Messarissa, viimenen viikko ennen joululomaa ja joulu Rovaniemellä!

Opistovoittajat 2013- noi ruusukkeet oli
kyllä mahtavat!

Ennen lomaa käytiin Messarissa edustamassa koulua, ja ilmeisesti ostamassa se tyhjäksi, kun miettii miten paljon tavaraa sitä ittekki tuli hamstrattua(ja koiranruokaa ja ja...) Mutta siis mentiin sinne jo torstai-iltana kasaamaan ständejä. Tulomatkalla pysähdyttiin Ikeassa, josta tarttui mukaan iso porkkanapehmo ja pehmopallo. Porkkana sai jäädä virikeleluksi, mutta pallo päätyi yllätys yllätys hamstraukseen koska oli niin kiva Endan mielestä että siitä tulee treenilelu.

Perjantaina aamulla sai vähän aikaa kierrellä, puol 11 oli opistojen välinen koira-aiheinen tietotaitokisa. Mie olin jännittäny ja hermoillu tota jo sillon kun kyseltiin että kukas tähän osallistuis, ja mie menin siihen ilmoittautumaan mukaan. Tämä oli taas osa sitä että mie yritän venyttää mukavuusaluettani. Ensin oli tietokilpailuosio, vähän niinku trivial-pursuit kysymyksiä koirista :D Sitten oli rotutunnistustehtävä(me saatiin ainoina kaikki oikeen:) ja sitten käytännön osuus, jossa piti näyttää että sai koiran menemään istumaan ja maahan, ja läpi S putkesta, sekä tehdä terveystarkastus, johon me oltiin ihan ylivalmistauduttu :D Se oli tosi hauska kilpailu loppupeleissä, mm. koska a) meitä oli kolme siinä, ei tarttenu yksin olla ja b) ME VOITETTIIN! Ja kyllä taas oli sellaset kannustusjoukot että ei oo toista! Sen jälkeen käväsin pyörähtämässä nahkakehällä kattomassa Endan siskoa ja veljeä. Kyllä niissä vaan on paljon samaa mitä nyt oon noita nähnyt sisarusparvesta!
Iltapäivällä oli sitte ständillä edustamisvuoro, sekin oli loppujenlopuksi ihan kivaa, vaikka sitäkin olin panikoinut jo vaikka miten pitkään että miten siitäki selviää.

Lauantain ja sunnuntain ständivuorot meni mulla narulelujen materiaaleja tehdessä, ja kyllä sitä tuli muutamalle ihmiselle jotain höpistyäkin. Myös nahkakehillä tuli hengailtua, ja pääsin näkemään Hannan pitkästä aikaa. Arvatkaa mitä kävi? No molemmathan siinä alkoi itkemään :D lauantaina myös jäätiin kattomaan isoja kehiä, ja olihan se aivan mahtava tapahtuma! Tosin mie jouduin niin korkeelle että kärsin ekan puoli tuntia huimauksesta, mutta kyllä se siitä lopulta tasoittui. Joka päivä oli kyllä päivän päätteeksi toi kipee jalka aivan järkyttävän kipee ja turvonnu ja pää oli niin tyhjä että meni vaan suihkuun ja nukkumaan.

Summa summarum, kiva tapahtuma, olen onnellinen että pääsin käymään, en kyllä varmaankaan ikinä vie koiraa sinne tautipesäkkeeseen :D

Mie: Joulu tulee!
Koirat: Ai ikkunasta?!

Varmaan nyt unohdan osan, mutta käytäntöäkin ehti olla pari kertaa ennen lomaa. Ekaksi oli ohjatun noudon treenejä ja merkkiä. Enda vähän varasteli kipolle ohjatussa, mutta ihan hyvin muuten. Sitte oli koiraterapiaan liittyviä juttuja, miten ehkäistä räyhäystä, mikä sopi siis kuin nenä päähän tähän nykytilanteeseen. Päätin opettaa Endalle että se laittaisi nokan minun käteen kiinni kun koiria on tulossa. Sain sitä tunnin aikana tarjoamaan sitä toimintaa, mutta kun käveltiin sitten takaisin, niin eihän se siellä toiminut kun tuli koira vastaan. Keksinkin illalla miten saan estettyä sitä käytöstä mutta ei se mikään lopullinen ratkaisu ole. Nimittäin Enda ei tykkää kun teen sille terävästi PRR -äänen, ja näytän vihaiselta. Se alkaa kävellä mielistellen minun takana--> ei ehdi rähjätä. Mutta en haluais että meän ohitusmieliala ois semmonenkaan, toi nyt on vaan tosiaan väliaikainen ennen kun saan treenattua ton käsijutun varmaksi.

Sitten tulinkin kipeäksi ja missasin kaksi viimeistä päivää ennen joululomaa. Harmitti kyllä ku en päässy pikkujouluihin. Perjantaina Janita heitti meijät juna-asemalle, jossa juna oli LIIAN ajoissa (omg) eikä ollu ees hirvee sillipurkki, ihan normaali perjantaivaunu! Oli kyllä niin ihanaa tulla tänne kun oli jo kaupungissa paljon lunta, täällä kotona sitten piha jo tulvi sitä. Nyt ollaan vaan otettu rennosti ja nautittu talvesta.

Tänään aamulla meinasin vähän masentua kun kuuntelin masentavia joululauluja, ja mietin kuinka yksin mie joskus olen, ja miten joulu on perhejuhla ja mulla ei oo enää hirveesti ydinperheestä jäljellä, mutta kuka nyt vois tällasten tyyppien kanssa masentua kovin pitkäksi aikaa:





Hyvää joulua kaikille lukijoille meiltä, luultavasti menee ensi vuoteen seuraava kirjoitus, joten nähdäänpäs ensi vuonna!

Tokoa, aksaa, mätsäri, Miki rallytokossa ja Endan etsintä +videot

Keskiviikkona oli käytännöntunnilla aksaa, rallytokoa ja esine-etsintää. Endan kans saatiin kaks verkkoa pois kepeiltä, enää viisi jäljellä! Ja muutenkin teki kyllä tosi hienosti ja pysyi irti. Pieniä herpaantumisia tapahtui silloin tällöin, mutta noudatti kyllä luoksetulokutsua hyvin, ei karannut kertaakaan kokonaan hallinnasta. Etsinnässä Enda on taas kypsytellyt asioita päässään ja nyt kun tein pari kertaa neljällä esineellä niin vain paransi työskentelyä kun löysi esineen, loppua kohti oli jo tosi intensiivistä.

Rallytokolla ei nyt Endalle ollu väliä, mutta meni sekin paremmin kun viime kerralla. Ittellä ne suurimmat vaikeudet on. Kyllä ne liikkeet alkaa olla sillee hallussa että jos näen kyltin niin muistan mitä siinä pitää tehhä. Vaikeinta on muistaa millä puolella kylttiä pitää pysyä, koska se on "väärällä" eli oikealla puolella ohjaajaa.
Ja hei, se joka sanoo vielä että vanha koira ei opi uusia temppuja; mulla meni viis minuuttia opettaa Miki seuraamaan oikealla puolella minua, ja tulemaan sivulle oikealle puolelle. Käsimerkistä tosin, mutta koska se on rallytokoa varten, niin sehän on ihan sallittua. Vähän se on hankalan näköistä, mutta se johtuu siitä että se on ehkä 10 toistoa seurannut nyt oikealla puolella pari metriä, ja 8 vuotta vasemmalla puolella ja ties kuinka monta kilometriä. Pitää siis vähän suhteuttaa siihen nähden :D

Arkielämässä on vähän asiat huonontunu Endan kanssa, ku se pääsi sen ärinän makuun siellä tokokokeessa. Aivan järkyttävää lenkkeillä noiden kanssa pimeällä, Enda pistää semmosen älämölön pystyyn että ei hyvää päivää. Pitää alkaa vastaehdollistamaan sitä nyt oikein olan takaa, täytyy vaan värvätä joku koira seisoskelemaan jonkun matkan päähän pimeässä.
Eihän tota koiraa voi ees alkaa kunnolla kouluttaa mihinkään lähestyviin koiriin ennen kun saa sen mielentilan vaihdettua vähän positiivisempaan kun "älätuletänneperkele" siinä paikalla ollessa ensin,

Torstaina oli eläintenkouluttajapuolella opiskelevat kouluttamassa meille tokoa ja agia. Enda teki tosi hyvin, ja sain lähinnä vinkkejä siihen miten pitää selkiyttää omaa toimintaa että koira tekis paremmin. Kun esim kontakteilla mie oon vähän vapautellu miten sattuu ja se lähestyy sitä kontaktipintaa väärästä kulmasta sitte kokonaista estettä ajatellen... Sitte tehtiin hypylle irtoamista, kiva pikku harjoitus, pitää kuvata vaikka joskus videolle, kun se kuulemma on semmonen mitä jokaisen aksaavan osaamistasosta riippumatta pitäs tehhä. Enda teki ne toistot niin nopeaa että päästiin taukoilemaan siitä pisteeltä aikasemmin. Putkeenkin tehtiin irtoamista, jonka Enda tajus kans tosi hyvin, mie vaan taas olin epäselvä välissä...

Tokossa kysyin vinkkejä seuraamiseen. Minut piti suoristaa niin se oli vähän parempi jo sillä, ja suusta palkkaamistä ehotettiin kontaktin parantamiseksi. Myöskin sitä että pitäis tehhä treeneistä vaihtelevampia eikä aina alottaa ja lopettaa perusasentoon. Mie aattelinki tehä merkille kierrosta seuruutusta seuraavan kerran kun nyt päässään treenaamaan. Huomasin myös että toi koira reagoi minun jännitykseen. Heti kun lähdin pois kouluttajien silmien alta, niin kontakti palasi ja paikka oli paljon parempi. Tästä tuleeki vähän hankalaa jatkossa, kun faktahan on se että mie jännitän, ihan varmasti. Ihan sama kuinka vähän, mutta jännitän.

Illalla Even kanssa tehtiin koirille etsinnät asuntolan tv-huoneeseen. Endan työskentely oli 10 kertaa huonompi kun aiemmin. Se kyllä saattoi johtua uudesta paikastakin...  Ehkä myös siitä, kun palkkasin sitä näköjään huomaamatta ruoalla kesken kaiken, ja sehän laskee virettä. Enkä myöskään normaalisti tee niin etsintätilanteessa. Mikälie höpöönnys tapahtui tossa. Mutta tässä on video Endan etsinnästä:



Ehkä se salaisuus Endan työskentelyintoon on tarpeeksi pitkät tauot :D Koirat myös leikki tennarilla, oli kiva taas kun Enda pääs kerranki juoksemaan täysillä ja retuuttamaan, kun Miki ei anna sitä tehhä. Enda vaan halkas sen "iskunvaimenninanturan tosta ranteen yläpuolelta vasemmasta etusesta. Vähän se vuosi, mutta ei vuoda enää ja se on vaa semmone lovi siinä joka täyttyy pikkuhiljaa uudesta kudoksesta. Ei sitä enää ees huomaa.

Itsenäisyyspäivä menikin kokonaan hallilla. Aamupäivällä käytiin Mikin kanssa pyörähtämässä rallytokon alokasluokassa. Ihana ku sai kisakirjan ja piti kattoa sirut ja säkä, ei oo pitkään aikaan sitä tehty :D Rata oli loppuviimein ihan simppeli, mie vaan törttöilen siellä minkä kerkeän, kuten kuvasta näkyy:



Miki oli välissä vähän ulkona, mutta teki kyllä tosi kivasti ne mitä teki! Ja voi kamala ku mie näytän hirveeltä ku onnun tuolla menemään :D Ei burana paljon auta tohon jalkaan... 66 pistettä tuli ja 2 ohjaajavirhettä ja 8 hihnankiristystä ja jotaki muutaki oli vikana, en nyt muista, tostahan sen näkee. Toi eka tehtävä esim. meni vikaan. Mie vasta tossa toisen esteen kohalla muistin että meni ihan pieleen toi spiraali, tokalla kerralla ja toisin päin meni paremmin sitten... Miki oli tuomarin suosikki:) Varmaan ikä ja toi ajoittainen työinto ja minun ontuminen hellyytti:D

Illalla sitten oli mätsäri, sain luokkalaisen ja yhen ykkösistä esittämään Endan niin ei tarvinnu sen kans juoksennella kehässä tolla jalalla. Parikehässä se oli pikkusen vallaton kun oli koko päivän kököttäny boksissa ja välillä vaa käyny pihalla, mutta esiintyi ihan kivasti! Eikä pelännyt harvinaista miestuomaria! Punaisten kehässä ei sitten sijoittunut kun näki verivihollisensa(en oikeesti tieä miksi se vihaa meän naapurin koiria, pitäs vielä ku kerkeää niin erityisesti niihin se ehdollistaa) ja yhdisti sen sitten sinne kehässä oleviin koiriin ja vähän rähähti.

Sitten kun oltiin lähdössä, niin taas meni ohi veriviholliset ja siitähän se meteli vasta nousikin. Vähän harmittava loppu kivalle päivälle, mutta siis mie oon niin ilonen kun se ei oo mitenkään että "kaikki koirat pitää häätää helevettihin kun ne on inhottavia", vaan jotkut tietyt. Kauhee akka siitä on tullu...

Ens viikolla meän luokka lähtee Messarin näyttelyyn edustamaan ja koirat joutuu sitte kentsulle. Mie en oo koskaan käyny Messarissa, jännää :D

Endan eka virallinen tokokoe, tunnarin opettelua ja Miki aloittaa rallytokon!

Tiistaina oli käytännön tunnilla tokon tunnarin opettamista. Olen opettanut Mikille tunnarin aikoinaan muistilappumenetelmällä. Ajattelin tällä kertaa kokeilla jotain uutta ja aloitettiin opettamaan matalilla ruututötsillä joissa on reikä keskellä. Endahan luuli että se oli kosketusalusta ja lyttäsi tassuillaan. Ja kun niitä oli enemmän, se ei enää keskittynyt hirveästi etsimiseen koska  ne kiihdyttivät sitä liikaa, muistuttaessaan kosketusalustoja. Enda kuitenkin tajusi idean, joten koitettiin menetelmää jossa kapulat peitettiin kankaalla ja sieltä Enda sitten löysi hienosti omansa. Tämä on myös kotona nyt helpompi harjoitella ja edetä.

Tunnin lopuksi otettiin rallytokorata, koska ajattelin että Enda olisi mennyt kisaamaan itsenäisyyspäivänä tänne Kannukseen. Se ensinnäkin hämmentyi kun en sanonut mitään käskyä lähdin vaan höpötellen kävelemään, joten se luuli olevansa vähän kuin lenkillä. Tämä näkyikin sitten hihnan kiristymisenä. Että jospa nyt keskityttäisi tokoon sen kanssa, ja sitten kun ollaan jo AVOssa siinä, niin voidaan kokeilla uudelleen rallytokoa, koska siinä pitää selvästi opettaa ihan erilainen mielentila koiralle kun se kulkee hihnassa. Ja seuraamiseen ylipäätään, sillä on jotenkin sellainen käsitys että seuruu tarkoittaa: kävele tietyssä paikassa, katso eteenpäin ja välillä tarkista missä ohjaaja on, sillon kun en puhu sille mitään seuraa käskyn jälkeen.

Rallytoko jäi muhimaan päähän kotimatkaksi, ja kun sitten saavuin kämpille ja Miki oli ihan ratketa liitoksistaan, niin jostain kumman syystä huomasin testaavani sillä samat liikkeet mitä tehtiin tunnilla, ja sehän oli ihan onnesta soikeana kun mie kehuin sitä ja mentiin yhdessä ja välissä sai tehdä jotain. Että ihan Mikin laji selvästi. Joten jos joku muistaa Miki eläköityy-postauksen, siihen tulee nyt tässä pieni korjaus; Miki eläköityy kaikesta muusta paitsi rallytokosta ja mätsäreistä :D Ja nyt Miki on sitten ilmoitettu kilpailemaan!

Keskiviikkona sitten, Endan ensimmäinen virallinen tokokoe.Alku ei lähtenyt hyvin käyntiin, näytti epävarmalta paikkamakuussa ja nousikin sitten sieltä. Aikaa ja matkaa olen kyllä treenannut, mutta ei se vissiin kestäny toisia koiria vieressä. Olen sitäkin treenannut, mutten tarpeeksi usein näköjään. Ja ehkä minun jännitys vaikutti asiaan.

Sitten itse liikkeet, kaikki meni ihan hyvin liikkeestä seisomiseen asti. Vähän se näköjään nyt kun katsoo videolta niin kokoajan sinne kyttäsi mihin se sitten lähti. Näki kun kaks muuta koiraa jotain nahisteli ja sinne se sitten jonkun aikaa sen jälkeen ampaisi ja aloitti uuden ärinän. Onneksi kellekään ei käynyt mitään. Tuomari keskeytti kokeen, kun en saanut koiraa takaisin kehään.

Sen jälkeen mie vaan itkin koko illan. Ensin mie itkin ku säikähin sitä tilannetta, sitten sitä että siinä on ihan pirun vaikea jos ei mahdoton työ saada Endaa enää varmaksi ja vielä sitä että minua hävettää. Oishan minun pitäny tajuta että ei tuo ollut vielä valmis menemään kokeeseen, kun se koe on paljon muutakin kun liikkeiden mekaanista osaamista. TYHMÄ MINÄ! Ja hei, mie opiskelen paikassa joka on opettanu mulle toimivia työkaluja miten tollaset käytökset estetään ennen kun niitä tuleekaan, jotenki tuntuu että minun pitäs osata enemmän, olla parempi jo näin vikavuotisena. Tuplatyhmä minä. Ja olihan Endalla niitä merkkejä että se ei tykkää varsinkaan kaukana olevista vieraista koirista, ohitukset lenkillä menee ihan hyvin, ne on ne kaukana olevat jotka on se ongelma. Olin sitä jo vähän saanut kuriin, mutten näköjään todellakaan tarpeeksi.

Tässä nyt kuitenkin liikkeet siihen asti että pakka hajosi:




Jos jotain positiivista pitää hakea, niin se ei haahuillut itse kehässä kun sen kerran, kun tunnisti liikkurin yhdeksi lemppari-ihmisistään. Muuten se pysyi oikein kivasti mukana ja tekeminenkin oli ihan kivaa! Jotenkin se nuo käännökset veti leveeksi, mitä se ei oo tehny pitkään pitkään aikaan.
Ja HEI, mulla ei jännittäny juuri ollenkaan! Mikin kanssa monesti jännitti niin että ääni ei kulkenut. Nyt sain sentään sanottua käskyt selvästi. Toki kärsin taas halvaantuneesta vasemmasta kädestä, mutta sekään ei ihan täysin halvaantunut ollut :D
Raviskakuvista ja videosta kiitos Sarianna Junnilalle! Kuvia pari lisää koirien omilla sivuilla.

Kyllä tämä tästä, ei tää sentään maailmanloppu oo. Pitää jättää tää nyt taakse ja alkaa treenaamaan. Ensin minun pitää parantua kuumeesta ja nuhasta joka tuli ton kisan jälkeen. Ei vaan mee nyt kaikki ihan putkeen näköjään...

Koiranomistajan huippuhetkiä!

Ha, löysin sarkasmi-kyltin!

Enda sai uuden hoidettavan

Joo siis tänään oli kiva päivä ja koin, vaikkakin sivustakatsojana, kaverin ja kaverin koiran toisen nollatuloksen agilityssa tänään. Se on aina huippuhetki kun monen vuoden työ palkitaan! Matkakin oli kiva, tuli taas puhuttua enempi ku varmaan kahteen viikkoon yhteensä. Kiitos kun sain roikkua mukana!

Tuo sarkasmi tuohon otsikkoon liittyen astui kuvaan ihan äskön. Luulin että Miki oksentaa tyhjää mahaa, se tekee sitä joskus ja sain sen pois sängyltä ennen kuin tämä tapahtui. Se tavara ei vaan ollutkaan mahanesteitä, ei tietenkään. Se oli sitä itseään jota Miki on alkanut taas popsia. Ja jos joku ei tajunnut, vietin juuri 20 min siivoten koiran oksentamaa koiran p*askaa... Sitten piti viettää toiset kakskyt minuuttia pihalla lakaisemassa portaita virkistävässä pakkasilmassa että se haju lähti mielestä ja suusta ja sieraimista pois. Onkos muilla tällaisia "huippuhetkiä"?

Tokokoe lähestyy uhkaavasti, vielä ei ihan hirveä paniikki ole iskenyt, toistaiseksi olen onnistunut vakuuttamaan itselleni että kyllä se osaa ja kun on tutut ihmiset kehässä minun ja Endan kanssa niin voi olla ihan rauhassa.

Agilitya, tokoa ja hakua, kentsuilua ja möllitokontapainen

Kämppiksen Eppu - kissa on komentanut koirat nurkkaan

Oho on jäänyt pitkältä ajalta kirjoittamatta. No tässsä on vähän kohokohtia, jos kaikki kirjottaisi tulisi liian pitkä teksti. Jonkun aikaa sitten oli käytännöntunnilla pelastuskoirahakua eli "eksynyt" meni metsään ja minut, kartturi ja tukihenkilö lähetettiin etsimään :D Enda lähti hyvin alussa jäljelle!!! mikä siis on järkytys kun se on aiemmin ollut ilmavainuinen koira. Sai pari kertaa jonkun hajun mutta hukkasi. Alueen takanurkassa Enda yhtäkkiä sai oikean hajun ja ampaisi maalimiehelle. Melkein 70 m päästä se sen hajun otti, ettei huono ollenkaan vaikka välillä oli sellaisia hetkiä kun se ei etsinyt.

Enda tietää missä päässä sänkyä nukutaan :D

Ensimmäiset ja lopulta viimeiset kentsut tuli tälle vuodelle myös käytyä. Sai opastaa kahta taitavaa ykköstä, ja vaikka tuntui olevan itsellä vähän homma hakusessa pitkän ajan jälkeen, kai me selvittiin ihan kunnialla. Varmaan ihmettelette tuota viimeiset - kohtaa. Noh, kentsuvuoron viimeinen pissalenkki maanantaiaamuna, astun koirien kanssa ovesta pihalle ja portaan alas RIKS RAKS JA POKS minun jalkapohjasta! meni jokin pahasti vinoon/rikki. Nyt oon sitte vähän yli viikon klenkannut ja juossut lääkärissä ja röntgenissä, jossa ei oikein mitään voida tehdä, laittoivat vaan särkylääkepullon kanssa kotiin. Mitään ei ollut murtunut onneksi, mutta ei kiva kun ei voi kävellä edes vähän normaalimmin. Kentsut siis siirtyivät keväälle.

Oonkos muuten sanonu että oon nyt kouluttanu parin luokkakaverin kanssa agilityn alkeita tähän koulutukseen liittyen joka tiistai ilta nyt muutaman viikon. Oon päässy kylkiäisenä joka viikko treenaamaan tokoa tulevia kisoja varten ja kaikki vaikutti olevan ok. Sitten tulikin tämä päivä, kun oli möllitoko tunnilla.

Luoksepäästävyys 9 - Hyppi vasten, pitää muistaa oikeassa tilanteessa ottaa hallintaan istumaan viereen, nyt annoin seistä.
Paikkamakuu 8 - Ryömähti eteenpäin alle oman mittansa ihan viime sekunneilla, muuten oikein rauhallinen.
Seuraaminen taluttimetta 8 - Teki alussa oikein hienon improvisoidun liikkeestä maahanmenon :D muuten ok. Vähän käännökset kusi ton oman klenkkaamisen takia.
Liikkeestä maahanmeno 10 - Oli oikeestikki hieno!
Luoksetulo 10 - Ditto ^
Liikkeestä seisominen 8 - Meni ensin maahan, mutta nostin sen hienolla kauko-ohjaus käsiliikkeellä ennen kun ehdin kovin kauas koirasta. Ennakoi istumisen. Oikeesti ois siis tullu nolla tästä
Hyppy 9 - Hyppäsi hyvin ja pysähtyi vähän hitaasti ja karkasi monesti hypylle kun annettiin kokonaisvaikutusta
Kokonaisvaikutus 10 - Tästäkin olisi saanut pudota pisteitä kun liikkeiden välit oli semmosta haahuilua että ei oo tosikaan, nyt pitää tää viikko ennen koetta käyttää kyllä tohon kehähallintaan! Jotenkin Endalla on sellainen mielleyhtymä että kun ei olla käskynalla tai ollaan lepsusti käskynalla niin saa haahuilla. Myös taluttimesta irtipäästäminen = haahuilu.

Pisteet 88/100 sij. 3/4.

Ei jännittänyt samalla lailla kun oikeassa kokeessa, mutta pienen jännityksen sai onneksi päälle. Huomasi sen jännityksen puutteen muuten vessakäyntien määrässä ennen suoritusta, vaan kaks kertaa, kun oikeassa koepäivässä tulee vessakäyntejä useampi kymmen! Enkä ees valehtele, mulla on todistajia :D Arvostelu oli todella lempeää, mutta kyllä siellä oli oikeastikin niitä liikkeitä josta ois tullu oikeassakin kokeessa tollaset pisteet.

Huomenna ja viikonloppuna pitäs tapahtua jotain mielenkiintosta, että palataampa astialle maanantaina, jos yrittäis ettei tää väli näin pitkäksi enää venyisi.

Pikainen palkintoräpsy, Endaki alotti ton kuppien keräilyn :D Ja raukka vielä ihan väsyksissä.

Miki eläköityy ja toiminnantäyteinen lokakuun loppu

Syyslomat on lusittu, ja ensilumi Rovaniemellä nähty. Eipä siellä mitään mielenkiintosta tapahtunu, näin kavereita ja vahin veljenpoikia, samaa vanhaa... Alko vaa ahistaan, en tiiä miksi se ei tunnu enää kodilta ja kun tääkään kämppä ei myöskään niin mihinkhän sitä joutuu. Vielä puol vuotta tätä koulua jäljellä, että sen verta aikaa miettiä. Saatiin Oulusta asti olla junavaunussa keskenämme, juna oli nimittäin Kannuksessa jotain yli 12 yöllä, kaikki pitempimatkalaiset tais olla makuuvaunuissa :D Ja käytiin la ennen koulun alkua kannustamassa kaveria agikisoissa Kokkolassa. Kyllä taas motivaatio nousi pilviin kun näki sen kirjavan tason :D Tää eka viikko loman jälkeen meni kyllä ihan hirmu nopeesti, mutta oli kyllä paljon tekemistäki:

Minun kaulaliina

Treenattiin taas Messarin koirakisaa ja taitajaa varten, minun pitää oppia puhumaan yleisölle paremmin,ei mitään uutta siinä. Olin yllättynyt kun vaikutin varmalta käsittelijältä, ei todellakaan tuntunu siltä! Ehkä on jotaki jääny selkärankaan kun on hoitolalla ja topissa käsitelly paljon erilaisia koiria. Käytännön tunnilla teemana oli tokon ruutu. Endan kans ollaan sitä pari kertaa harjoteltu, nyt saatiin vinkiksi että pitäs pikkuhiljaa ruveta pääsemään eroon alustasta ja ruutuun ois hyvä olla varmempi pysäytyskäsky, sillä on kuitenki se perusidea ruudusta niinkö pääkopassa että hyvin ollaan matkalla kohti kokonaista liikettä. Tokosta muuten, ei olla menossa 12.11 kokeeseen, ei oo reilua tai järkevää mennä kun palkaton pitkä suorittaminen on täysin kesken. Katotaan tota marraskuun lopun koetta, ehkä sinne mennessä saatais treenattua kun hankin hallikortinkin...

Oltiin myös eläinten hyvinvointi-luennolla. Tunnisti missä istu meän luokka ku melkeen kaikilla (mukaanlukien mie, omg) oli jonkinlainen kudelma mukana :D Torstaina oli sitte kennelalan esittelyvideon kuvaukset. Miki pääsi kerrankin loistamaan ja tehtiin kaikkia hauskoja temppuja joista toivottavasti joku päätyy mukaan videolle :)

Mikistä minun piti puhua vähän enemmänki tässä postauksessa kun huomasin että sehän on ihan paitsiossa mitä tähän blogiin tulee. Se varmaan johtuu siitä että Miki on nyt sitten virallisesti eläkkeellä! Ei se oo reilua pistää sitä tokossa paikkamakuuseen tai noutamaan, kun paikkamakuussa se hermostuu kun ei nää kunnolla ja on vieraita koiria ja sitte mie vielä meen piiloon. Noutokapulaakaan se ei näe kunnolla enää. Ja onnistuin myös masentamaan itteni Mikin suhteen tässä yks päivä... Tajusin että sen isoisäki kuoli 10 vuotiaana ja yleensäki että sheltin ikäodote on 10-14v, kaks vuotta ja Mikiä ei ehkä ole! Tai mistä sen tietää jos sille vaikka sattuu jotaki huomenna. Sitte mie tajusin että eihän sitä kannata miettiä vielä, we'll cross that bridge when we come to it. Mutta siis näin helposti minut saa hermoraunioksi :D


Perjantaina kuunneltiin lähes neljä tuntia Jessica Svanljungia, sai kyllä paljon vinkkejä tokon treenaamiseen ja on mulla videotaki sieltä että voin kerrata, ei taija viittiä nettiin laittaa ku kaverit siellä esiintyy ja en kysyny kouluttajalta lupaakaan :D Tajus kyllä että ei oo mitään oikotietä tokossakaan jos haluaa hyvin kouluttaa, pohjat pitää olla kunnossa.

Vasta pestyllä päiväpeitolla kelpaa makoilla

Minun piti to.pe yöllä herätä kaks kertaa ku Mikillä oli maha sekasin, varmaanki niistä nakeista joita käytin tollon kennelvideon kuvauksissa. Pe päivällä vielä annoin maitohappobakteeria ja Attapectiiniä.  Luulin että nää mahajutut ois siinä, mutta illalla Enda alko oksentaa ja oksensi mustia muovinpalasia! Vähän niinku roskapussimateriaalia. Mitähän ihmettä se on syöny, en muista jättäneeni tänne mitään mustaa taikka muovista, ehkä se on jollaki lenkillä vetässy jotakin kitusiinsa? Nyt sekin vaikuttaa olevan kunnossa, mutta voi yök kun taas miettii mitä kaikkea sitä joutuu välillä siivoamaan :D Niin ja pesinhän mie viis koneellista pyykkiäkin perjantai illan ratoksi, kuka mitään viihteelle menoa kaipaa? :)

Löysin muuten aivan ihanan laulun joka kyllä on ihan minusta tehty, paitsi etten kyllä osaa laulaa vaikka henki riippuis siitä :D Mie niin usein huomaan jättäväni asioita sanomatta koska aattelen ettei sillä mitä mie ajattelen ole mitään väliä. Yritän epätoivoisesti kuunnella tätä laulua ja muistaa että kyllä se on ihan hyvä joskus avata sanallinen arkkunsa, ei väliä kuinka ruosteessa ne saranat on :D



Hei blogilla on 20 lukijaa! Wau :D

Pieni treenivideo

Varmaan jonkunlainen ennätys kun kaks postausta päivässä, mutta teki niin mieli kuvata pikku pätkä treeneistä. Eli oikealla puolen seuraamista, pakki ja se eteentulojuttu. Ekalla kerralla se oli vähän vinossa siinä, toka oli jo tosi hyvä...

Rallytokopäivä, valmennusta, PEKOa, Tuikun luento ja syysloma!

Mitähän tässä tapahtuu?

Tällä viikolla oli yksi kokonainen koulupäivä omistettu rallytokolle! Meitä tuli kouluttamaan se bernityyppi joka on kouluttanu jo yhen koiran valioksi asti ei nyt nimi satu mieleen...
Päivän edetessä alkoi iskeä paniikki koko lajia kohtaan, mie tiiän että siinä saa puhua koiralle ja sen pitäis olla helpompaa kun toko, mutta voi herranenaika niitä virhemahdollisuuksia mitä siinä on... Jotenki toko alkoi tuntua tosi turvalliselta lajilta tai tarpeeksi yksitoikkoiselta tai jotain... Enda tykkäsi ja saatiin hyvä vinkki eteentulon opettamiseen jonka voi soveltaa pk - tottikseen - kosketusalusta/ tarramuistilappu keskivartaloon kiinni ja opetetaan koira takaperin ketjuttamalla tulemaan siihen eteen istumaan. Eli ensin naksutellaan siitä että koira istuu edessä ja koskee lappuun. sitten siirrytään itse sen verran taaksepäin että koiran pitää liikkua ja istua uudelleen ja koskea nenällä lappuun jne. Taas yksi liike josta sai eliminoitua koko namikäden tarpeen pois!

Enda taas leveilee :D

Ja kyllä huomas kun tehtiin takapäänkäyttöharjoituksia että Enda on tosi oikeapainoinen tokon takia, joten alotin siellä tunnilla opettaan myös minun oikealla puolen seuraamista.
Tehtiin me pieni pätkä rataa, josta tuli vaan yksi miinuspiste, hihna kiristyi kerran. Pujottelu ja askelsiirtymät meni ihan hyvin, jopa tehtiin pujottelu juosten ja kontakti ja paikka pysy. Varmasti jatketaan harjoituksia nyt kun hallillakin on liikekansio jossa ne kaikki kyltit on! Itsenäisyyspäivänä Kannuksessa on myös kisat, eli sinne siis tähdätään!

Me kaikki myös valmetaudutaan taitajaa varten ja Messarin koirakisaa varten, vaikka vaan osa luokasta menee jompaan kumpaan, mie meen Messarissa siihen kisaan. En kyllä tiiä mikä oikosulku päähän tuli kun tarjouduin sinne, mutta ihan hyvillä mielin olen vielä tässä vaiheessa mukana :D

Miki ja mie - Enda ei halunnu meän kans yhteiskuvaan, liian
kiire syyä poronpapanoita :D

Ennen lomaa tuli myös tutustuttua(ihana sana :D) pelastuskoirahakuun teoriassa ja käytännössä. Teoriaosuudessa puhuttiin vähän suunnistuksesta ja suunniteltiin ryhmissä hakualue ja maalimiesten sijainnit. Mie olin maalimies nro. 3. Käytännön osuudessa siis meidät vietiin lähelle piiloja ja me kadottiin metsään. Kyllä sitä taas mietti että kaikenlaiset jutut sitä käy koulutyöstä kennellinjalla, kuten tunnin yksin metsässä istuminen :D

Perjantaina oli sitten Tuire Kaimion luento! Oli kyllä outoa koko viikon nähdä häntä ohimennen koululla, kun on tottunut että Tuikku on vaan ne kirjansa, ei oikea ihminen. Oi hitsi kun oli pahasti sanottu, mutta niin se vaan tuntui :D Paljon kyllä sai irti siitä luennosta, vaikka hapenpuute meinas nukuttaa luokassa... Pitää tosiaan tehdä se luento.- sivusto niin ehkä joku saa minun muistiinpanoista jotain irti itsekin.

Illalla noustiin koirien kanssa junaan kohti Rovaniemeä. Juna oli tosi paljon myöhässä, ja aivan järkyttävän täynnä Ouluun asti, mutta päästiin perille kuiten. Nyt ollaan täällä kotikotona pari päivää rentouduttu ja käyty vaarassa lenkillä, sieltä nää kuvat on. Takapihalla on myös sänkkäripelto niin koirat saa kyllä juosta ihan nokko! Kattoo jos sais jotaki treenivideota aikaseksi, tarkotus ois koittaa häivyttää palkkaa tokoliikkeistä silleen että kestäis ne alon liikkeet pelkillä kehuilla ja loppuun se iso palkka. Syysloman jälkeen oiski sitte vähän yli kaks viikkoa aikaa harjotella hallilla kokeenomaisia treenejä.

Mahtava esinetreeni, kuvia ja kissaluento

Torstaina käytiin aamupäivällä Mustissa ja Mirrissä katsomassa koiranruokien sisällysluetteloita ja tulkittiin niitä koiranruokinta-tuntiin liittyen. Mukaan tarttui Endalle uusi panta ja vihdoinkin näyttelytalutin joka ei "katkaise koiran kaulaa" :D

Sen jälkeen menin uimahalliin, ja sain uitua kilometrin, kaks viikkoa nyt oon säännöllisesti käyny uimassa muutaman kerran viikossa. Nyt sitte yritetään parantaa minun tunnin aikaa, joka siis menee siihen kilometrin uimiseen... Illalla käytiin moikkaamassa tennarilla Kändiä ja Rikiä ja Eveä, nää tän postauksen sumuiset kuvat on sitten sieltä :D

Paluumatkalla kämpille tein etsintää viisi toistoa pellolla, Lemmikin tien toisella puolen. Olisi pitämyt kolmeen jättää toi treeni, se kolmas pisto oli nimittain ihan luotisuora ja ainakin 50m pitkä, ja palautuskin toimi upeesti! Mutta eipä tietenkään voinut jättää siihen. Millon mie oikein opin? Koira siis haukkui Lemmikin pihalla niin Enda ampaisi sinne kuin tykin suusta. Täytyy kyllä Endan ansioksi sanoa, että tarvi vain kaksi erittäin painokasta TÄNNE huutoa, että se pysähtyi ja palasi nopeasti takaisin! Siihen kuitenkin siis taas jälleen kerran loppui meidän treenit, toiseen koiraan. En tiiä, ehkä se tästä tää häiriökestävyys tulee pikkuhiljaa, ainakin haluaisin uskoa niin.

Lauantaina oli kissaluento. Paljon asiaa tuli kyllä kissan käyttäytymisestä mitä en ollu aikasemmin tienny, ja se että osaa lukea kissaa oikeen vaatii kyllä supertarkat silmät. On mulla siltä luennolta muistiinpanojakin, aattelin että teen semmosen sivun tähän blogiin missä on kaikki luentomuistiinpanot samassa mitä mulla on, pitäs vaan saaha aikaseksi.. Alla lisää kuvia tennarilta.
Nyt mietin pitäsköhän vaivautua pesemään koiria luokkakuvaan...

Käytännöntunteja(tokoa ja raunioilla) & henkeviä löpinöitä

Viime viikko oli melko kevyttä treenaamisen suhteen. Oli yksi käytännöntunti jolla oli tokoa, ja sepä siinä. Tiedän kyllä että marraskuu lähestyy tokokokeineen kovaa vauhtia, mutta en ole vaan saanut aikaiseksi aloittaa kunnon treenaamista. Onhan tässä toki vielä aikaa, mutta onko tarpeeksi? Käytin ekaa kertaa etäpalkkaa tuntiolosuhteissa, ja hyvin Endalla pysyi keskittyminen joko minussa tai palkassa, vaikka vieressä oli agilityrata! Vähän taas treenitilanteeseen siirtyminen oli häsläystä, mutta muuten meni oikein kivasti ne pari toistoa jääviä joita tein.

Viime lauantaina matkustettiin koko luokan voimin Seinäjoelle kissanäyttelyyn. Melko rento meininki, vaikka kyllä sielläkin näkyi oma osansa pakonomaisesta puunaamisesta johon kaikki eläimiään näyttelyttävät "sortuvat" :D Tuli pää kipeäksi varmaankin siitä ammoniakin hajusta tai niistä tököteistä joilla sitä oltiin yritetty hälventää, joka tapauksessa se loppu siitä näyttelystä on aika sumun peitossa ton takia. Ei me kauaa siellä viihdytty, ei siitä touhusta saanut niin lyhyessä ajassa kiinni että olisi voinut seurata mitenkään tarkasti ja asiantuntevasti.

Eilen oli hakua raunioilla puolen luokan kanssa. Sattui tosi hyvä, tosin vähätuulinen sää. Käytiin tallomassa alue ja kun viis ihmistä teki hakua, niin päätettiin että on neljä maalimiestä/ koira. Ei kuitenkaan kaikki kerralla vielä tässä vaiheessa ettei koira opi jättämään hajuja huomiotta. Me oltiin Endan kanssa toisena. Ekan kerran kun päästin sen irti, se vaan lähti juoksemaan eteenpäin. Kutsuin sen takaisin ja toisella lähetyksellä se alkoi etsiä. Ekaa maalimiestä se etsi todella sinnikkäästi yhden puskan päältä. Kävikin ilmi että se oli puskan alapuolella olevassa putkessa joka oli ylöspäin avoin, eli haju nousi sinne. Tokasta maalimiehestä sai helposti hajun ja löysi hyvin. Haukkui hyvin, kunnes tulin sitä hakemaan, silloin vähän epäröi. Kolmannella maalimiehellä Enda joutui haukkumaan tosi pitkään, koska minun jalka taas reistailee ja siksi meno on niin hidasta. Taas tapahtui tuo epäröinti kun tulin hakemaan sen. Neljättä maalimiestä oli vähän vaikeampi Endan löytää, mutta suuntasin sen uudestaan niin se löysi viimosenki sitten ongelmitta. Täällä tuo haukkuminen jopa loppui kokonaan kun tulin paikalle.
Enda siis työskentelee tosi motivoituneesti ja löytää hyvin, ilmaisu on hyvä ja pitkä, ongelma on tuossa minun hakemisessa. Koira alkaa kuuntelemaan kun mie tulen ja lopettaa haukun. Pitäs tehhä taas niitä treenejä että pelkkää ilmaisua silleen että mie vaan kävelen Endan ympärillä kun maalimies haukuttaa sitä. Lisäksi minun pitäs oppia luottaan tohon koiraan, että kyllä se tulee luokse ilman että haen sen pannasta pois, ehkä sekin vähän painostaa tossa hakutilanteessa, niin kuin se teki agissakin. Mulla vaan on niin kesän tottelemattomuustörttöilyt jääneet kummittelemaan takaraivoon ettei mitään rajaa...

Tänään oli urheiluaamupäivä ja kaikki luokat jotka saatiin paikalle kilpaili keskenään kolmessa lajissa. Meidän luokka oli taas äänessä ja meillä oli ehottomasti parhaat kannustusjoukot, ja meän joukkuehenki ehkä vähän pääsi tarttumaan poikiinkin lopulta :D  Tultiin me toiseksi koko jutussa, ei sitä murskavoittoa mitä haettiin, mutta tosi hyvin kuitenki! Luokka oli jaettu kolmeen osaan ja meän lajin piti olla taktiikkalaji jossa ei hirveesti tarvi liikkua, no eikä mitä, juostiin ainaki puolitäysillä ja kyynärpäätaktiikkaa käyttäen ohi kaikista ja oltiin ekoja :D Kiva oli välillä kilpailla "leikkimielisesti." ;)
Ja mie tiiän että ainaki joka toisessa tai jotain postauksessa tulen sanomaan tän kun nyt on vika vuosi, mutta mulla tulee ikävä tätä meidän luokkaa! Ehkä siksi että viimeksi jonkinlaista yhteishenkeä on ollu ala-asteella, ja se oli sillon kun älys olla muodostamatta mitään klikkejä ja vaan leikki koska oli kivaa. Ja tarkotanko mie tolla että ollaan minun mielestä jotenki lapsellisia?
Hyvällä tavalla siis, aivan ehottomasti :D

Mätsäreissä & eka kouluvuos- eiku viikko

Yks kuva Hannan luota, minusta noi taulut on ihania :D Varsinki toi missä on lampuri collieden kans :D

Viime lauantaina käytiin tossa koulun kentällä kakkosten järjestämässä mätsärissä Endan kanssa. Mulla oli myös kirpparipöytä siellä. Pääsin omilleni, ja parista tavarasta eroon, siinäpä se... Vois varmaan tänne blogiin laittaa jonku myytävät - sivuston, mulla on jonku verran koirakrääsää joka tarvis uudet omistajat :D  Pitää miettiä... Mutta palataampa mätsäriin...

Endallahan oli juoksut "parhaimmillaan" joten hajut kiinnosti paljon enemmän kun kehässä pyöriminen ja paikallaan seisomiseen. Lisäksi se aloitti aiemmin viikolla monumentaalisen karvanlähdön. Saatiin sininen nauha, yllätys yllätys, ja kaiken lisäksi Enda päätti aloittaa räyhäämisen naapurin nahkaneidille, kun vahingossa kulettiin liian vierestä kehään tullessa... Päästiin kuitenkin kerran jatkoon, mikä oli ihan hyvä, ja saatiin kiva narulelu lohdutuspalkinnoksi :D

Hyvin Enda tottui löhöilyyn, ei mitään suurta tuhovimmaa ole näkynyt

Kuten otsikosta voi päätellä, eka kouluviikko tänä vikana vuonna oli kyllä pitkääkin pidempi.
Oli paljon käytäntöä; ja tällasia juttuja  tarttui mukaan niistä:
Esineissä matkaa pidemmäksi, yrittäis kattoo silleen että tulis tuulen alta, voi tehdä lenkin yhteydessä. Ennen siis sidoin Endan kiinni puuhun ja kävin piilottamassa, toi lenkin yhteydessä ois vähän niinku pudotetun esineen tuomista.
Haussa pistoja suoraks. tuulihakuja, matkaa lisää. Oli muuten keskiviikkona porukkaa Luotsista(vai luovista?) käymässä ja he saivat toimia maalimiehinä meidän koirille. Enda ei oikein tajunnut kun yhtäkkiä olikin vähän erilailla käyttäytyvä maalimies, mutta paljon ainakin sai nakkia :D

Yks ryhmä ykkösiä oli muuten meän kanssa silloin ja saatiin opettaa haun ja esine-etsinnän ja jäljen alkeita. Oli se kiva nähhä miten niidenkin koirat innostui hausta ja esineistä, ja hyvä tietää että muistaa melko paljon alkeisopetuksesta itte tässä vaiheessa...

Sunnuntain ja maanantain ruoka; kanasalaattia

Torstaina oli tokoa ja aksaa. Tokossa kehään tulot ja liikkeiden välit hallinnassa, ei vaelluskohtia... ja aksasta nyt en sano paljon mitään. A)en pysty juoksemaan, B) Enda lähti toisen koiran luo niin meän treenit tällä saralla loppu lyhyeen.
Otin mie pari kertaa kontakteja, opetin Endan laittaan nokan maahan siellä päässä, vähän lievempi versio siitä nokkimiskontaktijutusta, koska Enda ei vaan tykkää siitä nokkimisesta...

Viikonloppuna pesin neljä koneellista pyykkiä, oon lukenu kirjoja, ja ollaan käyty lenkillä. Tänään tein esine-etsinnän lenkin yhteydessä. Aluksi Enda ei oikein tajunnut, mutta kun lähetin toisen kerran, niin se meni etsimään ja käytti tosi upeasti nenää! Tietysti myös löysi kaikki kolme :D

Ens viikolla taitaa olla kennelyskärokote ja rokotan Mikin samalla muutenkin...

Vielä tuli juoksuista mieleen; Enda ei enää vuoda veristä vuotoa ja Miki ei enää niin paljon halua astua sitä kun pari päivää sitten. Välillä täällä on ollut tosi kova meininki, niin kuin kuvasta näkyy:

Onneksi Mikin sihti on ihan pielessä :D

Viimeiset toppeilut, Kannukseen paluu ja muita juttuja

Tosiaan noi viimeiset päivät topissa meni tosi nopeesti, mutta sunnuntaihin asti tuntimittari raksutti, käytiin nimittäin Jämsänkoskella huskyerkkarissa. Siellä oli jos jonkun näköstä koiraa, ja  tuntui että karvaton Maya ois ollu ihan omiaan siellä kehässä eikä viimeisen päälle puunatut Stara ja Wilya :D Tänä päivänä taas menetin vähän uskoani näyttelytouhuun... Wilya sai H:n ja arvostelussa melkein kaikki oli exellent -jotain, en vaan käsitä... Mutta kiva pikku roadtrippi, vaikka osa ajasta menikin nukkuessa, herättiin nimittäin neljän aikaan aamulla...

Maanantaina oli lähdön aika ja aamulla meinas jo itku tulla ku katto pentujen temmellystä. Tuli niitä tyyppejä kyllä kamala ikävä. Vasta asemalla kun Hannan piti lähteä minun tulvaportit aukes, se oli kuin jostain tosi huonosta draamasta, tuli ainaki semmonen tunne ettei enää ikinä nähhä ja hence the tears...

Nii värjäsin mie jossain vaiheessa hiukseni punaseksi ;D

Päästiin Pasilan asemalle ihan hyvin, sitte se alkoki mennä alamäkeen. Lähdin hissillä johonkin kerrokseen ja en löytäny oikeaa välikköä mistä ois päässy oikealle laiturille, sitte en meinannu päästä ees siihen kohtaan mistä olin lähteny. Sillon alko semmonen paniikinomainen itku ja kiroilu. Ei voi muuta sanoa ku hyvä minä tässä vaiheessa. Noh, joku ystävällinen neuvo meät oikeaan suuntaan, ja tässä vaiheessa minun laukku tuntu painavan tonnin ja mie itkin ja kiroilin ja lopulta pääsin oikeaan laituriin. Sitten kävi selväksi että se lemmikkivaunu oli toisessa päässä laituria, great. No eiku raahaamaan laukkua ja koiria, onneksi joku naisihminen sääli minua sen verran että autto kantaan laukkua. Sillon juna katsoi sopivaksi saapua ja oltiin vielä kaukana oikeasta paikasta. Kiitin onneani siinä vaiheessa kun saatiin konnari kiinni niin hän sitten auttoi minut lopun matkaa. Mutta vielä myöhästyttääkseni junaa lisää, Enda raukka kakkas siihen junan viereen... Kiva ootella siinä ja ku ei siinä oikeen voinu alkaa sitä keräämäänkään... Päästiin lopulta oikeeseen vaunuun ja juna saatiin liikkeelle. Ihanan tyhjä vaunu ja siellä pystyi nukkumaankin!

Sarianna oli meitä vastassa Kannuksen asemalla ja vaihettiin vähän kuulumisia. Enkä oottanu kyllä kävelemistä kerrospukeutuneena(nii laukku ei ois muuten mahtunu kii :D), onneks on autollisia kavereita jotka jaksaa tulla jeesaamaan. Oi että kun oli jotenki kiva kuitenki palata tänne asuntolaan! Pitäs jaksaa purkaa toi laukku, mutta oon vaan nukkunu univelkoja pois... On tässä vielä onneksi muutama päivä aikaa ennen kun koulu alkaa...

Endalla alko juoksut neljä päivää sitten! Ihan kiva juoksuväli, 9kk. Tässä lattiassa näkyy veri aika kivasti, pitäs jostaki löytää juoksusuoja, mutta kun menin halpikseen ostaan sitä, niin ei siellä ollu! Enda ja Miki on kotiutuneet tänne oikein hyvin, ja Enda kiusaa Mikiä paljon vähemmän täällä kun Hannan luona, ehkä täällä on tarpeeksi tilaa Endan isolle egolle :D

Eilen käytiin vepepaikalla juoksuttamassa koiria Sariannan ja Roosan kans. Endalla on tullu enempi rohkeutta kun ei enää iso sakemannikaan pelottanu, ehkä Hannan huskyt on karaissut sitä sen verran ettei ihan pienestä säikähdä :D

Ei kai tässä muuta oo kerinny tapahtumaan, että tässä tää kai tältä erää...

Ainiin...

Tassujen tahdissa haastoi minut:

1. Missä näet itsesi 10 vuoden päästä?Joko mulla on oma yritys ja asun jossain päin Suomea, tai sitten käyn lukemassa yliopistossa kääntäjäksi ja linnoittaudun kotiin tekemään etätöitä :D
2. Mitä eläimiä omistat/haluaisit omistaa?2 koiraa omistan tällä hetkellä, vielä yksi olisi tarkoitus tässä lähitulevaisuudessa hankkia.
3. Harrastuksesi?Koirien kanssa puuhailu, lukeminen, leffojen kattominen, kirjoittaminen
4. Oletko koskaan  pelännyt lemmikkisi puolesta? Miksi?Silloin kun Miki karkasi ja en saanut sitä heti kiinni ja se juoksi tiellä.
5. Paras blogi?
   Unna ja Dean
6. Mitä mieltä olet koiran turhasta vaatettamisesta?En tykkää, mutta kukin taaplaa tyylillään
7. Entä muusta ihmimillistämisestä?Koirille ois helpompaa jos niitä ei inhimillistettäisi niin paljon, ja joskus se aiheuttaa jopa vihaisia tunteita allekirjoittaneessa, mutta eipä sille mitään oikeastaan voi.
8. Milloin koiran peruskoulutus on kunnossa?Kun sen kanssa on helppo elää arjessa.
9. Lempi elokuva?Tää on vaikee ku mulla on yli sata leffaa kotona :D No tällä hetkellä varmaan Hobitti-Unohtumaton matka
10. Katsotko Big Brotheria? Miksi?
    En todellakaan, lopetin sen kattomisen ekan kauden jälkeen :D
11. Rotukoira vai sekarotuinen?Ihan kumpi vaan kunhan on terve ja kivanluontoinen.
    
    Enkä jaksa haastaa ketään, ei jaksa...

Treenivideo; kepit, kaukot, seuraaminen ja luoksetulo

Tänään innostuin oikein kuvaamaan meidän treenausta vähän.
Tiedän että käsi jumittaa ja mie tyyliin onnun noita keppejä ees takasin mutta ei voi mitään ainakaa sille ontumiselle :D

Kiirettä, pentuhöpinää, treenailua, ja Endan eka kerta lampailla!

Ilmeellä vuodesta 2013 :D

Mulla on tää blogi ollu viimeaikoina sitä että oon kirjottanu luonnokseen ylös mitä haluan kirjoittaa tähän lopulliseen tekstiin, mutten ole painanut "lähetä" koska teksti ei tuntunut valmiilta. Nyt tuleekin sitten mammuttipäivitys ja paljon kuvia!

Nahkaa ainakin riittää :D

Ensimmäiseksi pitää tietenkin muistaa Mikiä, se täytti 21.8 jo 8 vuotta! Hurjan pitkän matkan se on jo minun kanssa kulkenut ja mukana pysynyt. Jee, tänä vuonna ollaan mätsäreissäkin veteraani-ikäisiä!

Pennut täyttivät tänään viisi viikkoa ja vauhti alkaa olla sen mukaista! Nopeasti on kehitys mennyt eteenpäin ja vilinää ja vilskettä piisaa. Ollaan käyty pentujen kanssa joka päivä pihalla jos ei sada, ja turvotettua nappulaa tuhotaan jo iso kupillinen yhdellä ruokakerralla.

Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina käytiin treenaamassa agia ja tokoa Enda meni yllättävän hyvin! Aikaisemmin sinä päivänä kun yritin verkkokeppejä pihalla treenata, masennuin ihan täysin kun Enda oli keskari pystyssä ja ei tehnyt yhtään mitään. Onneksi käytiin silloin iltapäivällä sitten Maijun luona treenaamassa niin usko palautui kyllä kohinalla.
Hanna teki Endan kanssa aksajuttuja, kun katsoi vähän aikaa minun räpellystä ja tarjoutui sitten auttamaan :D Haussa tehtiin neljä pistoa ja se meni kyllä aivan huipusti! Enda alkoi itse haukkumaan kun meni piilolle ja ei hyppinyt kummankaan päälle! Yksi piilo oli liian vaikea, mutta Enda kyllä hyvin jaksoi etsiä! Tässä kuvia siitä päivästä:

"Näytä sille joku merkki" :D

Seuraavana päivänä koitin uudelleen verkkokeppejä tuossa pihalla Endan kanssa. Oli ihan erityisen hyvää namia; kissan märkäruokaa ja sisko Eedlan menestyksestä innostuneena, päätin koittaa etäpalkkaa, jonka opettamista aloiteltiin keväällä. Ja sehän toimi, Endalla oli kymmenen kertaa parempi olemus ja fiilis ja ne treenit meni kyllä hyvin! Tehtiin myös pikkuisen perusasennon itse hakemista ja pieniä seuruupätkiä, jotka etäpalkan avulla vaikuttivat onnistuvan tosi hyvin! Samalla pääsi kätevästi eroon namikäsiongelmasta joka meillä oli...

Viime viikon torstaina Hugo karkasi. Olin vessassa käymässä sisällä ja sinä aikana Hugo ja Puuma sai päähänsä yhdessä poistua pihalta. Sitten onneksi Hanna oli jo melkein kotona, niin saatiin Puuma takaisin lähes heti. Hugo kuitenkin pysyi karuksissa, ja vasta kolmen tunnin jälkeen se tuli takaisin. Onneksi se löytyi. Siinä sitä etsiessä aloin miettimään jo että antaako Hanna mulle "potkut" kun se oli minun vahdissa kun Hugo karkasi eikä sitä ikinä löydykään. Tosi äkkiä meni niin synkiksi ajatukset :D Nyt en ole päästänyt Hugoa kyllä silmistä hetkeksikään kun olen täällä päivän yksin.

Viime lauantaina siivottiin ja käytiin Salossa pentujen kanssa. Pestiin myös Maya seuraavan päivän näyttelyä varten. Mie pesin koirapyykkejä käsin, kun ei niitä oikeen viittinyt pesukonetta karvastamaan laittaa. Ja ihan puhdasta tuli! Ja samana päivänä minun sänky siirrettiin olkkarin nurkasta siihen huoneeseen missä Lyyli ja pennut ennen oli, koska ne siirtyivät pesuhuoneen/keittiön asukeiksi, että olisi helpompi siivota ja ne saisivat olla enemmän keskellä elämää. Sunnuntaina lähettiin sitten Porin näyttelyyn Mayan kanssa ja siellä menikin sitten koko päivä, kun Maya oli ROP husky. Ryhmäkehissä ei mennyt kauan, koska arvatenkin amerikanakita oli eka :D Mutta Maya sentään pääsi yhdeksän parhaan joukkoon isosta vitosryhmästä, mikä on jo sinäänsä hienoa!

Metässä iskän ja äiskän kanssa

Tänä maanantaina ja torstaina siivosin alakertaa, nyt se alkaa olla valmiin puoleinen, vielä roskia pitää viedä ja vähän järjestellä. Tiistaina käytiin Endan kanssa ekaa kertaa lampailla! Ekalla kertaa Endan panta aukesi ja siellä se vaan köppäili ja söi lampaankakkaa, eikä antanut kiinni! Aivan katastrofi siis. Tokalla kerralla sitä ei paljoa lampaat edelleenkään kiinnostaneet, mutta nyt sentään pysyi hallinnassa. Oli kyllä pienoinen pettymys, kun se kuitenkin reagoi Hannan vuohiin niin voimallisesti.Tässä nyt kuitenkin kuvia lampaillakäppäilystä:

Kieli keskellä suuta :D

Metässä

Torstaina otettiin Endan kansssa hakua pihalla. Kaksi pistoa onnistui, itse alkoi haukkumaan, eikä hönkinyt ihan ihossa kiinni. Yksi piilo oli väärään tuuleen(joo tiedän että niitäkin pitää harjoitella) ja Enda ei vaan jotenkin löytänyt. Mutta taas olin kyllä älyttömän tyytyväinen kokonaisuudessaan.

Tämä juoksee metsässä

Lauantaina pääsin mukaan pitkästä aikaa agilitykisoihin kun Hanna meni Rosien ja Ramseksen kanssa kisaamaan kummallakin pari starttia. Oli kyllä todella mukavaa ja hyvä fiilis pitkästä aikaa kisoissa käydä. Ja jotenkin tuo koulu oli takonut minun päähän sellaisen kuvan että kisoihinhan ei mennä yhtään keskeneräisellä koiralla tai ohjauksella, mutta tuolla tuli sellainen tunne että voisi Endan kanssa käydä pari starttia jotka ehkä vähän poistaisivat sitä kisajännitystä, sitten kun ollaan edes lähellä kisavalmista siis. Ja joo onhan möllikisat, mutta ei mulla auta möllikisat, otan ne kuitenkin aina automaattisesti rennommin kun oikeat kisat, eli mennään sitten joku kerta harjoittelemaan vaikka eihän siinä kai tosiharrastajien mielestä mitään järkeä ole...

Tänään käytiin Tikkasen Tuulan tykönä vierailulla pentujen kanssa. Oli hyvät tarjoilut ja kiva kuunnella kokeneempia nahkaihmisiä ja kai sitä pikkuisen oma silmäkin siinä kehittyy.. Tässä pari kuvaa sieltä:

Tämä

Tälli