Tampereelle ja takaisin

Tiistaina oli siis viimein pääsykokeet Tampereella. Mie menin kuitenkin jo maanantaina Saanan ja Marissan luo ja olin siellä sitte kaks yötä. Kaveri tuli ystävällisesti hoitamaan koiria oikeen kotiin :) Menomatkalla junassa oli muuten kivaa, mutta oikeestaan ei, kun korvanjuuressa kuorsaa joku monta tuntia... Niin ja meinasinhan mie vanhasta tottumuksesta alkaa tekeen lähtöä kun kuulu kaiuttimista että "Seuraavana Kannus." :D Katoin varmaan 6 jaksoa yhtä sarjaa ja vähän vilasin pääsykoekirjoja...
Tampereella piti hypätä bussiin, ja mulla jännitti se aivan kauheesti. Mutta vr ei ollu myöhässä ja mie kerkesin siihen bussiin mihin piti ja osasin jäähä oikeella pysäkilläki vielä pois!

Pitkästä aikaa sai juua iltateet jonku kans ja tuli ihan Peltola-ajat mieleen. Yöllä kuitenki iski pääsykoejännitys ihan kunnolla ja heräilin varmaan tunnin välein. Aamulla kuitenkin oli ihan virkeä olo, vaikka vessassa ramppaaminen alkokin just ennen kun piti lähtee sitä koetta tekemään. Mitä lähemmäs me käveltiin yliopistoa niin sitä vähemmän minun jalat liikku :D Miten mie viime vuonna ees pääsin sinne yksin, en mie tiiä :D

Sitte mie jouduin aika korkealle istumaan sinne saliin, mihin meni vähän aikaa tottua, mutta se koepaperi oli sellanen että ei kerinny paljoo ajatella kuinka korkeella istuin... Sitte se koe... Ensimmäinen puoli, kielioppi ja luetunymmärtäminen meni tosi hyvin, paremmin ku viimeks, vaan kolmesti piti pysähtyä miettimään oliko oikee vai väärä vastaus. Sitte se kirjaosuus menikin vähän liikaa lottoamiseksi siinä loppua kohden... Muistin monesta kysymyksestä puhuvan kappaleen, mutta en muistanu just tarkkaan sitä kysymyksen vastausta. Laskujen mukaan kuitenkin jos en ihan väärin arvannu ihan kaikkea tai laittanu vääriin ruutuihin rasteja tai jotaki niin tällä kertaa kuitenki pitäs läpi päästä. En kuitenkaan oo ihan yhtä itsevarma ku viime vuonna. Toivotaan toivotaan..

Sen jälkeen oliki pää niin tyhjä että istuin tyyliin puoli iltaa paikoillani ja tuijotin tyhjyyteen. Leivoin mie tahmakakun ja oli lättyjä ja vaikka mitä. Sitte ilta menikin mässäillessä ja jutellessa ja katottiin Rillit Huurussa ja vielä elokuvaki aamuyöllä Saanan kans. Aamupäivällä piti jo yhentoista jälkeen lähtee takasin asemalle, ja kaheltatoista olin jo junassa matkalla takasin Rovaniemelle. Ja jotenki tuntu että tää paluumatka oli lyhyempi ku menomatka, vaikka se oli puoltoista tuntia pitempi :D

Sitte me vielä alettiin kymmenen maissa illalla trimmaamaan Mikiä minun kaverin kans. Harjattiin se ja leikattiin koristekarvat veks. Nyt ei ehkä tulis ihan puolta mettää mukana joka kerta kun päästää... Mie kyllä haluaisin ajaa sen kaljuksi, mutta toi saa nyt välttää...

Melkeen 16 tuntia tuli junassa istuttua, huh huh. No onneksi ei ihan äkkiä tartte toistaa moista suoritusta :D 1.7 on sitte tuomionpäivä... Kyllä se kesä tänne Rovaniemellekki pikkuhiljaa hiippailee.

Kuulumispläjäys: Kesä lähestyy, pääsykokeet horisontissa ja jääkiekkofanin kevät huipussaan

Ei oo jotenki inspannu tää blogin pitäminen kun ei voi ottaa ees niitä kakkoja kuvia mitä yleensä kun en löydä laturia... Jospa nyt kuitenkin vähän kirjottelis kun on sen verran aikaa menny.

Täällä on oikeestaan vasta nyt toukokuussa alkanu lumi sulamaan silleen kunnolla, ehkä jo ens viikolla pääsis pellolle juoksuttaan koiria ennen kun ne laitetaan kesäkuntoon... Kesäkuntoon laittamisesta tuli mieleen Mikin turkki, mulla niin tekis mieli taas ajella se, muttako nyt ei voi käyttää koulun palveluita ilmaseksi nii on se aika kallis. Ehkä pitää uskaltautua ihte vaikka saksimaan noita ylimääräsiä karvoja pois...  Ja joo ennen kun taas joku tulee tappelemaan niin kattokaa tosta "Trimmaus" tägin alta edellisiä postauksia, tää ois jo kolmas vai neljäs kerta kun Miki laitetaan kesäkuntoon :D Niin siellä on sitte koottuja selityksiä.

Miki kerjää rapsutuksia (Oli mulla näköjää yks kuva huhtikuulta)

Enda ja Miki on molemmat tykänneet tosta ruuan vaihdosta, karvat kiiltää ihan erilailla ja kakat on pienentyneet huomattavasti ja varsinki Enda ei enää näytä nälkäkurjelta. Toki se on rimpula kun joihinki vertaa, mutta minusta nahkoja on vähän kahta rakennetyyppiä noin karkeesti jaotellen: vähän isompiluista ja sitte tollasta ku Enda.

Minun lumiaita on pihalta nyt sulamassa pois niin Enda on taas saanu päähänsä lähtee tonne naapurin pellolle, joka on metsän takana. Yks kerta se ei meinannu tulla ekalla käskyllä takasin päin niin mie keksin aika jännän tavan millä sain sen tulemaan tykö: puhelimella. Tuli mieleen kun aina kun minun puhelin soi niin mie ryntään siihen vastaamaan ja koirat tulee perässä. Soitin sitten puhelimen soittoääntä niin eikös Enda sitten tullu pää viidentenä jalkana takasin :D

Pääsykokeet lähestyy uhkaavasti, 17 päivää jäljellä. Oikeestaan mie ootan sitä, vaikka jännittääki niin pirusti. Pääsen nimittäin kylkiäisenä kattoon kavereita Tampereelle! Kauheeta melkeen kolme päivää joutuu olemaan koirista erossa.

Mulla on menny aika koirien kans kävellessä vaihtelevina vuorokaudenaikoina, viimepäivinä on taas menny yöelämiseksi kun katon NHL playoffeja Viaplayn kautta suorana ja jääkiekkoa muutenki on tullu katottua. Suomen pelit vaan, en ala mitää maksukanavia tilaamaan. Mie päätin olla lukematta pääsykokeisiin nyt toukokuussa melkeen kokonaan, vasta sitten vähän lähempänä katon noi kirjat uudestaan läpi, mutta tuntuu että mie osaan ne jo melkeen ulkoa :D Oonki tilalle ottanu kirjastoautosta nyt ensimmäisiä kertoja "aikusten" puolelta kirjoja, yleensä oon pysyny koirakirjoissa ja nuortenpuolella. Ja aika hassu trendi ollu joka kerralla. Oon tässä kuukauden aikana valinnu kirjastossa hyllyltä kirjoja sattumanvaraisesti nimen ja kuvan perusteella. (Muuten mie en ikinä lukis suomeksi.) Ja kolme, KOLME kirjaa on sellasia jotka kertovat toimittajanaisesta, jotka muuttavat Keski-Pohjanmaalle paetakseen entisiä miehiä ja/tai työpaikkoja. Joku yrittää selvästi lähettää mulle jotaki merkkejä :D

Mie olen myös jonkinlainen mummomagneetti, kun joka kerta kun olen ollu kaupungissa olen päätynyt juttelmaan jollekin ihan uppo-oudolle mummolle. Pari kertaa olen istunu jossaki ja sitte minun viereen on istahtanu mummo ja ne aina vaikuttaa siltä että ne haluaa jutella niin mie avaan keskustelun perinteisesti säätilasta puhumalla :D  Yhen kerran olin syömässä ja kun etin paikkaa niin joku mummo vaan huikkas istumaan samaan pöytään, ja miehän menin. Tää viimeisin oli kyllä se ultimate todiste siitä että minussa on joku magneetti tai jotaki, kun kävelin kauppakassin kanssa kaupasta ulos niin penkillä istuva mummo huikkas että tule istumaan :D Ihan mielelläni mie niitten kans juttelen ja suosittelen kyllä muillekki. Siinä saattaa 10-30-x minuuttia mennä, mutta lopulta sie oot itte paremmalla tuulella, ja aivan varmasti sinun uus kaverikin on. Eikä maksa mittää :D Mie taijan laittaa tähän blogiin uuden tägin "Mummot" niin sitte voi kirjotella lisää kohtaamisia ylös, kun niitä joka kerta tuntuu tulevan kun Rovaniemelle menen :D