Noh, ollutta ja mennyttä.

Tuolla on ihan sairaasti öttöjä ja itikoita, hyvä kun puoli tuntia kerrallaan pystyy olemaan, kun koirat näyttää kärsiviltä ja multa syyään kaikki paljas iho ja päänahka. Mie en oo oikeen varma mikä noille ois hyvä karkote, niin jos teillä on jotaki suosituksia niin tännevain!

Hyvänenaika, sehän on jo heinäkuu...

Meidän kesä...

on kylmä. Ainaki tähän mennessä...  2.6 oli sairaan kylmä, kun heitin talviturkkini tonne Lehtojärveen :D Sen jälkeen oo uimassa kyllä käyny... Tänään meni vihdoin yli kahdenkymmenen auringossa. Koirien kans ollaan kävelty paljon kun ei oo ollu öttiäisiä. Eipä me juuri muuta olla tehty, tossa ne menee ja pitää mulla järjen päässä, kun on joku jolle höpöttää :D Se mulla harmittaa etten löydä sitä kameran laturijohtoa mistään edelleenkään.

Juhannusviikko meni rauhassa kotona, käännöstöiden parissa. Oli kyllä aika rankka viikko sillä rintamalla, kun on nyt noin kuukauden ollu vähän kevyempää, niin nyt yhden viikon aikana oon tehny melkeen 200 tekstiä ja reippaat 17 000 sanaa. Onpahan ainaki tekemistä.
Sitte mie oon kattellu nyt paljon japanilaisia tv-sarjoja siis ihan niitä näyteltyjä, ja alkaa pelottavasti ymmärtää jo noin 80% siitä mitä puhutaan ilman niitä tekstejä, melkeen kohta paremmin kun ruotsia :D Oon mie kämppiäki jo Tampereelta tässä kuukauden kyttäilly enemmän ja vähemmän aktiivisesti, pitäs taas aktivoitua sillä osastolla enempi, kun lähtö toivottavasti lähenee.

Lopuksi vielä haluaisin puhua unista, kun mie tykkään kertoa niitä ihmisille ihan IRL. Voi kamala minkä unen mie näinkään viime yönä. Kyllä mie oon ennenki painajaisia nähny, mutta harvoin nyt niin pahoja että en pysty enää nukahtamaan uudestaan. Kirjotin sen oikeen ylös, ja aattelin jakaa sen teidän kanssa. Seuraava tekstinpätkä sisältää graafista sisältöä, jota en suosittele lukemaan jos veri ällöttää :D Tää on kirjotettu just ku heräsin, ja jätän sen tollaseksi, koska muuten siitä tulee liian siloteltu, eikä minun paniikki välity sellasesta tekstistä kunnolla. Täytyy vaan miettiä että mistä ihmeestä ihmismieli tällasia kehittelee :D

Lihansyöjäpupu

Takaovesta tuli yhtäkkiä kauheesti eläimiä ku mulla oli jääny se auki. Semmone pupu joka oli ruskeeharmaa, sitte tuli lehmä ja valkonen kissa ja semmone pupun poikanen ja kolmas pupu joka oli varmaan sen poikasen äiti. Enda sitte heräs ja ryntäs tonne ja ajo ne pikkuelukat pois ja se lehmä jäi tonne takkahuoneeseen seisomaan ja yritti kokoajan potkasta minua ku yritin saaha sitä lähteen No sitte mie luulin että ne kaikki oli lähteny lopulta, mutta ku tulin takasin tänne huoneeseen niin se ruskeeharmaa pupu oli täällä ja mie että no pitää sille jotaki herkkua antaa että se näyttää niin kesyltä ja se jäi tänne. nii mie otin omenan ja annoin sille pikkusen hitusen sitä. Sitte sen naama näytti siltä niinku se ois itkeny ilosta, nii mie sitte annoin isomman palasen, mutta se palanen näytti ihan etusormelta????? ja mie aattelin että ei puput voi syyä lihaa voi ei, ja sitte se söi sitä ja se mussaantu se sormi nii se sisältö näytti ihan omenalta mutta siitä jäi se sormen kynsi ja vähän ihoa jäljelle, ja tälllä kertaa näytti ihan semmoselta vauvalta se pupu joka ois just alkamassa itkemään. sitte mie että no ei tää voi olla totta ett' ei sille voi tollasta muistoa ihmisistä jättää niin yritin vielä antaa sille omenanpalasen, niin taas ku se pupu otti sen niin se näytti sormelta, tällä kertaa ihan minun peukalolta ja mie luulin että tuun hulluksi siinä unessa ja sitte se tosi sairas tapahtu: ku se puras sitä sormiomenaa nii siitä purskahti semmosta punasta eli verta ja sitte minun peukaloon alko sattua ku se hajos samalla lailla mössöksi kun se omena

Tampereelle ja takaisin

Tiistaina oli siis viimein pääsykokeet Tampereella. Mie menin kuitenkin jo maanantaina Saanan ja Marissan luo ja olin siellä sitte kaks yötä. Kaveri tuli ystävällisesti hoitamaan koiria oikeen kotiin :) Menomatkalla junassa oli muuten kivaa, mutta oikeestaan ei, kun korvanjuuressa kuorsaa joku monta tuntia... Niin ja meinasinhan mie vanhasta tottumuksesta alkaa tekeen lähtöä kun kuulu kaiuttimista että "Seuraavana Kannus." :D Katoin varmaan 6 jaksoa yhtä sarjaa ja vähän vilasin pääsykoekirjoja...
Tampereella piti hypätä bussiin, ja mulla jännitti se aivan kauheesti. Mutta vr ei ollu myöhässä ja mie kerkesin siihen bussiin mihin piti ja osasin jäähä oikeella pysäkilläki vielä pois!

Pitkästä aikaa sai juua iltateet jonku kans ja tuli ihan Peltola-ajat mieleen. Yöllä kuitenki iski pääsykoejännitys ihan kunnolla ja heräilin varmaan tunnin välein. Aamulla kuitenkin oli ihan virkeä olo, vaikka vessassa ramppaaminen alkokin just ennen kun piti lähtee sitä koetta tekemään. Mitä lähemmäs me käveltiin yliopistoa niin sitä vähemmän minun jalat liikku :D Miten mie viime vuonna ees pääsin sinne yksin, en mie tiiä :D

Sitte mie jouduin aika korkealle istumaan sinne saliin, mihin meni vähän aikaa tottua, mutta se koepaperi oli sellanen että ei kerinny paljoo ajatella kuinka korkeella istuin... Sitte se koe... Ensimmäinen puoli, kielioppi ja luetunymmärtäminen meni tosi hyvin, paremmin ku viimeks, vaan kolmesti piti pysähtyä miettimään oliko oikee vai väärä vastaus. Sitte se kirjaosuus menikin vähän liikaa lottoamiseksi siinä loppua kohden... Muistin monesta kysymyksestä puhuvan kappaleen, mutta en muistanu just tarkkaan sitä kysymyksen vastausta. Laskujen mukaan kuitenkin jos en ihan väärin arvannu ihan kaikkea tai laittanu vääriin ruutuihin rasteja tai jotaki niin tällä kertaa kuitenki pitäs läpi päästä. En kuitenkaan oo ihan yhtä itsevarma ku viime vuonna. Toivotaan toivotaan..

Sen jälkeen oliki pää niin tyhjä että istuin tyyliin puoli iltaa paikoillani ja tuijotin tyhjyyteen. Leivoin mie tahmakakun ja oli lättyjä ja vaikka mitä. Sitte ilta menikin mässäillessä ja jutellessa ja katottiin Rillit Huurussa ja vielä elokuvaki aamuyöllä Saanan kans. Aamupäivällä piti jo yhentoista jälkeen lähtee takasin asemalle, ja kaheltatoista olin jo junassa matkalla takasin Rovaniemelle. Ja jotenki tuntu että tää paluumatka oli lyhyempi ku menomatka, vaikka se oli puoltoista tuntia pitempi :D

Sitte me vielä alettiin kymmenen maissa illalla trimmaamaan Mikiä minun kaverin kans. Harjattiin se ja leikattiin koristekarvat veks. Nyt ei ehkä tulis ihan puolta mettää mukana joka kerta kun päästää... Mie kyllä haluaisin ajaa sen kaljuksi, mutta toi saa nyt välttää...

Melkeen 16 tuntia tuli junassa istuttua, huh huh. No onneksi ei ihan äkkiä tartte toistaa moista suoritusta :D 1.7 on sitte tuomionpäivä... Kyllä se kesä tänne Rovaniemellekki pikkuhiljaa hiippailee.

Kuulumispläjäys: Kesä lähestyy, pääsykokeet horisontissa ja jääkiekkofanin kevät huipussaan

Ei oo jotenki inspannu tää blogin pitäminen kun ei voi ottaa ees niitä kakkoja kuvia mitä yleensä kun en löydä laturia... Jospa nyt kuitenkin vähän kirjottelis kun on sen verran aikaa menny.

Täällä on oikeestaan vasta nyt toukokuussa alkanu lumi sulamaan silleen kunnolla, ehkä jo ens viikolla pääsis pellolle juoksuttaan koiria ennen kun ne laitetaan kesäkuntoon... Kesäkuntoon laittamisesta tuli mieleen Mikin turkki, mulla niin tekis mieli taas ajella se, muttako nyt ei voi käyttää koulun palveluita ilmaseksi nii on se aika kallis. Ehkä pitää uskaltautua ihte vaikka saksimaan noita ylimääräsiä karvoja pois...  Ja joo ennen kun taas joku tulee tappelemaan niin kattokaa tosta "Trimmaus" tägin alta edellisiä postauksia, tää ois jo kolmas vai neljäs kerta kun Miki laitetaan kesäkuntoon :D Niin siellä on sitte koottuja selityksiä.

Miki kerjää rapsutuksia (Oli mulla näköjää yks kuva huhtikuulta)

Enda ja Miki on molemmat tykänneet tosta ruuan vaihdosta, karvat kiiltää ihan erilailla ja kakat on pienentyneet huomattavasti ja varsinki Enda ei enää näytä nälkäkurjelta. Toki se on rimpula kun joihinki vertaa, mutta minusta nahkoja on vähän kahta rakennetyyppiä noin karkeesti jaotellen: vähän isompiluista ja sitte tollasta ku Enda.

Minun lumiaita on pihalta nyt sulamassa pois niin Enda on taas saanu päähänsä lähtee tonne naapurin pellolle, joka on metsän takana. Yks kerta se ei meinannu tulla ekalla käskyllä takasin päin niin mie keksin aika jännän tavan millä sain sen tulemaan tykö: puhelimella. Tuli mieleen kun aina kun minun puhelin soi niin mie ryntään siihen vastaamaan ja koirat tulee perässä. Soitin sitten puhelimen soittoääntä niin eikös Enda sitten tullu pää viidentenä jalkana takasin :D

Pääsykokeet lähestyy uhkaavasti, 17 päivää jäljellä. Oikeestaan mie ootan sitä, vaikka jännittääki niin pirusti. Pääsen nimittäin kylkiäisenä kattoon kavereita Tampereelle! Kauheeta melkeen kolme päivää joutuu olemaan koirista erossa.

Mulla on menny aika koirien kans kävellessä vaihtelevina vuorokaudenaikoina, viimepäivinä on taas menny yöelämiseksi kun katon NHL playoffeja Viaplayn kautta suorana ja jääkiekkoa muutenki on tullu katottua. Suomen pelit vaan, en ala mitää maksukanavia tilaamaan. Mie päätin olla lukematta pääsykokeisiin nyt toukokuussa melkeen kokonaan, vasta sitten vähän lähempänä katon noi kirjat uudestaan läpi, mutta tuntuu että mie osaan ne jo melkeen ulkoa :D Oonki tilalle ottanu kirjastoautosta nyt ensimmäisiä kertoja "aikusten" puolelta kirjoja, yleensä oon pysyny koirakirjoissa ja nuortenpuolella. Ja aika hassu trendi ollu joka kerralla. Oon tässä kuukauden aikana valinnu kirjastossa hyllyltä kirjoja sattumanvaraisesti nimen ja kuvan perusteella. (Muuten mie en ikinä lukis suomeksi.) Ja kolme, KOLME kirjaa on sellasia jotka kertovat toimittajanaisesta, jotka muuttavat Keski-Pohjanmaalle paetakseen entisiä miehiä ja/tai työpaikkoja. Joku yrittää selvästi lähettää mulle jotaki merkkejä :D

Mie olen myös jonkinlainen mummomagneetti, kun joka kerta kun olen ollu kaupungissa olen päätynyt juttelmaan jollekin ihan uppo-oudolle mummolle. Pari kertaa olen istunu jossaki ja sitte minun viereen on istahtanu mummo ja ne aina vaikuttaa siltä että ne haluaa jutella niin mie avaan keskustelun perinteisesti säätilasta puhumalla :D  Yhen kerran olin syömässä ja kun etin paikkaa niin joku mummo vaan huikkas istumaan samaan pöytään, ja miehän menin. Tää viimeisin oli kyllä se ultimate todiste siitä että minussa on joku magneetti tai jotaki, kun kävelin kauppakassin kanssa kaupasta ulos niin penkillä istuva mummo huikkas että tule istumaan :D Ihan mielelläni mie niitten kans juttelen ja suosittelen kyllä muillekki. Siinä saattaa 10-30-x minuuttia mennä, mutta lopulta sie oot itte paremmalla tuulella, ja aivan varmasti sinun uus kaverikin on. Eikä maksa mittää :D Mie taijan laittaa tähän blogiin uuden tägin "Mummot" niin sitte voi kirjotella lisää kohtaamisia ylös, kun niitä joka kerta tuntuu tulevan kun Rovaniemelle menen :D

Enda 3v, koiranruoan vaihto ja muita kuulumisia

Siili nro. 2. Enda oli oikeesti ihan ku pikku lapsi synttäripäivänä, niin ihanan innoissaan :D

Mihin tää aika oikeesti menee? Vasta se oli sellane pieni pallero joka söi kaikki johdot, ja jota Miki veti lelulla pitkin lattiaa :D Pitää kattoo jos saa ens viikolla sen "pakollisen" rakennekuvan, kamerasta loppu akku ja laturin johto on niin varmassa tallessa että en ittekään löydä. Mie tilasin viime viikolla Zooplussalta uutta ruokaa, luita ja uuden lelun Endalle ja Mikille. Sattu hyvin kun paketti saapui näin ihan synttäripäivänä! Sain mie jonku verran kuvia ennen kun kamera sammahti.

Ostin myös luita ja kaks sankoo noita nameja, vähän noi on
hyviä koostumukseltaan!

Koirien uus ruoka. Toisen tyhjensin jo tynnyriin.

Oli ihan pakko vaihtaa ruokaa kun tuntui ettei oikeen enää kummallekaan toi JahtiVahti sopinu. Ei minusta oo paha hinta melkeen kolmen kuun ruuasta toi mitä noista kahesta maksoin, varsinki kun on aika paljon laadukkaampi sisältö tossa ruoassa ku vertaa edelliseen. Koirat ainaki tykkäs kun annoin niille tota ekan kerran. Yleensä ne malttaa oottaa lupaa ruoalle, mutta nyt kun oli tota uutta ruokaa niin molemmat oikeen rynnisti kupeille :D Tohon päädyin sisällön, tarjouksen ja sen takia että en oo hirveesti negatiivista arvostelua kuullut Taste of the Wildista.

Kalafilleet

Pinnaattikeitto

Nyt ku ruuasta päästiin puhumaan niin mie haluisin vähän kertoo minun ruokakokeiluista viimeajoilta. Oon nyt tehny maaliskuussa kolmea ruokaa jota en oo uskaltanu tehä syystä x. Ensin fileerasin elämäni ensimmäisen kalan. Aika vähällä hukalla selvisin, joka ei sekään menny hukkaan ku keitin sitä keskiruotoa jossa oli vähän lihaa silleen, että koirille tuli vähän niinku kalalientä nappuloiden kaveriksi. Sitten tein pinaattikeittoa viime viikolla. Voi elämä kun oon ennen pelänny valkokastikkeen tekemistä = periaatteessa pinaattikeitto ilman pinaattia :D Hyvä tuli, ei pakasteesta voi puhuu samana päivänäkään. Neljä päivää sitten tein elämäni ensimmäisen lasagnen, jota olin vältelly kun ruttoa, koska minusta lasagneen kuuluu valkokastikepohjainen juustokastike sen jauheliha-tomaatin lisäksi. Voi elämä kun tuli hyvää ja se oli niin helppo tehä! Minun ruokavalio monipuolistu kertaheitolla, ja lasagnestaki saa monipuolisemman kun vaan vähän sovellan ja lisään kastikkeeseen kasviksia.

Met ollaan oltu paljon ulkona, tuolla on ollu niin ihana ilma! Nyt tosin on satanu lunta ja tuullu ihan hirveesti. Muuten mulla menee aika työnhaussa, yliopistoon lukemisessa ja käännöstöitä tehdessä. Mie niin yks päivä kyllästyin tähän tekemättömyyteen, ja aloin miettiin että voiko mitenkään olla töissä kotoa käsin. Siinä ei kauaa menny kun laitoin profiilin freelancer-sivulle ja nyt mie oon tehny ja hakenu pieniä käännös- ja kirjotustöitä about kuukauden. Ei tolla ilman koulutusta elä, tai ainakaan mie en elä vielä, mutta kaikkihan on kotiinpäin niinsanotusti!

En yleensä harrasta mitää ihneen teinipeilejä, saati sitten ihan julkase niitä, mutta nyt oli pakko! Mie sorruin yks ilta ostaan EMP:ltä neuletakin ja tän. Sing Soft Kitty to Me?

Oon lisäksi alkanu räpeltään ton minun päättötyö-lautapelin kanssa, ei parista isosta pelipaikasta mistä kysyin oo kuulunu mitään, niin alan nyt kyseleen vähän muualta pienemmistä.
Ei kai tässä nyt muuta, oikeen hyvää kevättä kaikille! Tai siis kevättalvee ainaki täälä :D

Aurinkoisen päivän kuvia ja video nenätyöskentelystä

Sulassa sovussa ruoan etsintää. Kumma kun sitten kupissa olevan ruoan kanssa ollaan
niin tarkkana niin tarkkana!

Tänään oli oikein kaunis päivä, joten ajattelin ottaa vähän kuvia ja videota. Meän postinhakureissu on yleensä tällanen :D Vaiheeksi onnistuki muutama kuva! Kyllä luonnonvalo vaan tekee ihmeitä.

Lumi vaan pöllyää

Miki ja Mikin ainstainit :D

Mietteliäs ilme.

Antennit

Omnomomnom..

Vielä parempi kuva korvakarvoista :D Ja onhan Miki ny vaan ihana<3

Toi mantteli ei näköjään pysy kovassa liikkeessä kovin hyvin paikoillaan... Tän jälkeen toin kameran sisälle ja käytiin vielä yli tunnin lenkki. Nyt molemmat nukkuu sellasta tyytyväistä päiväunta. Joo, ehkä katon koiriani liian tarkkaan, mutta mie ainaki erotan millon ne nukkuu tylsyyttään ja millon silleen että ne on hyvällä tavalla väsyneitä... Unohin laittaa aurinkorasvaa nii katotaas paloko mulla naama ja kuin pahasti... Mitennii en oo auringossa hirveesti :D

Ikuisuusprojekti valmis, kakkakeskustelu ja perjantai 13.

Teinipeili :D On se lämmin!

Tänään on se päivä kun pääsin eroon eräästä ala-aste aikaisesta traumasta. Tai ehkä se on liian vahva sana, mutta kuitenkin: mie sain jonkun käsityön valmiiksi! Yli vuosi sitten aloitin kaulahuivin, ja tänään sain sen viimein pääteltyä! Minun historia käsitöiden kanssa ei ole mikään häikäisevä. Kun kudottiin sitä pakollista ensimmäistä lapasta tai villasukkaa, minun sukanvarresta tehtiin täytetty kala koska olin ihan käsi :D Kun ommeltiin tilkkutyynyä jossa oli 4x4 ruutua, minun tyynystä tuli vain neljän rivin laajuinen... voisin jatkaa mutta jospa en kuitenkaan. Ja siis sen takia en koskenu puikkoihin ennen kun Kannuksessa.

Sitten mie haluaisin alottaa jokakeväisen kakkakeskustelun :D No ei ny sentää, mutta Mikin koprofagia(ulosteensyönti) näyttää ilmenevän aina tähän aikaan vuodesta. Kesällä ei kosketakaan kakkoihin, ja hyvin hyvin harvoin syksyisin. Mikähän tässä vuodenajassa on että kakat "kelpaa"? Sai taas tällä viikolla siivota oksennettua sitä itteään. Onneks tajuisin suht aikasin, että on tilava kylppäri jossa Miki pysty olemaan sen ajan kun oksetutti, ei tarttenu alkaa mattoja rullailemaan.
Nyt on ollu jo pari viikkoa tosi hyvät ilmat lenkkeillä, meidän teema on ollut umpihankitreenit. Kaikilla paranee lihaskunto ja tulee aktivointia koirille, kun heittelen niiden ruoat sinne hangen sekaan. Ittellä tulee myös treenattua tasapainoa, kun alusta ei olekaan ihan vakaa. Jee koirille tulee lihakset takasin!

Olin tossa työhakuvalmennuksessa viime torstain ja perjantain. Tuli sielä muutama vinkki miten parantaa CV-nettiä ja hakee työpaikkoja... Nyt ois vielä etäpäiviä ja yks lähipäivä.

Notkee neiti :)

Perjantai 13. MEINAS olla epäonnen päivä. Aamulla meinasin lentää perseelleni kun oli vähän huonosti hiekotettu. Iltapäivällä bussipysäkillä meinasin hukata 2e ja kun tulin kotia ja aukasin oven... Noh, siinä on sellanen ruuvi mihin pystyy ripustamaan ovikrassin, mie aukasin lukkoa ja työnsin ovea vähän lujempaa niinku aina että saan sen auki, ja iskin pääni siihen ruuviin. Ei tullu jälkee, mutta aatelkaa jos se ois ollu terävä tai jotaki... Selvisin kuitenkin hengissä :D Oli kyllä outo toi viimenen episodi kun ei kertaakaan aikasemmin oo ees ollu lähellä...

Mutta joo... odottakaamme hyvää kevättä! Ja aatelkaa ny, aurinko paistaa ja pimee tulee vasta neljän jälkeen! Valoa kohti :D

Vanhempi ja viisaampi... eiku... (myös video ja kuvia koirista :)

Miki 9v 5kk, vähän jo harmaantuu :)

Joo 24v... Vielä vuosi niin oon lähempänä viittäkymmentä ku syntymää :D En kyllä tunne itteeni vieläkään aikuseksi taikka viisaammaksi, enkä kyllä vanhemmaksikaan :) Eilen kävin synttäreiden kunniaksi kaupungilla vähän pyörimässä. ja näin kolme tuttua ihmistä. Yleensä näkee korkeintaan yhen. Ensin vastaan tuli minun täti, sitte lukion äikänopettaja ja sitte vielä yks hyvä kaveri jota en ollu nähny moneen vuoteen, ja itseasiassa luulin että hän ei eden asunu enää Rovaniemellä :D Ostin sukkia ja erinäisiä kosmetiikka- ja puhdistustuotteita jotka kaikki päättivät loppua viikon sisällä, no hyvin ainaki ajotin kauppareissuni... Myös Kannuksesta tuttu tauti, neuloosi, nosti eilen päätään kun kävelin Lankamaailman ohi. Tai no en ohittanu sitä, vaan menin sinne ja ostin kaks jättikerää lankaa :D Nyt pitää vaan neuloo toi huivi minkä alotin Kannuksesssa, loppuun, että puikot vapautuu ja voin alottaa uuden huivin. Ja ehkä jos lankaa ja intoa riittää niin kudon mätsäävän pipon!

Illalla kävin vähän juhlistamassa synttäreitä veljen luona. Oli kuulkaa oikeen monenlaista kakkua ja mieki leivoin tahmakakun :) Veljenpojilta sain ehkä ihanimman synttärikortin mitä oon koskaan saanu. Kysyin tietenki:

"Ketäs tässä kuvassa on?"

"Sie, mie ja yks koirista."

"No missä toinen koira on?"

"Se ei mahtunu korttiin"

Oh, the brutal honesty of children :D

Täällä tulee lunta taivaan täydeltä, on tullu jo kaks päivää. Mieki viimein kaivoin kolan esiin ja puhistin vähän tota oven edustaa, siellä oli yli nilkan jo lunta. Loppupiha onneks pidetään vähälumisena traktorin avulla... Kokonaislumimäärä alkaa oleen minua jo yli reiteen. Ja mistä mie tään tiiä voitte kysyy? Noh, katoin tässä ikkunasta takapihalle ja siellä keskellä lumihankea oli ihan selvästi joku ruskea elukka, eikä se liikkunu. No tietenki mie hetkeäkään epäröimättä heitin takin niskaan ja syöksyin läpi lumihangen (kuin hidastetussa filmissä mutta syöksyin kuitenki) takapihalle ja kohti elukkaa, vain tajutakseni että se oli lehden palanen siitä isosta puskasta mikä meillä on takapihalla. Että silleen, tulipa ainaki todistettua ettei sitä vielä kovin viisas ole kuten jo alussa mainitsin :D

Enda ja Miki ei oikeen arvosta lumisadettakaan, Miki melkeen maastoutu lumeen kun oli vähän aikaa paikallaan kuten kuvasta näkyy. Ja Endan ensireaktio lumikolaan oli kyllä hervoton. Siitä on videolla pätkä. Videolla on myös meidän lenkkeily-yritys yli -24 asteen pakkasessa, se ei kauaa kestäny kuten arvata saattaa... Ja muistaakseni lupailin jotaki uutta temppua joskus... Noh mie olin ahkera ja kuvasin sen toissapäivänä :D Vähän lavastettu tilanne, mutta Enda näki ku mie valmistelin temppua ja se alko tarjoamaan sitä. Joten kuvausteknillisistä syistä koira on käskyn alla paikalla :D Mutta siis normaalisti se reagoi käskyyn vähän rauhallisemmin ja hallitummin, eikä se tilanne oo noin lavastetun olonen.

Tässä siis pätkät edellämainituista tilanteista yhdistettynä yhteen videoon:

“We are products of our past, but we don't have to be prisoners of it." - Rick Warren (New year, new you and all that jazz...)

Nonnii ja taas meni kuukausi tähänki blogipäivitykseen, voi yhen kerran minun kans... Jälleen kerran aika juoksee sellasta vauhtia että ei ehi ees kissaa sanoa (tai blogiin kirjottaa) :D Joulu meni ja uusi vuosi vaihtui, luovutin viimein 30.12 ja kävin hakemassa antibiootit minun pitkittyneeseen flunssaan, eivätpä ihan kauheesti auttaneet, koska edelleen yskä ja nuha vaivaa... Ei tää oo enää kovin kivaa. Joulu meni täällä yksin kotona koirien kans ja sain paljon kivoja lahjoja (jostain syystä paljon teetä :D ) ja paras lahja oli kyllä se kun mulle oli järjestetty kotikampaajakäynti! Näytän ihan ilmeettömältä zombilta tässä kuvassa, huulet eikä silmät taipuneet ton isompaan hymyyn vaikka olin oikeesti tosi ilonen:

Ensimmäinen hiustenleikkuu ties miten pitkään aikaan, missä koskettiin muuallekin kun latvoihin :D
Mulla on ny ottahiukset!

Koirat ei reagoineet paljoakaan raketteihin kun vaan pietin telkkaria tosi isolla kuudesta kahteen yöllä, täällä ei hirveesti ammuttu onneks raketteja ku vertaa joihinki vuosiin... Uusi vuosi saa minut aina mietteliääksi ja tänä vuonna jotenki erityisen epätoivoiseksi. Tajusin nimittäin että en koko viime vuonna tehny oikeestaan yhtään mitään! Sain sentään pidettyä uuden vuoden lupaukseni viime vuodelta, vähän liiankin hyvin vois sanoa... Mietin viime vuonna että mikä ihme ihmisiä kiinnostaa Japanissa ja animessa ja kaikessa siihen liittyvässä niin hirveesti, joten päätin yrittää kattoa pari sarjaa animea ja ottaa selvää... Ja minun on pakko sanoa että en ole edelleenkään ihan varma tosta mikä-osiosta, mutta MIE JÄIN KOUKKUUN animen kattomiseen, ja pahasti jäinki :D

Oisinkohan mie kattonu jotaki vähän päälle parisataa sarjaa/minisarjaa+ pari elokuvaa, ja parikymmentä niistä ainaki kahesti. On joitaki sarjoja joista olen jo lopettanu laskemisen... Ei tää siis välttämättä paha juttu oo vaikka pikkuhiukkasen maaniselta vaikutanki ton ylläolevan perusteella. Mutta se ei auta yhtään että parhaimmillaan tulee sama fiilis kun hyvää kirjaa lukiessa, ja uusia sarjoja alkaa neljä kertaa vuodessa useampi kerrallaan ja kun siihen lisätään ne joita en ole vielä katsonut koska en ole löytänyt... Jokatapauksessa, oon oppinu aika paljon japanilaisesta kulttuurista animen kautta ja nää sarjat on saanu ottamaan selvää, jos luulen että joku juttu on vähän liioiteltu tai animelogiikan tulosta :D Lisäksi alan oleen aika hyvä japanin kuulunymmärtämisessä, pystyn kattoon sarjoja jo ilman tekstejä sillee että suurinpiirtein ymmärrän mitä ne sanoo vaikka nyanssit jääki vähän pimentoon ja mieluiten katonki tekstien kanssa.

Parhaat revontulet mitkä oon ikinä nähny! Koko taivas oli niitä täynnä ja ekaa kertaa näky selkeesti että ne on tosiaan moniväriset! Jopa surkeetaki surkeemmalla kameralla sai kuvan! :D

Pystyisin varmaan puhumaankin melkein vaikuttamatta ihan täysin jälkeenjääneeltä, tai ainakin osaisin kysyä apua jos tarvisin tai selittää jollekki mihin suuntaan kääntyä jos on eksyksissä tai ohjata lähimpään sairaalaan tai kauppaan tai jotain :D Ja jos jossain lukee jotain hiraganalla  niin ehkä ymmärtäisin mitä siinä suurinpiirtein lukee, on vaan tosi vaikeeta kääntää aivoja lukemaan oikealta vasemmalle :D Kanjeja en oo ees yrittäny alkaa ymmärtää... Tosta puheesta vielä, kun oon yrittäny jotain täällä yksin puhua niin tiiän että minun japani-aksentti on aika kamala tai intonaatio on jotenki väärä tai jotain vikaa siinä kuitenki on.... Mutta joo tosiaan oon ihan seonnu kuten tekstimäärästä näkyy, on se hyvä ollaerilaisia harrastuksia vai miten se menee :D

Mutta on animessa kyllä asioita mitä mie en vaan suostu ymmärtämään tai on ainaki tosi vaikee niellä :D Kaikelle on olemassa fetissi ja animessa ei pelätä näyttää niitä joskus liiankin yksityiskohtaisesti, vois olla yks niistä joihin on ollu vaikee sopeutua... Ja se mitä mie en suostu ymmärtämään taikka ottamaan osaa millään tapaa on se, miten ihmiset kohtelee animehahmoja kuin oikeita ihmisiä! Tyypit puhuu miten ihanaa ois olla suhteessa hahmon x kanssa, oikein kunnon fangirl- sotatanner... Mutta joo jospa nyt riittäis tästä aiheesta, eikö joo?

Tänä vuonna tein oikeestaan yleisen lupauksen yrittää elää enemmän. Aika laaja ja en tiiä...  pystynkö toteuttamaan sitä ihan koko vuotta vai mitä tapahtuu, mutta jotain pitäs saada aikaseksi. Ainakaan nää kolme ekaa viikkoa ei ole olleet kovin lupaava alku... Noh oon mie sentään poistunu jo kolmesti kotoa muualleki kun lenkille ja lähikauppaan, se on jo iso asia kolmessa viikossa kun vertaa viime vuoteen :D Mie vaan oon oikeen taitava jäämään menneisyyteen kinni. Nytki mie vaan kaiholla muistelen kannusaikoja, vaikka pitäis jo pikkuhiljaa jatkaa elämää.

Mutta jotenki koen sen tosi vaikeaksi, koska Kannuksessa oli jotenki ensimmäistä kertaa elämässä sellanen olo että mie olin elossa ja sain jotaki aikaan. Ku jotenki äidin poismenon jälkeen mulla meni kolme vuotta että pystyin ees jotenki toimimaan ja vielä seittemän lisää että pääsin siitä silleen yli ettei sattunu enää, ja sitten oliki isän vuoro. Aika tarkalleen kolme vuotta tässäki on menny että pystyn edes jotenki toimimaan, nyt oon sitte siinä vaiheessa että sattuu vielä ja pirusti säännöllisin väliajoin.  Jospa yrittäis jotenki käsitellä tän siten, ettei ihan kymmentä vuotta menis. Ja en mie uskokaan että menee, nyt kuitenki osaa ehkä vähän paremmin käsitellä asioita kuin sillon kun olin kymmenen... Huh kun meni masentavaksi... Ei kyllä ollu tarkotus, jospa puhuisin vaikka säästä, sehän on se suomalaisen go to - vaihtoehto kun pitää keksiä jotain small talkia:

Täällä on ollu vuorotellen ihan sairaan kylmä (-33,6 taitaa olla paras lukema mitä oon nähny) ja vuorotellen satanu lunta ku from esteris arse:D No tietääpä ainaki että on talvi. Miki ja Enda tykkää peuhata lumessa, eivätkä edelleenkään arvosta hirveesti pakkasta. Enkä totta puhuen miekään, en ainakaan noin kovaa pakkasta... Tänään kävin ostamassa toppatakin (vain 1/3 musta, minun vaatteiston väripaletti monipuolistui violetilla) ja hain myös strepsilssejä...

Kyllä se tästä lähtee tämäkin vuosi liikkeelle!
Uudet tokoliikkeet ainaki vaikuttaa mielenkiintosilta ja vähän vähemmän puuduttavilta kun vanhoilla säännöillä :D

Joulu on taas, joulu on taas, voi..."

kuinka tylsää voi ihmisellä olla?" Ei se taija ihan noin mennä, mutta sanotaanko että en oikeen pääse sellaseen holiday cheer mielentilaan tällä hetkellä. Oisko se kohta yli kuukauden kun oon ollu kipeenä. Kuume parani ja korva parani, mutta tilalle tuli yskä ja se ei lähe millään. Tai aina kun luulen parantuneeni ja teen jotaki vähän isommalla energiankulutuksella niin tadaa, taas yskin keuhkoja pihalle seuraavat x päivää...

Pakkoko sitä lunta on kauhoo koko kärsän pituudelta :D
Enda näyttää ihan siltä kun sillä ois jäätelöpäänsärky :D

Ei siinä ei asiat nyt niin surkeesti oo, oon syöny joulun ensimmäiset piparkakut aura-juustolla, aattelin huomenna leipoa joulutorttuja (tai koska käytän aprikoosi- enkä luumumarmeladia mikä on ilmeisesti pyhäinhäväistys, niin sanotaan niitä vaan tortuiksi :D) ja teen myös pitsaa pitkästä aikaa.

Onneksi sentään lumet tuli maahan ja näyttävät pysyvän! Siihen liittyen mulla onki videota koirista kun päästin ne tarhasta jossa ne oli postinhakureissun ajan. Miki on niin ihana kun se ihan silmin nähden piristyy lumesta ja kylmästä :D Ja Enda tapansa mukaan vetää rallia pihan ympäri.



Ei kai mulla edelleenkään ole mitään erikoista, hence the boredom. Aloin mie taas lukemaan yliopiston pääsykokeisiin, minkä takia ajattelen taas kaiken englanniksi ja meinaan vastata puhelimeenki "haai"(hey) enkä "Kristiina" tai "hei" miten yleensä vastaan :D Mie yritän tässä muuten opettaa Endalle yhtä kivaa temppua, mutta jätetään se ensi kertaan!

Rikotaas blogihiljaisuus!

Yks lenkki törmättiin tollaseen :)
Katoin ensin että kenen pystäri on irti mutta sitte tajusin mikä toi on :D

Huhhuh. Joka päivä sitä on kattonu tota bloggerin kirjanmerkkiä ja miettiny kirjottavansa mutta ei vaan oo saanu aikaseksi. Tänne tuli ton viime päivityksen jälkeen niin kauhee ilma että mie ihan masennuin ku kaikki lumet suli pois ja tuli taas pimeetä. Sitte oli taas hyvä ilma mutta sillon mie olin niin paljon ulkona että koko blogi unohtu ihan täysin :D

Miki kasvatti karvat niin Enda saa pitää Mikin takkia!

Sitte mie tulin kipeäksi ja olin nuhassa ja kuumeessa melkeen kaks viikkoa. Ja mulla ei todistetusti paljoa päässä liiku sillon ku oon kipeä... Mutta nyt vaikuttaa olevan tauti ohi ja vois taas alkaa jotain touhuamaankin. Nii joo oonhan mie töitäki hakenu mutta ei tärppää ei, tälläki viikolla laitoin neljään paikkaan hakemukset menemään...

Onneksi on noi koirat! Muuten sitä varmaan istuis vaan sohvan nurkassa. Enda ja Miki voi hyvin, mitä nyt ovat pakkasarkoja, jos menee yli kymmenen nin alkaa tassujen nostelu. Enda varsinki on erityisen koomisen näköinen kun yrittää konkata kahdella saman puolen jalalla :D

Perheen valkoinen lammas
eiku....

Valtakunta paremmasta kamerasta, ei voi muuta sanoa! Yli sata räpsyä ja nää kolme oli ainoat sinnepäin... Ja kuten kuvasta näkyy niin täällä on ihan hirvesti poroja (eheehe) Meän lenkit on aika mielenkiintosia ku pitää kokoajan kuunnella, että eihän kuulu kelloja tai yleensä se on niin että pellot on jo "varattuja" kun me ollaan menossa.
Jos toi lumi pysyis maassa nii vois taas ulkoiluttaa kameraa vähän ahkerammin... Eikä pitää yli kuukauden blogihiljaisuutta...

Tassujen talvihoitoa, hammaskivestä, luonnon antimista ja muita kuulumisia

 Pskkasaamuna mettässä

Ei täällä edelleenkään mitään kovin kummoista ole tapahtunu, mutta jotaki koiriin liittyvää erityistä tekemistä ilmaantui heti kun ilmat kylmeni ja luntakin tipahteli taas vähän maahan. Mikin tassut nimittäin kuivahtaa kuin rusinat heti kun vähänkin on pidempään pakkasta. Huomasin myös, että tassukarvat olivat pikkaisen päässeet rehottamaan. Endalla ei onneksi ainakaan toistaiseksi ole mitään tällaista tassujen kanssa ilmennyt. Eli siis viime lauantai aamupäivä kului Mikin tassuja manikyroidessa. Leikkasin myös molempien kynnet. Alla on vähän ennen ja jälkeen kuvia Mikin tassuista ja selitystä.

Oikeanpuoleiset tassut käsittelyn jälkeen

Vasen puoli ennen

Vasen puoli jälkeen, ilman rasvaa

Ensimmäinen rasvakerros. Piti laittaa kolme ennen kun
tassut normalisoituivat.

Siinä on Mikin koristekarvat :D

Tassunhoitotarvikkeet

Uus pohjavillahara

Frost

Tämä tassukäsittely myös auttaa lumipaakkujen kanssa, tai siis siinä että niitä ei kertyisi lenkkien aikana. Kesäksi oli kiva ajella Kannuksessa ihan koneella kaikki karvat tassuväleistä pois, mutta talvella tykkään jättää kuitenkin vähän eristystä kylmää varten, Ehkä tosiaan seuraava koiriin liittyvä hankinta voisi olla oma trimmikone. Säästäis pitkän pennin trimmauslaskuissa, kun ei voi enää käyttää hyväksi ilmaista oppilastyötä :D

Sitten vähän juttua hammaskivestä. Ei ne luut ihan kaikkea saa ainakaan Mikiltä kuitenkaan pois, joten etin jatkuvasti jotain tököttiä mitä vois käyttää että plakki pehmenis ja mielellään lähtis irti. Oon aiemmin kokeillu Plaque offia (toimi mutta ei mahu budjettiin) Aqua denttiöä (Enda ei juo vettä jossa sitä on, niin  käyttö on jäänyt.) ja joskus vuonna nakki ja muusi käytin Pedigreen hammastikkuja, jotka ei toimineet ylläri ylläri Eksyin tässä taas Zooplussalle ja löysin sellasen ihmeaineen että ei toista! Sellanen hammaskivi mitä en ollu monen vuoden yrityksistä huolimatta kokonaan saanu ite raaputettua lähti melkeen kokonaan kahessa viikossa! Ostin myös tietty luita, koska on se parempi yrittää luonnollisesti puhistaa. Ja ostin myös karvoja katkovan pohjavillaharan, jos sais tota Mikin turkkia pidettyä ees vähän kurissa.

Sitten keiteltiin veljen kanssa mehua marjoista joita oon syksyllä keränny. Kyllä siitä muutamaksi kuukaudeksi mehua tuli. Sitten oliki pitkä tylsä jakso kun ei oikein mitään tapahtunu. Ollaan me taas alettu koirien kans lenkkeilemään öisin :D Vaikka sillon on yleensä kylmempää, niin ei meitä haittaa, ja mie tykkään kattella tähtiä ja revontulia.

On hyvin tärkeää että lemmikit sopii sisustukseen :D

Keskiviikkona istuin kaikessa rauhassa koneella olkkarissa ja yhtäkkiä kuulu semmosta ihme suhinaa, ja seuraavaksi ikkunaan tömähti iso tumma möykky! Eka kerta minun elämässä ku pyy lentää ikkunaan. Mie en uskaltanu tappaa sitä niin pyysin veljen tänne ja pyy ilmestyi paistina pöydälle noin kymmenessä minuutissa :D Tänään sitten keitin sitä tunnin suolavedessä, irrotin lihat luista ja pistin pannuun ja tacokastikkeen perään. Tuli oikeen hyviä pyytortilloja ja koirat saa tänään oikeen maukkaan kastikkeen nappuloille :D

Mausteita

Enda alkaa näyttää taas juoksun merkkejä. Ens kuussa siis pitäis alkaa. Se on nuollu enemmän alapäätään, tullu hellyydenkipeämmäksi ja eilen se poistui pihalta naapuriin, eikä tullu kutsuista huolimatta. Se ei normaalisti tollasia karkureissuja harrasta. Ja tänään kun käytiin lenkillä niin se pissasi useamman kuin yhen kerran, joten kyllä ihan näillä näppäimillä pitäis alkaa.

Tänään käytiin kuuntelemassa kun järvi jäätyy. Siellä on rantavedet jo ohuessa jäässä ja aallot kilistelee jääpaloja toisiaan vasten. Se on jotenki niin taianomaisen kuuloista, ja vaikka ilma on harmaa ja kylmä ja tulee aikasin pimeä niin kyllä mie just tollasten juttujen takia tykkään talvesta kaikista vuodenajoista eniten.

Oli vaikeeta saaha kuvaa, kun Enda aina heräsi kameran ääneen :D

Kynttilänpolttoaika parhaimmillaan

Prinsessalla pitää olla pää tyynyllä, ei sitä muuten tuu uni!

Säästetään vähän sähköä....

Pakkasaamulenkiltä lisää kuvia

Enda myös makoilee kyttäystuolissa :D

Endan pakkaskuva

Ensilumi

Tänään se sitte tuli, suurinpiirtein ainaki, ensilumi. Miki on aina jotenki niin liikuttava kun se on aivan älyttömän innoissaan. Kyllä sen talvipennun erottaa vielä vanhanakin. Ei tuo lumi kyllä oo vielä kovin kivaa, sellasta märkää loskaa jo taivaalta tippuessaan :D

Talvi tulee!

Ja en nyt muista että tänne hirveesti mitään omia runo tms. raapustuksiani olisin aikasemmin laittanu, mutta kerta se on ensimmäinenkin. En oo pystyny pitkään aikaan kirjottamaan runoja, kiva taas saada langan päästä kiinni. Eli aiheesta vuodenajat, ja säkeiden ensimmäiset kirjaimet muodostaa järkevän sanan, eli akrostikon on tän kertanen kirjoituskikka :D

Ensilumi

Elämän lyhyt kesä
näkee loppunsa

Syksyn säveltäessä
ilma kylmenee

Laulaa laulua
uudesta talvesta

Muistatko kuinka
itkuinen kevät oli?

Jos haluutte joskus lukee enemmänki minun hengentuotoksia täällä blogissa nii tykätkää tästä postauksesta! Katotaa kehtaako sitä laittaa enempää vai kaikkoaako loputki lukijat :D  Joku ihmeen joukkopako, ku kesän alussa oli 29 virallista lukijaa ja enää 22 jäljellä... Mutta pidot paranee kun väki vähenee... eiku. Ei se ihan bloggaukseen taida pätee. Onneksi tää ei nii vakavaa ole...

Ruskalenkkeilyä ja pellolla kirmailua (Kuvapostaus!)

Tällä kertaa aattelin laittaa vähän tällasen kuvapainotteisemman postauksen, kun on ollu niin hyvä ilma niin ollaan viihdytty suurimmaksi osaksi ulkona. Kuvia yhteensä neljältä eri ulkoilukerralta. Ja sanonpa vaan, se joka tekee Ratiapantoja sais maksaa mulle näistä kuvista! Enda esittelee pantaa niin hienosti :D

Tää on muuten 150. viesti tähän blogiin! Whoop whoop!

Puolaimia kerättiin

Pallonhakua

Nääksie, mulla on pallo! PALLO!

Voisko olla vielä vähän syvemmällä kurkussa toi pallo :D

Valopannatki piti ottaa käyttöön. Tässä on Miki.

Ja Enda

Matkalla toiselle pellolle.

Miki sai pallon, juhuu!

Lassie palaa kotiin

Enda kierii peltomyyrän raadossa.

Sitte alkaa ratiamainokset :D Pakko niille on
jotain väriä laittaa ettei luulla ketuiksi...

Kyllä huomaa että ollaan oltu ulkona, Endasta tullu kauhee bodari :D
Jälleen hieno ratiamainos :D

Sillä on rintakehä!

Mikistä on vähän vaikee saaha mettässä kuvia, kun se tykkää
vaan kävellä kaks askelta minun jäljessä :D

Pois alta risut ja männynkävyt!

No kyllä Miki the miesmissin sai kuitenki kivelle posettaan!

Enda änkes ihan omasta halustaan kuvaan kun kuvasin Mikiä! Jälleen panta loistaa :D

Wuhuu sain otettua molempien kanssa yhteiskuvan!

Miki nyt muutenki on tollanen kainaloinen kananen

Ruskaa ja Lehtojärvi vaaran rinteestä kuvattuna

Aurinko laskee. Harmittaa toi yks säde tossa keskellä!