Better luck next time & kunnon TBT kuva kun ei uusia ole

Joo eli varasijalle 98. tähän mennessä jouduin, joten eipä sitten tällä kertaa tärpännyt. Mutta varasuunnitelmana menen sitten avoimeen ja käyn paljon kursseja ja menen sitä kautta opiskelemaan sitä mitä haluan! Tampereelle siis kuitenkin jossain vaiheessa suuntaan täältä.

Käännöstöitä on tullut tasaiseen tahtiin, mikä on pelastus tähän tylsyyteen. Tänään postissa tuli gradunlukemispalkka, josta en saa kuvaa nyt tähän mutta teen sitten vaikka oman postauksen sille jossain vaiheessa. On nimittäin aivan ihana kaulakoru, jonka kaveri itse teki! Oli niin nostalgista nähdä kirje postissa, siis sellainen ihmisen lähettämä, ei viraston tai laskukirje :D

Nostalgiasta tuli mieleen, että kattelin tässä vanhoja kuvia joita mulla on Picasassa tallella, ja sieltä löyty kyllä semmonen muinaisjäänne että ei oo tosikaan. Se on toi tän postauksen kuva. Oisinkohan mie tossa 15 ja Miki vähän yli vuosikas, ja me oltiin Kauppatorilla mätsärissä. Mie niin muistan tosta mätsäristä sen kun mulle sano yks tyyppi että "Ton koiran kans sie et junior handlerissa pärjää, ota joku lainakoira, ne on parempia." Miehän siis kisasin lähinnä Mikillä, ja joskus naapurin sammarilla, mutta ton jälkeen mie erityisesti aloin Mikin kans kisaamaan, ihan vaan todistaakseni tälle tyypille että perkele vaiha itte koirias kuin paljon haluat mutta mie en :D Vaikka huonohan se oli noin ajatella, jäi paljon esittäjäkokemuksia saamatta, ja tavallaan vesitty se koko junior handlauksen idea...  Noh, ollutta ja mennyttä.

Tuolla on ihan sairaasti öttöjä ja itikoita, hyvä kun puoli tuntia kerrallaan pystyy olemaan, kun koirat näyttää kärsiviltä ja multa syyään kaikki paljas iho ja päänahka. Mie en oo oikeen varma mikä noille ois hyvä karkote, niin jos teillä on jotaki suosituksia niin tännevain!

Hyvänenaika, sehän on jo heinäkuu...

Vanhempi ja viisaampi... eiku... (myös video ja kuvia koirista :)

Miki 9v 5kk, vähän jo harmaantuu :)

Joo 24v... Vielä vuosi niin oon lähempänä viittäkymmentä ku syntymää :D En kyllä tunne itteeni vieläkään aikuseksi taikka viisaammaksi, enkä kyllä vanhemmaksikaan :) Eilen kävin synttäreiden kunniaksi kaupungilla vähän pyörimässä. ja näin kolme tuttua ihmistä. Yleensä näkee korkeintaan yhen. Ensin vastaan tuli minun täti, sitte lukion äikänopettaja ja sitte vielä yks hyvä kaveri jota en ollu nähny moneen vuoteen, ja itseasiassa luulin että hän ei eden asunu enää Rovaniemellä :D Ostin sukkia ja erinäisiä kosmetiikka- ja puhdistustuotteita jotka kaikki päättivät loppua viikon sisällä, no hyvin ainaki ajotin kauppareissuni... Myös Kannuksesta tuttu tauti, neuloosi, nosti eilen päätään kun kävelin Lankamaailman ohi. Tai no en ohittanu sitä, vaan menin sinne ja ostin kaks jättikerää lankaa :D Nyt pitää vaan neuloo toi huivi minkä alotin Kannuksesssa, loppuun, että puikot vapautuu ja voin alottaa uuden huivin. Ja ehkä jos lankaa ja intoa riittää niin kudon mätsäävän pipon!

Illalla kävin vähän juhlistamassa synttäreitä veljen luona. Oli kuulkaa oikeen monenlaista kakkua ja mieki leivoin tahmakakun :) Veljenpojilta sain ehkä ihanimman synttärikortin mitä oon koskaan saanu. Kysyin tietenki:

"Ketäs tässä kuvassa on?"

"Sie, mie ja yks koirista."

"No missä toinen koira on?"

"Se ei mahtunu korttiin"

Oh, the brutal honesty of children :D

Täällä tulee lunta taivaan täydeltä, on tullu jo kaks päivää. Mieki viimein kaivoin kolan esiin ja puhistin vähän tota oven edustaa, siellä oli yli nilkan jo lunta. Loppupiha onneks pidetään vähälumisena traktorin avulla... Kokonaislumimäärä alkaa oleen minua jo yli reiteen. Ja mistä mie tään tiiä voitte kysyy? Noh, katoin tässä ikkunasta takapihalle ja siellä keskellä lumihankea oli ihan selvästi joku ruskea elukka, eikä se liikkunu. No tietenki mie hetkeäkään epäröimättä heitin takin niskaan ja syöksyin läpi lumihangen (kuin hidastetussa filmissä mutta syöksyin kuitenki) takapihalle ja kohti elukkaa, vain tajutakseni että se oli lehden palanen siitä isosta puskasta mikä meillä on takapihalla. Että silleen, tulipa ainaki todistettua ettei sitä vielä kovin viisas ole kuten jo alussa mainitsin :D

Enda ja Miki ei oikeen arvosta lumisadettakaan, Miki melkeen maastoutu lumeen kun oli vähän aikaa paikallaan kuten kuvasta näkyy. Ja Endan ensireaktio lumikolaan oli kyllä hervoton. Siitä on videolla pätkä. Videolla on myös meidän lenkkeily-yritys yli -24 asteen pakkasessa, se ei kauaa kestäny kuten arvata saattaa... Ja muistaakseni lupailin jotaki uutta temppua joskus... Noh mie olin ahkera ja kuvasin sen toissapäivänä :D Vähän lavastettu tilanne, mutta Enda näki ku mie valmistelin temppua ja se alko tarjoamaan sitä. Joten kuvausteknillisistä syistä koira on käskyn alla paikalla :D Mutta siis normaalisti se reagoi käskyyn vähän rauhallisemmin ja hallitummin, eikä se tilanne oo noin lavastetun olonen.

Tässä siis pätkät edellämainituista tilanteista yhdistettynä yhteen videoon:

“We are products of our past, but we don't have to be prisoners of it." - Rick Warren (New year, new you and all that jazz...)

Nonnii ja taas meni kuukausi tähänki blogipäivitykseen, voi yhen kerran minun kans... Jälleen kerran aika juoksee sellasta vauhtia että ei ehi ees kissaa sanoa (tai blogiin kirjottaa) :D Joulu meni ja uusi vuosi vaihtui, luovutin viimein 30.12 ja kävin hakemassa antibiootit minun pitkittyneeseen flunssaan, eivätpä ihan kauheesti auttaneet, koska edelleen yskä ja nuha vaivaa... Ei tää oo enää kovin kivaa. Joulu meni täällä yksin kotona koirien kans ja sain paljon kivoja lahjoja (jostain syystä paljon teetä :D ) ja paras lahja oli kyllä se kun mulle oli järjestetty kotikampaajakäynti! Näytän ihan ilmeettömältä zombilta tässä kuvassa, huulet eikä silmät taipuneet ton isompaan hymyyn vaikka olin oikeesti tosi ilonen:

Ensimmäinen hiustenleikkuu ties miten pitkään aikaan, missä koskettiin muuallekin kun latvoihin :D
Mulla on ny ottahiukset!

Koirat ei reagoineet paljoakaan raketteihin kun vaan pietin telkkaria tosi isolla kuudesta kahteen yöllä, täällä ei hirveesti ammuttu onneks raketteja ku vertaa joihinki vuosiin... Uusi vuosi saa minut aina mietteliääksi ja tänä vuonna jotenki erityisen epätoivoiseksi. Tajusin nimittäin että en koko viime vuonna tehny oikeestaan yhtään mitään! Sain sentään pidettyä uuden vuoden lupaukseni viime vuodelta, vähän liiankin hyvin vois sanoa... Mietin viime vuonna että mikä ihme ihmisiä kiinnostaa Japanissa ja animessa ja kaikessa siihen liittyvässä niin hirveesti, joten päätin yrittää kattoa pari sarjaa animea ja ottaa selvää... Ja minun on pakko sanoa että en ole edelleenkään ihan varma tosta mikä-osiosta, mutta MIE JÄIN KOUKKUUN animen kattomiseen, ja pahasti jäinki :D

Oisinkohan mie kattonu jotaki vähän päälle parisataa sarjaa/minisarjaa+ pari elokuvaa, ja parikymmentä niistä ainaki kahesti. On joitaki sarjoja joista olen jo lopettanu laskemisen... Ei tää siis välttämättä paha juttu oo vaikka pikkuhiukkasen maaniselta vaikutanki ton ylläolevan perusteella. Mutta se ei auta yhtään että parhaimmillaan tulee sama fiilis kun hyvää kirjaa lukiessa, ja uusia sarjoja alkaa neljä kertaa vuodessa useampi kerrallaan ja kun siihen lisätään ne joita en ole vielä katsonut koska en ole löytänyt... Jokatapauksessa, oon oppinu aika paljon japanilaisesta kulttuurista animen kautta ja nää sarjat on saanu ottamaan selvää, jos luulen että joku juttu on vähän liioiteltu tai animelogiikan tulosta :D Lisäksi alan oleen aika hyvä japanin kuulunymmärtämisessä, pystyn kattoon sarjoja jo ilman tekstejä sillee että suurinpiirtein ymmärrän mitä ne sanoo vaikka nyanssit jääki vähän pimentoon ja mieluiten katonki tekstien kanssa.

Parhaat revontulet mitkä oon ikinä nähny! Koko taivas oli niitä täynnä ja ekaa kertaa näky selkeesti että ne on tosiaan moniväriset! Jopa surkeetaki surkeemmalla kameralla sai kuvan! :D

Pystyisin varmaan puhumaankin melkein vaikuttamatta ihan täysin jälkeenjääneeltä, tai ainakin osaisin kysyä apua jos tarvisin tai selittää jollekki mihin suuntaan kääntyä jos on eksyksissä tai ohjata lähimpään sairaalaan tai kauppaan tai jotain :D Ja jos jossain lukee jotain hiraganalla  niin ehkä ymmärtäisin mitä siinä suurinpiirtein lukee, on vaan tosi vaikeeta kääntää aivoja lukemaan oikealta vasemmalle :D Kanjeja en oo ees yrittäny alkaa ymmärtää... Tosta puheesta vielä, kun oon yrittäny jotain täällä yksin puhua niin tiiän että minun japani-aksentti on aika kamala tai intonaatio on jotenki väärä tai jotain vikaa siinä kuitenki on.... Mutta joo tosiaan oon ihan seonnu kuten tekstimäärästä näkyy, on se hyvä ollaerilaisia harrastuksia vai miten se menee :D

Mutta on animessa kyllä asioita mitä mie en vaan suostu ymmärtämään tai on ainaki tosi vaikee niellä :D Kaikelle on olemassa fetissi ja animessa ei pelätä näyttää niitä joskus liiankin yksityiskohtaisesti, vois olla yks niistä joihin on ollu vaikee sopeutua... Ja se mitä mie en suostu ymmärtämään taikka ottamaan osaa millään tapaa on se, miten ihmiset kohtelee animehahmoja kuin oikeita ihmisiä! Tyypit puhuu miten ihanaa ois olla suhteessa hahmon x kanssa, oikein kunnon fangirl- sotatanner... Mutta joo jospa nyt riittäis tästä aiheesta, eikö joo?

Tänä vuonna tein oikeestaan yleisen lupauksen yrittää elää enemmän. Aika laaja ja en tiiä...  pystynkö toteuttamaan sitä ihan koko vuotta vai mitä tapahtuu, mutta jotain pitäs saada aikaseksi. Ainakaan nää kolme ekaa viikkoa ei ole olleet kovin lupaava alku... Noh oon mie sentään poistunu jo kolmesti kotoa muualleki kun lenkille ja lähikauppaan, se on jo iso asia kolmessa viikossa kun vertaa viime vuoteen :D Mie vaan oon oikeen taitava jäämään menneisyyteen kinni. Nytki mie vaan kaiholla muistelen kannusaikoja, vaikka pitäis jo pikkuhiljaa jatkaa elämää.

Mutta jotenki koen sen tosi vaikeaksi, koska Kannuksessa oli jotenki ensimmäistä kertaa elämässä sellanen olo että mie olin elossa ja sain jotaki aikaan. Ku jotenki äidin poismenon jälkeen mulla meni kolme vuotta että pystyin ees jotenki toimimaan ja vielä seittemän lisää että pääsin siitä silleen yli ettei sattunu enää, ja sitten oliki isän vuoro. Aika tarkalleen kolme vuotta tässäki on menny että pystyn edes jotenki toimimaan, nyt oon sitte siinä vaiheessa että sattuu vielä ja pirusti säännöllisin väliajoin.  Jospa yrittäis jotenki käsitellä tän siten, ettei ihan kymmentä vuotta menis. Ja en mie uskokaan että menee, nyt kuitenki osaa ehkä vähän paremmin käsitellä asioita kuin sillon kun olin kymmenen... Huh kun meni masentavaksi... Ei kyllä ollu tarkotus, jospa puhuisin vaikka säästä, sehän on se suomalaisen go to - vaihtoehto kun pitää keksiä jotain small talkia:

Täällä on ollu vuorotellen ihan sairaan kylmä (-33,6 taitaa olla paras lukema mitä oon nähny) ja vuorotellen satanu lunta ku from esteris arse:D No tietääpä ainaki että on talvi. Miki ja Enda tykkää peuhata lumessa, eivätkä edelleenkään arvosta hirveesti pakkasta. Enkä totta puhuen miekään, en ainakaan noin kovaa pakkasta... Tänään kävin ostamassa toppatakin (vain 1/3 musta, minun vaatteiston väripaletti monipuolistui violetilla) ja hain myös strepsilssejä...

Kyllä se tästä lähtee tämäkin vuosi liikkeelle!
Uudet tokoliikkeet ainaki vaikuttaa mielenkiintosilta ja vähän vähemmän puuduttavilta kun vanhoilla säännöillä :D

Rikotaas blogihiljaisuus!

Yks lenkki törmättiin tollaseen :)
Katoin ensin että kenen pystäri on irti mutta sitte tajusin mikä toi on :D

Huhhuh. Joka päivä sitä on kattonu tota bloggerin kirjanmerkkiä ja miettiny kirjottavansa mutta ei vaan oo saanu aikaseksi. Tänne tuli ton viime päivityksen jälkeen niin kauhee ilma että mie ihan masennuin ku kaikki lumet suli pois ja tuli taas pimeetä. Sitte oli taas hyvä ilma mutta sillon mie olin niin paljon ulkona että koko blogi unohtu ihan täysin :D

Miki kasvatti karvat niin Enda saa pitää Mikin takkia!

Sitte mie tulin kipeäksi ja olin nuhassa ja kuumeessa melkeen kaks viikkoa. Ja mulla ei todistetusti paljoa päässä liiku sillon ku oon kipeä... Mutta nyt vaikuttaa olevan tauti ohi ja vois taas alkaa jotain touhuamaankin. Nii joo oonhan mie töitäki hakenu mutta ei tärppää ei, tälläki viikolla laitoin neljään paikkaan hakemukset menemään...

Onneksi on noi koirat! Muuten sitä varmaan istuis vaan sohvan nurkassa. Enda ja Miki voi hyvin, mitä nyt ovat pakkasarkoja, jos menee yli kymmenen nin alkaa tassujen nostelu. Enda varsinki on erityisen koomisen näköinen kun yrittää konkata kahdella saman puolen jalalla :D

Perheen valkoinen lammas
eiku....

Valtakunta paremmasta kamerasta, ei voi muuta sanoa! Yli sata räpsyä ja nää kolme oli ainoat sinnepäin... Ja kuten kuvasta näkyy niin täällä on ihan hirvesti poroja (eheehe) Meän lenkit on aika mielenkiintosia ku pitää kokoajan kuunnella, että eihän kuulu kelloja tai yleensä se on niin että pellot on jo "varattuja" kun me ollaan menossa.
Jos toi lumi pysyis maassa nii vois taas ulkoiluttaa kameraa vähän ahkerammin... Eikä pitää yli kuukauden blogihiljaisuutta...

Ruskalenkkeilyä ja pellolla kirmailua (Kuvapostaus!)

Tällä kertaa aattelin laittaa vähän tällasen kuvapainotteisemman postauksen, kun on ollu niin hyvä ilma niin ollaan viihdytty suurimmaksi osaksi ulkona. Kuvia yhteensä neljältä eri ulkoilukerralta. Ja sanonpa vaan, se joka tekee Ratiapantoja sais maksaa mulle näistä kuvista! Enda esittelee pantaa niin hienosti :D

Tää on muuten 150. viesti tähän blogiin! Whoop whoop!

Puolaimia kerättiin

Pallonhakua

Nääksie, mulla on pallo! PALLO!

Voisko olla vielä vähän syvemmällä kurkussa toi pallo :D

Valopannatki piti ottaa käyttöön. Tässä on Miki.

Ja Enda

Matkalla toiselle pellolle.

Miki sai pallon, juhuu!

Lassie palaa kotiin

Enda kierii peltomyyrän raadossa.

Sitte alkaa ratiamainokset :D Pakko niille on
jotain väriä laittaa ettei luulla ketuiksi...

Kyllä huomaa että ollaan oltu ulkona, Endasta tullu kauhee bodari :D
Jälleen hieno ratiamainos :D

Sillä on rintakehä!

Mikistä on vähän vaikee saaha mettässä kuvia, kun se tykkää
vaan kävellä kaks askelta minun jäljessä :D

Pois alta risut ja männynkävyt!

No kyllä Miki the miesmissin sai kuitenki kivelle posettaan!

Enda änkes ihan omasta halustaan kuvaan kun kuvasin Mikiä! Jälleen panta loistaa :D

Wuhuu sain otettua molempien kanssa yhteiskuvan!

Miki nyt muutenki on tollanen kainaloinen kananen

Ruskaa ja Lehtojärvi vaaran rinteestä kuvattuna

Aurinko laskee. Harmittaa toi yks säde tossa keskellä!

Chili kasvaa, minun koirat on ällöjä ja Enda on tullut taitavaksi

Jees, elokuu alkaa olla paketissa. Tässä välissä oli monta päivää peräkkäin sadetta, niin kerkesin koukuttua youtuben talentti ja x-factor yms. pätkiin aika pahasti, kun en minä eikä koirat viihdytä sateella ulkona enempää kun on pakko. Nyt sitte yritetään katkaista tämä kierre :D Eilen ja tänään käytiin oikein kunnolla ulkona, oisko yhteensä 10 tuntia kahen päivän aikana tullu tarvottua. Aivan ihana ilma ollu. Ja jee, ne on ajanu taas pellot niin päässään kirmailemaan pellolle. Sos vielä muutaman jäljenki tekis. Enda joutu tänään pesulle, kun kieriskeli jossain jaskassa kun silmä vältti... Oli oikeestaan ihan hyvä kun sillä lähtee taas karvaa niin, että koko talo ja vaatteet ja kaikki täynnä.

Mie sain kaverilta valmistujaislahjaksi chilikasvin niin se on nyt alkanu oikein kukkimaan, eli toivottavasti sieltä nyt tulee oikein satoakin:

Se oli ton pitunen mistä se lähtee haarautumaan kahdeksi kun
se minulle tuli. Keksiskö joku sille nimen?

Istutin valkosipulinkynnen. Vaikka ei nyt mitään tulis niin noi
versot käy kuulemma salaattiin

Nuo kukat oikeen räjähti kun keksin alkaa hönkimään niihin :D Tiiättehän sen "juttele kasveille niin ne kasvaa paremmmin"- jutun? Oikeesti ne vaan tykkää meiän hiilidioksidista. Aattelin, että ajaa saman asian ku jutteleminen jos hönkäilen niihin minuutin päivässä, on kuitenki koirat joille höpöttää...

Niin palatte varmaan halusta tietää, miksi minun koirat on ällöjä. Ensinnäki tässä videotodisteita olkaa hyvät:



Tota ne tekee aina välillä. En käsitä. Ja toi muuten on taas sellane video, mistä ennen ois aatellu melkeen että "vooi ku söpöä ne leikkii". Nyt vaan katon sillee "ällöä toinen tyrkyttää ja toinen nylkyttää" :D

Ja toinen syy miksi minun koirat on olleet viimeaikoina (tänään yöllä) ällöjä: Niiden mahat ei kestä koiranmakkaraa. Olin jo autuaasti unohtanu sen, koska siitä on niin kauan kun viimeks saivat jotain koiranmakkaraa ruuan seassa. Joten kun näin HauHaun makkaraa tarjouksessa niin ostin tietty sitä ja aattelin laittaa koirille... Syötin sen yhen pötkön neljässä osassa niille eilen aamu- ja iltaruokien päällä, ja yöllä sitte tiesin syöttäneeni. Mie heräsin varmaan pahimpaan hajuun mitä oon ikinä haistanu, hyi stana... Ja ei, ne ei ees olleet kakanneet sisälle; kummatkin koirat tuntuivat haisevan kauttaaltaan. Vieläki vetistää silmät, ku ajatteleeki sitä hajua. Oli pakko evakuoida koirat tarhaan, käyttää puoli pulloa ilmanraikastinta ja laittaa ikkuna loppuyöksi auki, että pysty ees hengittämään. Ja siis yleensä niille pystyy laittaan ruokaan mitä tahansa, vaikka eivät olis ennen syöneet, maha kestää mitä vaan molemmilla. Tai näköjään ei sitten. Ei kukaan haluais kahta pötköä koiranmakkaraa? Meillä ei oo niille tarvetta :D

Sitte vielä lopuksi sadepäivän ratoksi kuvattu temppuvideo, jossa Enda on jo aika taitava:



Ens viikolla pitäs olla yks jännä juttu mistä kirjottaa, siitä sitte sillon lisää. Ja kattoo jos muistais ottaa lenkille joskus kameranki mukaan... Ei muuta ku oikein hyvää syksyä meijän porukalta!

"This is the day when the wolves die young, they'll never see the new Midnight Sun..."

Mulla tulee tosta alla olevasta biisistä jostain syystä aina Rovaniemi mieleen, juuri ton otsikon kohdan takia. Kerran monta monta vuotta sitten mulla tuli kaupungilla puhumaan sellanen tyttö (tai nuori nainen se sillon oli ja mie tyttö :D) niin siitä miten he joka vuosi tulee kattomaan yötöntä yötä Lappiin Hangosta asti. Puhuttiin varmaan tunti vähän kaikesta ja toi keskustelu on jääny mulle mieleen varmaan ikuisiksi ajoiksi. Sen takia (+ pimennysverhojen takia:D) mie oon oppinu tykkäämään yöllisestä auringosta. Sitä on vaikeeta arvostaa tollasia asioita niin paljon kun ne ansaitsis, kun niitä on aina tottunu näkemään...



Ja syyksi tälle vähän randomillekin postauksen alotukselle oli tuo ohimennyt juhannus. Mie en hirveesti tykkää siitä miten se on kans tehty ryyppyjuhlaksi, niinhän vähän kaikki Suomessa taitaa olla... Joten mie oon keksiny siihen tilalle oman koiriin liittyvän perinteen :)

Oon nyt neljänä vuonna (en valitettavasti peräkkäisinä) menny juhannusyönä keskiyöllä katsomaan aurinkoa koiran/koirien kanssa vaaran päälle. Ja nyt joku kysyy että mitä järkeä? Noh, juhannuksena on viimenen päivä kesästä kun aurinko on ylhäällä keskiyölläkin, siitä ne päivät alkaa lyhenemään minkä kerkeävät kunnes on taas pilkkopimeää. Jos nyt noin kärjistetysti haluaa ajatella. Onhan aurinko kauan ylhäällä vielä monta viikkoa ja nouseekin jo kolmen aikaan taas ylös, mutta en tiiä... Jotenki minusta on tullu tärkeeksi olla paikalla ja lähempänä tuona hetkenä, vähän niinku otetaan keskiyöllä uusi vuosi vastaan sen vaihtuessa... Hyvästit keskiyön auringolle tai jotain muuta yhtä runollista :D

Tänä vuonna unohin ladata kameran niin ei oo mitään kuvia ja muina vuosina en oo tainnu ottaakaan ku ei oo vaan sattunu kameraa mukaan... Hyi kamala kun tuli muuten kylmä tolla reissulla ja ei ihme ku minun nuha ei tällä vauhilla parane, mutta ainakaan ei ollu sääskiä tai muita öttiäisiä just ton takia nimeksikään!

Mikillä on taas näkö huonontunu. Yleensä jätän tarhan oven auki kun otan koirat sieltä pois ja kerran olin laittanu sen kiinni jostain syystä takasin. No seuraavan kerran ku pistin koiria tarhaan nii Miki parkahan hyppäs siihe pahki ennen ku mie ehin aukasta sitä ovea, kun se nähny sitä ovee siinä... Ja eilen se ei ekan kerran uskaltanu hypätä ulos sieltä kun se ei muistanut tarkkaan missä oviaukko oli eikä siis myöskään tainnut nähdä sitä, minun piti vetää se käden avulla siihen oviaukolle ennen kun se uskalsi hypätä... Mie oon sanonu tän varmaan kaksmiljoonaa kertaa, mutta vielä se menee tässä mukana ja ihan pirtee se on ja kaikkee. Onneksi näkö on menny vähitellen niin ei oo mitään äkkipaniikkia tullu. Saa nähä jos se selvästi alkaa stressaamaan että millaseen ratkasuun sitten pitää päätyä. Ehkä ei pitäis ajatella sitä kuitenkaan ihan vielä...

Agilitysta sitten... Keksin tässä estepulassani uuden harjotuksen mitä pystytään tekemään ilman esteitä! Meän pihan vieressä on naapurin mettää ja se on nyt kaadettu ja siellä on kantoja tasaisin väliajoin vielä maassa, niin mie keksin että Enda oppii estehakuisuutta sitten joskus, niin opetin sen hakemaan kantoja :D Ja siis se idea on että Enda menee seisomaan sille kannolle mihin mie osotan ja näytän. Pitää joskus ottaa videolle se on ihan hauskan näköstä nyt kun ollaan päästy jo muutaman "esteen" sarjoihin ja Endaki tykkää siitä :D

Ja sitä pyykkitelineen kiertoa takapihalla ollaan myös tehty, viime postauksessa oli siitä videota kun oltiin vasta aloitettu... Nyt Enda hakee sen jo ainaki 20m päästä ja kiertää sen, siitäkin se tykkää hirveesti. Keppejä en oo saanu vieläkään pystyyn kun en saa hakattua niitä tarpeeks syvälle maahan... Rengas mulla roikkuu puussa :D