lauantai 13. joulukuuta 2014

Joulu on taas, joulu on taas, voi..."

kuinka tylsää voi ihmisellä olla?" Ei se taija ihan noin mennä, mutta sanotaanko että en oikeen pääse sellaseen holiday cheer mielentilaan tällä hetkellä. Oisko se kohta yli kuukauden kun oon ollu kipeenä. Kuume parani ja korva parani, mutta tilalle tuli yskä ja se ei lähe millään. Tai aina kun luulen parantuneeni ja teen jotaki vähän isommalla energiankulutuksella niin tadaa, taas yskin keuhkoja pihalle seuraavat x päivää...

Pakkoko sitä lunta on kauhoo koko kärsän pituudelta :D
Enda näyttää ihan siltä kun sillä ois jäätelöpäänsärky :D
Ei siinä ei asiat nyt niin surkeesti oo, oon syöny joulun ensimmäiset piparkakut aura-juustolla, aattelin huomenna leipoa joulutorttuja (tai koska käytän aprikoosi- enkä luumumarmeladia mikä on ilmeisesti pyhäinhäväistys, niin sanotaan niitä vaan tortuiksi :D) ja teen myös pitsaa pitkästä aikaa.

Onneksi sentään lumet tuli maahan ja näyttävät pysyvän! Siihen liittyen mulla onki videota koirista kun päästin ne tarhasta jossa ne oli postinhakureissun ajan. Miki on niin ihana kun se ihan silmin nähden piristyy lumesta ja kylmästä :D Ja Enda tapansa mukaan vetää rallia pihan ympäri.



Ei kai mulla edelleenkään ole mitään erikoista, hence the boredom. Aloin mie taas lukemaan yliopiston pääsykokeisiin, minkä takia ajattelen taas kaiken englanniksi ja meinaan vastata puhelimeenki "haai"(hey) enkä "Kristiina" tai "hei" miten yleensä vastaan :D Mie yritän tässä muuten opettaa Endalle yhtä kivaa temppua, mutta jätetään se ensi kertaan!

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Rikotaas blogihiljaisuus!

Yks lenkki törmättiin tollaseen :)
Katoin ensin että kenen pystäri on irti mutta sitte tajusin mikä toi on :D
Huhhuh. Joka päivä sitä on kattonu tota bloggerin kirjanmerkkiä ja miettiny kirjottavansa mutta ei vaan oo saanu aikaseksi. Tänne tuli ton viime päivityksen jälkeen niin kauhee ilma että mie ihan masennuin ku kaikki lumet suli pois ja tuli taas pimeetä. Sitte oli taas hyvä ilma mutta sillon mie olin niin paljon ulkona että koko blogi unohtu ihan täysin :D

Miki kasvatti karvat niin Enda saa pitää Mikin takkia!

Sitte mie tulin kipeäksi ja olin nuhassa ja kuumeessa melkeen kaks viikkoa. Ja mulla ei todistetusti paljoa päässä liiku sillon ku oon kipeä... Mutta nyt vaikuttaa olevan tauti ohi ja vois taas alkaa jotain touhuamaankin. Nii joo oonhan mie töitäki hakenu mutta ei tärppää ei, tälläki viikolla laitoin neljään paikkaan hakemukset menemään...

Onneksi on noi koirat! Muuten sitä varmaan istuis vaan sohvan nurkassa. Enda ja Miki voi hyvin, mitä nyt ovat pakkasarkoja, jos menee yli kymmenen nin alkaa tassujen nostelu. Enda varsinki on erityisen koomisen näköinen kun yrittää konkata kahdella saman puolen jalalla :D

Perheen valkoinen lammas
eiku....
Valtakunta paremmasta kamerasta, ei voi muuta sanoa! Yli sata räpsyä ja nää kolme oli ainoat sinnepäin... Ja kuten kuvasta näkyy niin täällä on ihan hirvesti poroja (eheehe) Meän lenkit on aika mielenkiintosia ku pitää kokoajan kuunnella, että eihän kuulu kelloja tai yleensä se on niin että pellot on jo "varattuja" kun me ollaan menossa.
Jos toi lumi pysyis maassa nii vois taas ulkoiluttaa kameraa vähän ahkerammin... Eikä pitää yli kuukauden blogihiljaisuutta...

perjantai 17. lokakuuta 2014

Tassujen talvihoitoa, hammaskivestä, luonnon antimista ja muita kuulumisia

 Pskkasaamuna mettässä

Ei täällä edelleenkään mitään kovin kummoista ole tapahtunu, mutta jotaki koiriin liittyvää erityistä tekemistä ilmaantui heti kun ilmat kylmeni ja luntakin tipahteli taas vähän maahan. Mikin tassut nimittäin kuivahtaa kuin rusinat heti kun vähänkin on pidempään pakkasta. Huomasin myös, että tassukarvat olivat pikkaisen päässeet rehottamaan. Endalla ei onneksi ainakaan toistaiseksi ole mitään tällaista tassujen kanssa ilmennyt. Eli siis viime lauantai aamupäivä kului Mikin tassuja manikyroidessa. Leikkasin myös molempien kynnet. Alla on vähän ennen ja jälkeen kuvia Mikin tassuista ja selitystä.

Oikeanpuoleiset tassut käsittelyn jälkeen

Vasen puoli ennen
Vasen puoli jälkeen, ilman rasvaa

Ensimmäinen rasvakerros. Piti laittaa kolme ennen kun
tassut normalisoituivat.

Siinä on Mikin koristekarvat :D
Tassunhoitotarvikkeet
Uus pohjavillahara
Frost
Tämä tassukäsittely myös auttaa lumipaakkujen kanssa, tai siis siinä että niitä ei kertyisi lenkkien aikana. Kesäksi oli kiva ajella Kannuksessa ihan koneella kaikki karvat tassuväleistä pois, mutta talvella tykkään jättää kuitenkin vähän eristystä kylmää varten, Ehkä tosiaan seuraava koiriin liittyvä hankinta voisi olla oma trimmikone. Säästäis pitkän pennin trimmauslaskuissa, kun ei voi enää käyttää hyväksi ilmaista oppilastyötä :D

Sitten vähän juttua hammaskivestä. Ei ne luut ihan kaikkea saa ainakaan Mikiltä kuitenkaan pois, joten etin jatkuvasti jotain tököttiä mitä vois käyttää että plakki pehmenis ja mielellään lähtis irti. Oon aiemmin kokeillu Plaque offia (toimi mutta ei mahu budjettiin) Aqua denttiöä (Enda ei juo vettä jossa sitä on, niin  käyttö on jäänyt.) ja joskus vuonna nakki ja muusi käytin Pedigreen hammastikkuja, jotka ei toimineet ylläri ylläri Eksyin tässä taas Zooplussalle ja löysin sellasen ihmeaineen että ei toista! Sellanen hammaskivi mitä en ollu monen vuoden yrityksistä huolimatta kokonaan saanu ite raaputettua lähti melkeen kokonaan kahessa viikossa! Ostin myös tietty luita, koska on se parempi yrittää luonnollisesti puhistaa. Ja ostin myös karvoja katkovan pohjavillaharan, jos sais tota Mikin turkkia pidettyä ees vähän kurissa.

Sitten keiteltiin veljen kanssa mehua marjoista joita oon syksyllä keränny. Kyllä siitä muutamaksi kuukaudeksi mehua tuli. Sitten oliki pitkä tylsä jakso kun ei oikein mitään tapahtunu. Ollaan me taas alettu koirien kans lenkkeilemään öisin :D Vaikka sillon on yleensä kylmempää, niin ei meitä haittaa, ja mie tykkään kattella tähtiä ja revontulia.

On hyvin tärkeää että lemmikit sopii sisustukseen :D
Keskiviikkona istuin kaikessa rauhassa koneella olkkarissa ja yhtäkkiä kuulu semmosta ihme suhinaa, ja seuraavaksi ikkunaan tömähti iso tumma möykky! Eka kerta minun elämässä ku pyy lentää ikkunaan. Mie en uskaltanu tappaa sitä niin pyysin veljen tänne ja pyy ilmestyi paistina pöydälle noin kymmenessä minuutissa :D Tänään sitten keitin sitä tunnin suolavedessä, irrotin lihat luista ja pistin pannuun ja tacokastikkeen perään. Tuli oikeen hyviä pyytortilloja ja koirat saa tänään oikeen maukkaan kastikkeen nappuloille :D

Mausteita
Enda alkaa näyttää taas juoksun merkkejä. Ens kuussa siis pitäis alkaa. Se on nuollu enemmän alapäätään, tullu hellyydenkipeämmäksi ja eilen se poistui pihalta naapuriin, eikä tullu kutsuista huolimatta. Se ei normaalisti tollasia karkureissuja harrasta. Ja tänään kun käytiin lenkillä niin se pissasi useamman kuin yhen kerran, joten kyllä ihan näillä näppäimillä pitäis alkaa.

Tänään käytiin kuuntelemassa kun järvi jäätyy. Siellä on rantavedet jo ohuessa jäässä ja aallot kilistelee jääpaloja toisiaan vasten. Se on jotenki niin taianomaisen kuuloista, ja vaikka ilma on harmaa ja kylmä ja tulee aikasin pimeä niin kyllä mie just tollasten juttujen takia tykkään talvesta kaikista vuodenajoista eniten.

Oli vaikeeta saaha kuvaa, kun Enda aina heräsi kameran ääneen :D
Kynttilänpolttoaika parhaimmillaan
Prinsessalla pitää olla pää tyynyllä, ei sitä muuten tuu uni!
Säästetään vähän sähköä....


Pakkasaamulenkiltä lisää kuvia

Enda myös makoilee kyttäystuolissa :D
Endan pakkaskuva


keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Ensilumi

Tänään se sitte tuli, suurinpiirtein ainaki, ensilumi. Miki on aina jotenki niin liikuttava kun se on aivan älyttömän innoissaan. Kyllä sen talvipennun erottaa vielä vanhanakin. Ei tuo lumi kyllä oo vielä kovin kivaa, sellasta märkää loskaa jo taivaalta tippuessaan :D

Talvi tulee!
Ja en nyt muista että tänne hirveesti mitään omia runo tms. raapustuksiani olisin aikasemmin laittanu, mutta kerta se on ensimmäinenkin. En oo pystyny pitkään aikaan kirjottamaan runoja, kiva taas saada langan päästä kiinni. Eli aiheesta vuodenajat, ja säkeiden ensimmäiset kirjaimet muodostaa järkevän sanan, eli akrostikon on tän kertanen kirjoituskikka :D

Ensilumi

Elämän lyhyt kesä
näkee loppunsa

Syksyn säveltäessä
ilma kylmenee

Laulaa laulua
uudesta talvesta

Muistatko kuinka
itkuinen kevät oli?

Jos haluutte joskus lukee enemmänki minun hengentuotoksia täällä blogissa nii tykätkää tästä postauksesta! Katotaa kehtaako sitä laittaa enempää vai kaikkoaako loputki lukijat :D  Joku ihmeen joukkopako, ku kesän alussa oli 29 virallista lukijaa ja enää 22 jäljellä... Mutta pidot paranee kun väki vähenee... eiku. Ei se ihan bloggaukseen taida pätee. Onneksi tää ei nii vakavaa ole...

maanantai 15. syyskuuta 2014

Ruskalenkkeilyä ja pellolla kirmailua (Kuvapostaus!)

Tällä kertaa aattelin laittaa vähän tällasen kuvapainotteisemman postauksen, kun on ollu niin hyvä ilma niin ollaan viihdytty suurimmaksi osaksi ulkona. Kuvia yhteensä neljältä eri ulkoilukerralta. Ja sanonpa vaan, se joka tekee Ratiapantoja sais maksaa mulle näistä kuvista! Enda esittelee pantaa niin hienosti :D

Tää on muuten 150. viesti tähän blogiin! Whoop whoop!

Puolaimia kerättiin


Pallonhakua

Nääksie, mulla on pallo! PALLO!

Voisko olla vielä vähän syvemmällä kurkussa toi pallo :D

Valopannatki piti ottaa käyttöön. Tässä on Miki.

Ja Enda

Matkalla toiselle pellolle.

Miki sai pallon, juhuu!

Lassie palaa kotiin

Enda kierii peltomyyrän raadossa.

Sitte alkaa ratiamainokset :D Pakko niille on
jotain väriä laittaa ettei luulla ketuiksi...


Kyllä huomaa että ollaan oltu ulkona, Endasta tullu kauhee bodari :D
Jälleen hieno ratiamainos :D

Sillä on rintakehä!

Mikistä on vähän vaikee saaha mettässä kuvia, kun se tykkää
vaan kävellä kaks askelta minun jäljessä :D

Pois alta risut ja männynkävyt!

No kyllä Miki the miesmissin sai kuitenki kivelle posettaan!

Enda änkes ihan omasta halustaan kuvaan kun kuvasin Mikiä! Jälleen panta loistaa :D

Wuhuu sain otettua molempien kanssa yhteiskuvan!

Miki nyt muutenki on tollanen kainaloinen kananen

Ruskaa ja Lehtojärvi vaaran rinteestä kuvattuna

Aurinko laskee. Harmittaa toi yks säde tossa keskellä!

tiistai 9. syyskuuta 2014

Koiraharrastuksesta ja harrastamattomuudesta

Tämän postauksen kuvista voitte nähdä erään illan lipsahduksen
Zooplussan sivuille. Tässä Endalle pehmolelu
vaikka molemmillehan nää kaikki periaatteessa on :)
Joka viikonloppu luen kuinka kavereiden koirat on olleet siellä täällä ja tuolla ja kokeissa ja kaikkea... Ja se on tosi kiva juttu, oon onnellinen aina kun sellanen päivitys ponnahtaa seinälle... Mutta. Se pisti miettimään että niin, miksi mie en enää harrasta? Mitä kävi minun suunnitelmalle jopa valioksi asti kisaamisesta Endan kanssa? Kun mie Endan otin niin oli ihan täys tarkotus, että kahteen vuoteen mennessä ois alokkaat tarvottu läpi mahdollisemman monessa lajissa ja treenattais ylempien luokkien liikkeitä ja kohta kisoihin... Joo ei näköjään. Ja se tuntuu niin pahalta. Mie käytännössä huijasin ittelleni lupaavan harrastuskoiran ja nyt en sitte pysty/osaa sen kanssa edetä sinne mitä "lupasin" pennunkerjuumeileissäni ja muissa puheissani. Ton lisäksi mulla ahistaa aika monikin asia tässä koiraharrastuksessa yleensä. Tai siinä etten harrasta. Se että pitäs harrastaa. Se miten ennen harrastin ja pystyykö siihen enää palaamaan.

Enda bongasi siilin heti ja varasti sen kesken
kuvauksen :D
Ylä-asteen ja lukion aikaan se oli minun elämän suola, käydä kokeissa ja kisoissa, treenata niihin ja tavoitella tuloksia. Vaikka olinkin surkea siinä. Oikeesti, Mikin koulariin johtaneita kokeita on käytetty esimerkkeinä parissakin nettikeskustelussa siitä millasesta ei nyt ainakaan ykköstä ois pitäny antaa. Oon muuten ihan samaa mieltä. Ja mie irvistän joka kerta kun erehynki kattomaan meän agivideoita. Aivan ala-arvosta ohjaamista, ja kukaan täysjärkinen ei  pitäis agikoiraa sellasessa karvassa, kun Miki pahimmillaan oli. Mutta tästä ei oikein tuu tää minun pointti esille, joka on että vaikka olin surkea Mikin kanssa, meillä oli hauskaa, mulla oli jotain jota saattoi kutsua elämäksi. Sitten tuliki lukio ja mie järkytyin kun piti siirtyä hädintuskin neljänsadan ihmisen ylä-asteelta melkeen tuhannen ihmisen lukioon. Siihen loppu se harrastaminen, tai joo käytiin me kokeissa ja kisoissa, mutta jälki oli tyyliä "lahjattomat treenaa". Agility loppui kokonaan.

Sitten pääsin Kannukseen ja tuntu ihan ku ois heränny henkiin. Mulla ei oikeasti kertaakaan tullu koirat korvista ulos ihan täysin. Varsinkin ensimmäisen vuoden aikana tuntu että olin ihan treenihullu minun entisyyteen verrattuna. Ja siellä tuntui että kehityin. Jos puhutaan vielä hulluudesta, niin mehän jopa käytiin pari päivää isän poismenon jälkeen Mikin kanssa kokeessa. Ei sillä, en mie muista siitä yhtään mitään.(Nyt mie aattelen että mitä hemmettiä sitä sillonki ajatteli, joku täysjärkisempi ois voinu olla menemättäki.)

Pallonheitin vähän molemmille. Toi pallo katosi eilen mysti-
sesti, ei mitää käsitystä mihin se meni vaikka näin tasan mihin se tipahti
Sitte tuli ekan vuoden kesä ja tuli Enda, ja ei ku täyttä höyryä eteenpäin. Se meniki sitte ylinopeudeksi ja kostautu sillä kuuluisalla ahneen pskaisella lopulla. Enda tuntu niin paljon valmiimmalta kun Miki Endan ikäsenä kun mentiin ekan kerran kokeeseen. Ehkä se oli se kun Endan kanssa ei tarvinnu tehä niin paljoa töitä rohkaistamisessa ja sosiaalistamisessa. Mutta se on ollu minun kompastuskivi kokoajan, mie oon verrannu Endaa Mikiin vaikka tiiän ettei pitäis. Ne on tavallaan samanlaisia kun ne on minun koiria, seura tekee kaltaisekseen myös koirista puhuttaessa, ja siihen ne samanlaisuudet sitten loppuukin. Ne on melkeen kuin yö ja päivä jos oikeesti miettii.

Mikin pakkomielle, ja heti bongattiin täälläkin oma suosikki :D
Aitoja luita. Koirien hammaskivet katos sen siliän tien ja ei ihan heti lopu tekeminen noissa. Pitää varmaan tilata joku päivä lisää.
Työn touhussa
Nyt mulla ois kauhea hinku treenaamaan porukkaan, elvyttää haku ja toko ja agility. Ehkä vähän lapsellisesti ajattelen että "no kun KAIKKI muutkin" :D Miki varmaan tykkäis jos käytäis joskus kahestaa mätsäreissä ja rallytokossa... Mutta voi helevetti ku mulla ahistaa ton Endan kanssa. Kolme kuukautta mettäpöllönä ei oo tehny hyvää sen rähjäysongelmalle, siitä oon ihan sata varma. Ja mie oon vieläki ihan traumatisoitunu siitä meän ekasta kokeesta. Ja vaikka oisinkin tehny työn ja saanu ton ongelman hallintaan, tiiän että mulla pelottais olla Endan kans kehässä. Oisin koko ajan kyttäämässä että no, millon se näkee koiran jonka pärstäkerroin on väärillä lukemilla? Ahistaa se, että joo olen yrittäny pitää yllä tokoliikkeitä ja harjotellu. Yksin. Ei siitä saa koevalmista tekemälläkään jos silleen treenaa.

Frisbee. Noilta ei ihan vielä luonnistu kiinniotto, mutta getting there...
Sitte mie tajusin että no, tarviiko minun repiä pelihousujani tän takia? NO EI.
Ei Endan kanssa mikään kiire oo, se on vasta 2,5v, kyllä sen tokon ehtii alottaa myöhemminki. Agility ei nyt ihan minun laji kuitenkaan ole ja haku... No ei sinnekään tulipalokiire ole. Koirat ei näytä kaipaavan jatkuvaa treenaamista saatika kisareissuja, sillon tällön vähän muistuttelee liikkeistä ja Endan kans opetellaan uusia temppuja, että ei mee ihan älyttömäksi oleiluksi tää touhu ja päästään samalle lukumäärälle niissä Mikin kanssa... Kävely ja vapaanajuoksentelu näyttää riittävän ihan okei. Koiristahan koiraharrastuksessa on kysymys. Vai onko sittenkään ihan kokonaan? No tuollahan mie taisin viime kappaleessa sanoa että mie sitä kaipaan, ei koirat :D Silti se vaan nakertaa takaraivossa, kun pitäs ja pitäs. Huoh.

Sänkkärit!!!
Kaikenlaista sitä miettii kun työttömänä pyörii täällä. Ei tätä oikeesti toivois pahimmalle vihamiehelleenkään. Välillä tuntuu että ihan sekoaa tähän tekemättömyyteen. Onneks on koirat, kirjottaminen ja elokuvat. Ylä-asteella ja lukiossa ois tuntunu niin kivalta vaan olla. Nyt antaisin melkeen oikean tai no vasemman ku se on muutenki huono, käteni että sais jotain töitä. Eikä se todellakaan oo hakemisesta kiinni. En ees enää muista miten monta hakemusta oon rustannu ja kelle tyrkyttäny ovelta ovellekin... Noh, ehkä tää tästä? Niin harrastusahistus kun muukin elämä lutviutuu. Kyllä se on tähänkin asti niin tehny. Sitä pitää ainakin ittelleen yrittää hokea.

Niveljuttuja Mikille

Koitetaan onnistuuko korvaamaan tarraharjaa. Vaatteiden osalta näyttää että ei, mutta
esim. päiväpeitosta lähtee karvat hyvin.

Kaiken pahan alku ja juuri. Tästä tää ostelu lähti. Mieitn miten saisin Endan juomaan enemmän,
koska vesihän ei kelpaa jos Miki on siihen koskenu. Solution: Vesiautomaatti!

Jos pitäis taukoa nakkien ostosta vähän aikaa.

Ankkaa tai jotain siipikarjaa kuitennii.