"Well, that's the good part I guess. You get to go find a new dream."

From the movie Tangled

Rapunzel: What if it's not everything I dreamed it would be?
Flynn Rider: It will be.
Rapunzel: And what if it is? What do I do then?
Flynn Rider: Well, that's the good part I guess. You get to go find a new dream.



Tää kohta tuli heti mieleen kun mie aloin tätä viestiä kirjottamaan...


Yksi aikakausi minun elämästä on nyt oikeasti ohi. Mie tajusin tällä viikolla ettei tää päivä ole vain se päivä kun mie valmistuin koulusta; tää on se päivä kun minun pitkäaikaisesta unelmasta tuli totta. (Miten mulla tuli vaan mieleen se tv-sarja Murhasta tuli totta tosta lauseen lopetuksesta :D)
Niin kauan kun muistan niin mie oon halunnu tehdä jotain eläinten parissa. Sanoin joskus ihan kakarana, että minusta tulee isona koirantaluttaja, voi noita aikoja.

Yläasteella sain tietää että ihmisiä koulutetaan tällasessa paikassa kun Kannus, ja vielä pystyy erikoistumaan koiriin! Silloin vedin pääsykokeessa vesiperän, 7 vuotta sitten. En todellakaan ois ollu valmis muuttamaan tänne yksin ja opiskelemaan. Sillon mie kuitenkin sisuunnuin siitä etten päässy tänne, ja päätin että mie haen joskus uudelleen. Lukio meni hujauksessa, vaikka sielläki melkeen neljä vuotta meni, ja koko ajan ajattelin että "Kun tää on ohi, niin voin hakea uudestaan Kannukseen!" Oon kuitenkin tosi ilonen että kävin lukion ja ns. kypsyin rauhassa.

Kolme vuotta sitten mie olin taas täällä pääsykokeessa. En muista paljoakaan siitä miten minun pääsykoe meni, mutta mulla oli tunne... Ja nyt mulla on oikeesti viralliset paperit jotka sanoo että mie olen eläintenhoitaja. Toki mie tajuan että et sie ole jotain jos et tee sitä työkses, noin niinku virallisesti, mutta kyllä mie aijon etsiä kunnes löydän töitä juuri tältä alalta, ja vaikka itse luoda oman työpaikkani!

Mulla vaan on pieni ongelma. Vaikka todella tarkotan mitä sanon, niin mie uskon tuohon vain ehkä 50% ajasta. Toiset 50% mie oon sellasessa epätoivon suossa ettei mitään rajaa. Mie en vaan näe sitä, minun tulevaisuutta siis, ja se on pelottavaa. Eihän meistä kukaan tiedä vaikka kuolis 10 sekunnin, minuutin, tunnin tai 10 vuoden päästä ja se ois kaikki siinä, mutta tähän asti mie olen jotenkin aina pystynyt suurinpiirtein näkemään mitä seuraavaksi tapahtuu.

Toki, mie oon taas tehnyt suunnitelman että menen Tampereen yliopistoon. Olen lukenut kokeeseen kuukausi toisensa perään, ja parin päivän päästä menen pääsykokeeseen jossa uskon pärjääväni hyvin... Mutta jostain syystä mie en näe itseäni Tampereella, enkä yliopistossa, vaikka sinne haluankin tosissani päästä. En samalla tavalla kun mie oon koko ikäni nähnyt itseni jonain päivänä eläimiin liittyvässä ammatissa. Ja kuitenkaan en myöskään näe itseäni eläinammatissa lopun työelämääni... En tiiä, ehkä mie oon vaan sekasin kun seinäkello kaikesta lukemisesta. En vaan jotenkin pääse eroon siitä tunteesta että toi Tampere-vaihtoehto on vaan minun keino lykätä sitä hetkeä, kun mie oikeasti tajuan, että unelma-ammatin takana ei olekaan elämän tarkoitusta, vaan se pitäisi etsiä jotenkin muuten. Tuli taas yksi lainaus vaan mieleen tostaki... Toisaalta, tää ois ehkä sellanen mikä pitäis muistaa joka päivä:

"We're searching for a reason of existence with our own two hands, because maybe there is not just one reason for life. Everyone hopes and tries so desperately to find any reason, as many as they can, believing we have to find them all on our own. We're trying to find a place for ourselves in dreams, in jobs in people... The reasons we eventually end up to may be indefinite and fragile. Sometimes we may lose them too, but even so, we want a reason. As long as I'm alive, I want one too." - Tohru, Fruits Basket

Ja tää on kans yks minun ongelmista. Minun sydän sanoo että haluan olla luova, ehkä kirjoittaa jonain päivänä jotain yhtä inspiroivaa kun joku ton tyylinen lainaus... Mutta jotenkin minun mielestä tulee vaan puolivalmiita juttuja, tietokone täyttyy ideoista, alamittaisista romaaneista ja tekstinpätkistä joista ei ehkä koskaan tule mitään; ja mie alan kyllästyä siihen.

Olen mie kyllä valinnu niin hyvät keinot elättää itteeni ettei voi muuta sanoa: eläintenhoitaja, kirjailija ja englannin kääntäjä; mistään näistä tuskin saa mitään hirveen korkeeta elintasoo aikaan, ellei ole tyyliin J.K Rowling. Mutta jotenkin kun mie oon nyt kirjottanu tässä tätä tekstiä niin oon taas saanu itteni nostettua tosta suosta josta aiemmin puhuin. Kyllä mie miljoona kertaa mielummin tavoittelen huonompipalkkaista työtä josta tykkään ja jossa viihdyn, kun korkeampipalkkaista työtä jossa tuntuu että kuolee vähän sisältä joka päivä kun pitää olla siinä työssä. Ei sillä että tällä koulutuksella mitään kovin kovia palkkoja sais, mutta varmaan tajusitte minun pointin... Ehkä tää on vain elämää, tällanen yläalamäki? Varsinki tällaselle herkkikselle ku mie :D

Tampereen pääsykokeen jälkeen lähden koirien kanssa Kannuksesta ja takaisin Rovaniemelle ainakin kesäksi. Pitää kattoa mitä sitä keksii ettei erakoidu kotiin ihan täysin. Oon tässä kevään mittaan laitellu avoimia hakemuksia ympäri Rovaniemeä ja Lappia, ihan mihin tahansa töihin, muttei ole kuulunut mistään mitään. Koirajuttuja sitte: pitäs Rovaniemellä olla ainaki mätsäreitä nyt kesän aikana, Endalle vois opettaa agilityn kepit, mie voisin yrittää saaha itteeni ja koiriani jonkinlaiseen kuntoon ihan vaan elämää ja kisojakin varten... Ja mitä muuta sitä keksis, en tiiä... Blogi ei lopu siis tähänkään kirjoitukseen vaikka se nyt on tällainen maailman ja elämänlopun meiningeissä kirjoitettu tai jotain :D

Mutta näihin kuviin ja näihin tunnelmiin päättyy meidän aika Kannuksessa.

Niin nättinä lähössä valmistujaisiin "nahkapaita" päällä.

Eilen illalla pelattiin minun päättötyötä luokkalaisten kans, ja ehkä mulla on
jotain tässä, näytti sen verran hauskaa olevan kaikilla :D

Siinä se on!

Kentsuviikko, päättötyö ja lyhytkarvainen Miki part 3!

Olinkin kentsussa tämän viikon ja nyt on vielä tämä päivä taukoa ja huomenna taas puurtamaan, vihdoinkin näyttöviikon parissa, vähän jänskättää... Yritin tämän viikon lepuuttaa jalkaa, että jaksan suht ripeästi kävellä ens viikon, etten hirveesti pidentäis meän lenkkiaikoja.

En muista oonko jo täällä sanonu minkä päättötyön mie teen/oon tehny tässä parhaillan, mutta siis nyt ainakin sanon: eli tein lautapelin, jonka nimesin Kenneltriviaksi. Siinä on vähän Aliasta, Trivialpursuittia ja jotain pientä ekstraa jonka mie keksin, ja kuten nimi antaa ymmärtää ja (vähän pakkokin oli tällä alalla) koko peli on koiriin liittyvä. Voin myöhemmin laittaa selostuksen valmistusprosessista ja kuvat ja kaikki, mutta odotetaan, että ens viikolla joku luokka sitä testaa niin saan siitä ihan oman postauksen sitten.

Mikistä tuli taas lyhytkarvainen torstain ja perjantain aikana :) Ja nyt ennen kuin joku turkki-ihminen repii pelihousunsa, antakaapas kun valaistan minun 3 kesän kokemuksia tosta turkinajosta. Ensinnäkin, tiedän varsin hyvin ettei NORMAALIturkkista koiraa kannata ajaa, tai jos ajaa niin sitten on joku tosi hyvä syy. Koska kyllä, turkki eristää ja pitää viileänä(oikein hoidettuna) ja se on koiralla syystä. Sitten kun siirrytään näihin ei normaaliturkkisiin eli HORMONIturkkihirviöihin, suosittelen hyvin hyvin hyvin painokkaasti, että vaikka ette ajaisi turkkia, niin keventäkää nyt hyvänen aika sitä ees kesäkuumille. Mutta suosittelen kyllä ihan lyhyeksi ajamistakin, Mikillä me

Iso musta jätesäkillinen lähti karvaa ja tollanen siitä tuli, kiitti trimmaajat :)

ni noin puoli vuotta, ei sitäkään, siihen että turkki oli taas säänkestävä ja puuhkea. Minusta oli vain plussaa että turkki vaikutti vähän ohuemmalta ja lyhyemmältä. Varsinkin näin vanhan koiran omistajana voin sanoa että se on kuin ottais ainakin viisi vuotta koiran iästä pois kun turkki lähtee. Askel on niin paljon kevyempi, Miki ei enää läähättele sisällä (mullakin on lattialämmitys niin pienellä kun täällä saa, ja silti se läähätti), se juo vähemmän), ja kaikista tärkeintä, sille on tullut lisää intoa. Jaksaa paljon paremmin Endan kotkotuksia, ja on pitäny nyt viikonlopun aikana oikein tarkistaa että kumpaa sitä oikeen kieltää riehumasta sisällä :D Mitäs mieltä te olette pitkäkarvaisten ajelusta?

Tänään käytiin pellolla tunteroinen juoksemassa(koirat juoksi, en mie :D) ja tein siinä 5 toistoa Endalle pallolla silleen että tiputin sen jossain vaiheessa ja kutsuin Endan tykö ja lähetin sen ettimään. 3 ekaa toistoa meni hyvin, sitten huomasin että se alkoi väsymään, mutten tietenkään loppunut siihen. Neljäs toisto siis meni huonoiten ja viides olikin vaan tosi helppo sitten, mutta oma moka taas, ois pitäny vaan lopettaa siihen kolmanteen.

Muuten onkin aika mennyt pakkaillessa ja pääsykokeisiin lukiessa...

"You may leave school, but it never leaves you." - Andy Partridge

Todellakin pitää paikkaansa kennellinjan kohalla toi sanonta! Toki en ole vielä täältä lopullisesti kamppeitani pakkaamassa ja poistumassa, kaikennäköisiä projekteja on vielä kesken mm. opinnäytetyö ja työssäoppimisnäytöt, pari kentsuvuoroakin vielä pitäisi käydä... Perjantai kuitenkin oli viimeinen päivä kun Kennel -11 astui kokonaisuudessaan Kaunon ovista sisään. Ensimmäisen tunnin ajan ehkä kaikki oli kuivasilmäisiä, ja sitten kyynelkanavat aukesivat yhdellä sun toisella :)

Mulla aukes myös sanallinen arkku puolivahingossa kun innoissani selitin opinnäytetyöstäni ja kun siihen nyt uppoaa sitten pikkuisen rahaa joka voisi olla uppoamatta yhtään mihinkään.
"...niin että jos koulu suostuis ostaan yhen tai pari ku nää on ihan v*tun kalliita tehä...." Ensinnäki se on tosi harvinaista että pääsee mikään p*skaa pahempi sana suusta. Ja siis ikänään en oo kironnu opettajien kuullen, ja noin suoraa! Siinä oliki sitte aamun viihdenumero kun suurin osa läsnäolijoista repes nauramaan :D

Tietenki me lahjottiin opettajat viimesenä päivänä, ja ilmeisen hyvin ollaan onnistuttu reaktioista päätellen selvittelemään mistä heidät on "pohjimmiltaan" tehty :D Muisteltiin myös vähän menneitä pääsykoehaastatteluita ja muutenkin palailtiin jutuissamme aika juurille.

Nyt sitten mie kuulostan kauheen mauttomalta ja kliseseltä mutta tää 2,5 vuotta tän luokan kans on ollu minun elämän parasta aikaa. Oon myös oppinu ittestäni teiltä paljon, pelkään paljon vähemmän asioita ja oon tajunnu sen että jos oikeesti tahtoo jotaki nii sen eteen pitää sitte tehä kans töitä eikä jäähä vaan lehelle soittelemaan. Ja vaikka nyt lähdetäänkin kukin omaan suuntaamme elämässä, mie tiiän että oon saanu sellasia ystäviä jotka on varmasti läsnä ihan mihin päin maailmaa tahansa sitä päätyykään. Uskon myös että luokkakokoukset voi olla vähän useammin tapahtuvia kun kerran kymmeneen vuoteen :D 

Pitää vielä sanoa iso kiitos kaikille siitä, että te ette ainakaan jätä miestä jälkeen ettekä mummoa mäkeen. Heititte kyllä semmoset pelastusrenkaat ja liivit ja verkot ja Enda varmaan oli sitte se VEPE-koira, kun mie meinasin upota. Teän kanssa ei pystyny täysin masentumaan, kun olitte omia ihania äänekkäitä itsejänne, ja piditte minut sillä käynnissä.

KIITOS.

Ja vaikka tää ehkä kuulostaa sellaselta viimeseltä postaukselta nii blogi ei kuitenkaan häviä mihinkään eikä meidän harrastukset lopu kun seinään että jatkakaa vaan lukemista :) Toki kennellinja-asiaa tulee vielä ainaki puolen vuoden ajan, sitte siirrytään meidän elämää - tyyppiseksi blogiksi, jos joitain vaan se kennelpuoli tässä blogissa kiinnostaa niin ihan FYI...

Lähiopintojen osalta viimeinen viikko koostui tasotesteistä, tokon, agin, esine-etsinnän osalta. Oli siellä ihan teoriakoe koiraterapiastakin seassa. Etsintä meni kyllä ihan superhyvin!
Tässä joitain videoita:

Toko, haahuilua

Agi 1 Agi 2

Rallytoko (Enda oli kävelyllä)

Oisin hyvin voinu olla joku täytetty harakanpelätti, välillä semmonen kiinnostuksen taso että! Koiralla myöskin keitti päässä, sen verran oli liikaa energiaa... Ja plus mie olin jokapaikassa ihan puupökkelö enkä puhunu tai tehny oikeestaan mitään samaa ku treeneissä. Että silleesti. Agissa putkelle irtoamiset tossa 2. videossa hienot.

Kone rikki ja vähiin käy ennen ku loppuu...

Joo, loppu loma menikin sitten kärvistellessä jalan kanssa josta meni uudelleen jalansyrjän nivelsiteet. Siitä johtuen en mennyt loppiaisen mätsäriinkään. 4.1 meni kone rikki, sinne meni sitten kaikki kuvat ja kirjat ja koulutehtävät ja ja.... No vielä on pieni toivo että joku vois aukassa ton koneen ja ottaa sieltä tiedostot talteen. Heti koulun alettua lainasin kaverin konetta sen verran että sain tilattua ittelleni uuden koneen ja kannettavan kiintolevyn! Oon ollu ihan tyytyväinen nää kolmisen tuntia mitä tää nyt on ehtiny olla. Se vaan on tosi pelottavaa, miten iso osa minun (ja ihmisten yleensäki) elämästä on tietokoneessa kiinni. Kyllä mie selvisin, mutta tää nyt ei oo semmone asia mistä tarvis käyttää termiä "selvitä". Tai siis surulliseksi on mennyt nykyaika ja sillee... Se kuitenkin on vaan eloton esine:D

Kolme viikkoa ois varsinaista koulua jäljellä, sitte pitäs tehhä kaikki tekemättömät tehtävät kuten päättötyö ja yli sata tuntia työssäoppimista jos täältä keväällä meinaa häippästä... Motivaatio on vaan hukassa, koska olen tehny aika paljon jo noista, mutta eipä ne enää ole saatavissa ton konerikon takia. En niin millään haluais alottaa uuestaan. Sitte pitäs miettiä opiskelisko lissää vai ettiskö hikihatussa töitä vai perustaisko oman työpaikkansa vai mitä sitä tekee. Ahistaa!

Oli muuten tossa heti ekalla viikolla käytännöntunti johon en koiria ottanu nenäpunkkikaranteenin takia, itte kuitenkin opin pakkovalssin ja tuli kateltua muitten etsintöjä jonku verran.

Kyllä tää blogi tästä vilkastuu, mutta nyt siis tiiätte että en oo tätä ihan omasta tahdostani hyljännyt :D

Messarissa, viimenen viikko ennen joululomaa ja joulu Rovaniemellä!

Opistovoittajat 2013- noi ruusukkeet oli
kyllä mahtavat!

Ennen lomaa käytiin Messarissa edustamassa koulua, ja ilmeisesti ostamassa se tyhjäksi, kun miettii miten paljon tavaraa sitä ittekki tuli hamstrattua(ja koiranruokaa ja ja...) Mutta siis mentiin sinne jo torstai-iltana kasaamaan ständejä. Tulomatkalla pysähdyttiin Ikeassa, josta tarttui mukaan iso porkkanapehmo ja pehmopallo. Porkkana sai jäädä virikeleluksi, mutta pallo päätyi yllätys yllätys hamstraukseen koska oli niin kiva Endan mielestä että siitä tulee treenilelu.

Perjantaina aamulla sai vähän aikaa kierrellä, puol 11 oli opistojen välinen koira-aiheinen tietotaitokisa. Mie olin jännittäny ja hermoillu tota jo sillon kun kyseltiin että kukas tähän osallistuis, ja mie menin siihen ilmoittautumaan mukaan. Tämä oli taas osa sitä että mie yritän venyttää mukavuusaluettani. Ensin oli tietokilpailuosio, vähän niinku trivial-pursuit kysymyksiä koirista :D Sitten oli rotutunnistustehtävä(me saatiin ainoina kaikki oikeen:) ja sitten käytännön osuus, jossa piti näyttää että sai koiran menemään istumaan ja maahan, ja läpi S putkesta, sekä tehdä terveystarkastus, johon me oltiin ihan ylivalmistauduttu :D Se oli tosi hauska kilpailu loppupeleissä, mm. koska a) meitä oli kolme siinä, ei tarttenu yksin olla ja b) ME VOITETTIIN! Ja kyllä taas oli sellaset kannustusjoukot että ei oo toista! Sen jälkeen käväsin pyörähtämässä nahkakehällä kattomassa Endan siskoa ja veljeä. Kyllä niissä vaan on paljon samaa mitä nyt oon noita nähnyt sisarusparvesta!
Iltapäivällä oli sitte ständillä edustamisvuoro, sekin oli loppujenlopuksi ihan kivaa, vaikka sitäkin olin panikoinut jo vaikka miten pitkään että miten siitäki selviää.

Lauantain ja sunnuntain ständivuorot meni mulla narulelujen materiaaleja tehdessä, ja kyllä sitä tuli muutamalle ihmiselle jotain höpistyäkin. Myös nahkakehillä tuli hengailtua, ja pääsin näkemään Hannan pitkästä aikaa. Arvatkaa mitä kävi? No molemmathan siinä alkoi itkemään :D lauantaina myös jäätiin kattomaan isoja kehiä, ja olihan se aivan mahtava tapahtuma! Tosin mie jouduin niin korkeelle että kärsin ekan puoli tuntia huimauksesta, mutta kyllä se siitä lopulta tasoittui. Joka päivä oli kyllä päivän päätteeksi toi kipee jalka aivan järkyttävän kipee ja turvonnu ja pää oli niin tyhjä että meni vaan suihkuun ja nukkumaan.

Summa summarum, kiva tapahtuma, olen onnellinen että pääsin käymään, en kyllä varmaankaan ikinä vie koiraa sinne tautipesäkkeeseen :D

Mie: Joulu tulee!
Koirat: Ai ikkunasta?!

Varmaan nyt unohdan osan, mutta käytäntöäkin ehti olla pari kertaa ennen lomaa. Ekaksi oli ohjatun noudon treenejä ja merkkiä. Enda vähän varasteli kipolle ohjatussa, mutta ihan hyvin muuten. Sitte oli koiraterapiaan liittyviä juttuja, miten ehkäistä räyhäystä, mikä sopi siis kuin nenä päähän tähän nykytilanteeseen. Päätin opettaa Endalle että se laittaisi nokan minun käteen kiinni kun koiria on tulossa. Sain sitä tunnin aikana tarjoamaan sitä toimintaa, mutta kun käveltiin sitten takaisin, niin eihän se siellä toiminut kun tuli koira vastaan. Keksinkin illalla miten saan estettyä sitä käytöstä mutta ei se mikään lopullinen ratkaisu ole. Nimittäin Enda ei tykkää kun teen sille terävästi PRR -äänen, ja näytän vihaiselta. Se alkaa kävellä mielistellen minun takana--> ei ehdi rähjätä. Mutta en haluais että meän ohitusmieliala ois semmonenkaan, toi nyt on vaan tosiaan väliaikainen ennen kun saan treenattua ton käsijutun varmaksi.

Sitten tulinkin kipeäksi ja missasin kaksi viimeistä päivää ennen joululomaa. Harmitti kyllä ku en päässy pikkujouluihin. Perjantaina Janita heitti meijät juna-asemalle, jossa juna oli LIIAN ajoissa (omg) eikä ollu ees hirvee sillipurkki, ihan normaali perjantaivaunu! Oli kyllä niin ihanaa tulla tänne kun oli jo kaupungissa paljon lunta, täällä kotona sitten piha jo tulvi sitä. Nyt ollaan vaan otettu rennosti ja nautittu talvesta.

Tänään aamulla meinasin vähän masentua kun kuuntelin masentavia joululauluja, ja mietin kuinka yksin mie joskus olen, ja miten joulu on perhejuhla ja mulla ei oo enää hirveesti ydinperheestä jäljellä, mutta kuka nyt vois tällasten tyyppien kanssa masentua kovin pitkäksi aikaa:





Hyvää joulua kaikille lukijoille meiltä, luultavasti menee ensi vuoteen seuraava kirjoitus, joten nähdäänpäs ensi vuonna!

Miki eläköityy ja toiminnantäyteinen lokakuun loppu

Syyslomat on lusittu, ja ensilumi Rovaniemellä nähty. Eipä siellä mitään mielenkiintosta tapahtunu, näin kavereita ja vahin veljenpoikia, samaa vanhaa... Alko vaa ahistaan, en tiiä miksi se ei tunnu enää kodilta ja kun tääkään kämppä ei myöskään niin mihinkhän sitä joutuu. Vielä puol vuotta tätä koulua jäljellä, että sen verta aikaa miettiä. Saatiin Oulusta asti olla junavaunussa keskenämme, juna oli nimittäin Kannuksessa jotain yli 12 yöllä, kaikki pitempimatkalaiset tais olla makuuvaunuissa :D Ja käytiin la ennen koulun alkua kannustamassa kaveria agikisoissa Kokkolassa. Kyllä taas motivaatio nousi pilviin kun näki sen kirjavan tason :D Tää eka viikko loman jälkeen meni kyllä ihan hirmu nopeesti, mutta oli kyllä paljon tekemistäki:

Minun kaulaliina

Treenattiin taas Messarin koirakisaa ja taitajaa varten, minun pitää oppia puhumaan yleisölle paremmin,ei mitään uutta siinä. Olin yllättynyt kun vaikutin varmalta käsittelijältä, ei todellakaan tuntunu siltä! Ehkä on jotaki jääny selkärankaan kun on hoitolalla ja topissa käsitelly paljon erilaisia koiria. Käytännön tunnilla teemana oli tokon ruutu. Endan kans ollaan sitä pari kertaa harjoteltu, nyt saatiin vinkiksi että pitäs pikkuhiljaa ruveta pääsemään eroon alustasta ja ruutuun ois hyvä olla varmempi pysäytyskäsky, sillä on kuitenki se perusidea ruudusta niinkö pääkopassa että hyvin ollaan matkalla kohti kokonaista liikettä. Tokosta muuten, ei olla menossa 12.11 kokeeseen, ei oo reilua tai järkevää mennä kun palkaton pitkä suorittaminen on täysin kesken. Katotaan tota marraskuun lopun koetta, ehkä sinne mennessä saatais treenattua kun hankin hallikortinkin...

Oltiin myös eläinten hyvinvointi-luennolla. Tunnisti missä istu meän luokka ku melkeen kaikilla (mukaanlukien mie, omg) oli jonkinlainen kudelma mukana :D Torstaina oli sitte kennelalan esittelyvideon kuvaukset. Miki pääsi kerrankin loistamaan ja tehtiin kaikkia hauskoja temppuja joista toivottavasti joku päätyy mukaan videolle :)

Mikistä minun piti puhua vähän enemmänki tässä postauksessa kun huomasin että sehän on ihan paitsiossa mitä tähän blogiin tulee. Se varmaan johtuu siitä että Miki on nyt sitten virallisesti eläkkeellä! Ei se oo reilua pistää sitä tokossa paikkamakuuseen tai noutamaan, kun paikkamakuussa se hermostuu kun ei nää kunnolla ja on vieraita koiria ja sitte mie vielä meen piiloon. Noutokapulaakaan se ei näe kunnolla enää. Ja onnistuin myös masentamaan itteni Mikin suhteen tässä yks päivä... Tajusin että sen isoisäki kuoli 10 vuotiaana ja yleensäki että sheltin ikäodote on 10-14v, kaks vuotta ja Mikiä ei ehkä ole! Tai mistä sen tietää jos sille vaikka sattuu jotaki huomenna. Sitte mie tajusin että eihän sitä kannata miettiä vielä, we'll cross that bridge when we come to it. Mutta siis näin helposti minut saa hermoraunioksi :D


Perjantaina kuunneltiin lähes neljä tuntia Jessica Svanljungia, sai kyllä paljon vinkkejä tokon treenaamiseen ja on mulla videotaki sieltä että voin kerrata, ei taija viittiä nettiin laittaa ku kaverit siellä esiintyy ja en kysyny kouluttajalta lupaakaan :D Tajus kyllä että ei oo mitään oikotietä tokossakaan jos haluaa hyvin kouluttaa, pohjat pitää olla kunnossa.

Vasta pestyllä päiväpeitolla kelpaa makoilla

Minun piti to.pe yöllä herätä kaks kertaa ku Mikillä oli maha sekasin, varmaanki niistä nakeista joita käytin tollon kennelvideon kuvauksissa. Pe päivällä vielä annoin maitohappobakteeria ja Attapectiiniä.  Luulin että nää mahajutut ois siinä, mutta illalla Enda alko oksentaa ja oksensi mustia muovinpalasia! Vähän niinku roskapussimateriaalia. Mitähän ihmettä se on syöny, en muista jättäneeni tänne mitään mustaa taikka muovista, ehkä se on jollaki lenkillä vetässy jotakin kitusiinsa? Nyt sekin vaikuttaa olevan kunnossa, mutta voi yök kun taas miettii mitä kaikkea sitä joutuu välillä siivoamaan :D Niin ja pesinhän mie viis koneellista pyykkiäkin perjantai illan ratoksi, kuka mitään viihteelle menoa kaipaa? :)

Löysin muuten aivan ihanan laulun joka kyllä on ihan minusta tehty, paitsi etten kyllä osaa laulaa vaikka henki riippuis siitä :D Mie niin usein huomaan jättäväni asioita sanomatta koska aattelen ettei sillä mitä mie ajattelen ole mitään väliä. Yritän epätoivoisesti kuunnella tätä laulua ja muistaa että kyllä se on ihan hyvä joskus avata sanallinen arkkunsa, ei väliä kuinka ruosteessa ne saranat on :D



Hei blogilla on 20 lukijaa! Wau :D

Käytännöntunteja(tokoa ja raunioilla) & henkeviä löpinöitä

Viime viikko oli melko kevyttä treenaamisen suhteen. Oli yksi käytännöntunti jolla oli tokoa, ja sepä siinä. Tiedän kyllä että marraskuu lähestyy tokokokeineen kovaa vauhtia, mutta en ole vaan saanut aikaiseksi aloittaa kunnon treenaamista. Onhan tässä toki vielä aikaa, mutta onko tarpeeksi? Käytin ekaa kertaa etäpalkkaa tuntiolosuhteissa, ja hyvin Endalla pysyi keskittyminen joko minussa tai palkassa, vaikka vieressä oli agilityrata! Vähän taas treenitilanteeseen siirtyminen oli häsläystä, mutta muuten meni oikein kivasti ne pari toistoa jääviä joita tein.

Viime lauantaina matkustettiin koko luokan voimin Seinäjoelle kissanäyttelyyn. Melko rento meininki, vaikka kyllä sielläkin näkyi oma osansa pakonomaisesta puunaamisesta johon kaikki eläimiään näyttelyttävät "sortuvat" :D Tuli pää kipeäksi varmaankin siitä ammoniakin hajusta tai niistä tököteistä joilla sitä oltiin yritetty hälventää, joka tapauksessa se loppu siitä näyttelystä on aika sumun peitossa ton takia. Ei me kauaa siellä viihdytty, ei siitä touhusta saanut niin lyhyessä ajassa kiinni että olisi voinut seurata mitenkään tarkasti ja asiantuntevasti.

Eilen oli hakua raunioilla puolen luokan kanssa. Sattui tosi hyvä, tosin vähätuulinen sää. Käytiin tallomassa alue ja kun viis ihmistä teki hakua, niin päätettiin että on neljä maalimiestä/ koira. Ei kuitenkaan kaikki kerralla vielä tässä vaiheessa ettei koira opi jättämään hajuja huomiotta. Me oltiin Endan kanssa toisena. Ekan kerran kun päästin sen irti, se vaan lähti juoksemaan eteenpäin. Kutsuin sen takaisin ja toisella lähetyksellä se alkoi etsiä. Ekaa maalimiestä se etsi todella sinnikkäästi yhden puskan päältä. Kävikin ilmi että se oli puskan alapuolella olevassa putkessa joka oli ylöspäin avoin, eli haju nousi sinne. Tokasta maalimiehestä sai helposti hajun ja löysi hyvin. Haukkui hyvin, kunnes tulin sitä hakemaan, silloin vähän epäröi. Kolmannella maalimiehellä Enda joutui haukkumaan tosi pitkään, koska minun jalka taas reistailee ja siksi meno on niin hidasta. Taas tapahtui tuo epäröinti kun tulin hakemaan sen. Neljättä maalimiestä oli vähän vaikeampi Endan löytää, mutta suuntasin sen uudestaan niin se löysi viimosenki sitten ongelmitta. Täällä tuo haukkuminen jopa loppui kokonaan kun tulin paikalle.
Enda siis työskentelee tosi motivoituneesti ja löytää hyvin, ilmaisu on hyvä ja pitkä, ongelma on tuossa minun hakemisessa. Koira alkaa kuuntelemaan kun mie tulen ja lopettaa haukun. Pitäs tehhä taas niitä treenejä että pelkkää ilmaisua silleen että mie vaan kävelen Endan ympärillä kun maalimies haukuttaa sitä. Lisäksi minun pitäs oppia luottaan tohon koiraan, että kyllä se tulee luokse ilman että haen sen pannasta pois, ehkä sekin vähän painostaa tossa hakutilanteessa, niin kuin se teki agissakin. Mulla vaan on niin kesän tottelemattomuustörttöilyt jääneet kummittelemaan takaraivoon ettei mitään rajaa...

Tänään oli urheiluaamupäivä ja kaikki luokat jotka saatiin paikalle kilpaili keskenään kolmessa lajissa. Meidän luokka oli taas äänessä ja meillä oli ehottomasti parhaat kannustusjoukot, ja meän joukkuehenki ehkä vähän pääsi tarttumaan poikiinkin lopulta :D  Tultiin me toiseksi koko jutussa, ei sitä murskavoittoa mitä haettiin, mutta tosi hyvin kuitenki! Luokka oli jaettu kolmeen osaan ja meän lajin piti olla taktiikkalaji jossa ei hirveesti tarvi liikkua, no eikä mitä, juostiin ainaki puolitäysillä ja kyynärpäätaktiikkaa käyttäen ohi kaikista ja oltiin ekoja :D Kiva oli välillä kilpailla "leikkimielisesti." ;)
Ja mie tiiän että ainaki joka toisessa tai jotain postauksessa tulen sanomaan tän kun nyt on vika vuosi, mutta mulla tulee ikävä tätä meidän luokkaa! Ehkä siksi että viimeksi jonkinlaista yhteishenkeä on ollu ala-asteella, ja se oli sillon kun älys olla muodostamatta mitään klikkejä ja vaan leikki koska oli kivaa. Ja tarkotanko mie tolla että ollaan minun mielestä jotenki lapsellisia?
Hyvällä tavalla siis, aivan ehottomasti :D

Oulun koirareissu, kentsuviikonloppu, koiraleiri ja kotiutuminen

Jaa se ois kesäkuun puoli ja muistaakseni lupasin tänne jotakin päivitellä :D

Alotetaas Oulunseudun reissusta:
Eli 28.5 lähettiin Endan kanssa(Miki oli kentsulla hoidossa kun sai ottaa vaan yhden koiran mukaan tilanpuutteen vuoksi) muun luokan völjyyn ja ensimmäinen pysäkki oli Active Dog, koirakoulun halli. Siellä vähän kuunneltiin ja kyseltiin koirakoulutoiminnasta, mielenkiintosta juttua kyllä! Siitä jatkettiin Kiiminkiin Koirakylpylä vesipetoon, sieltä mulla onkin videomateriaalia Endan pärskyttelyistä:



Voin kyllä suositella tuota paikkaa, tilat oli tosi siistit ja toi oli kyllä hyvä paikka vähän totuttaa tottumatonta uimaria veteen!

Illalla majoituttiin Nallikarin mökkeröihin, jotka oli homeessa (mikä ihme homeaikakausi mulla on ku jo toinen sellane kämppä kuukauden sisään jossa on pitäny yöpyä) Mentiin illalla vielä meren rantaan juoksuttamaan koiria ja yrittämään uimista. Eihän siitä kovin mitään tullut ainakaan ihmisten osalta, käveltiin monta sataa metriä ja syvin kohta oli ehkä pohkeessa asti :D Tuolla rannalla Enda kahlasi ja lopulta myös ui ihan mielellään. Ja pääsivät myös Elinan Pipsan kanssa vihdoinkin leikkimään!

Aamulla kävästiin Mustissa ja Mirrissä Kaakkurissa, ja sieltä mentiin Jäälin tallille. Miehän en hevosista erityisemmin pidä, ja ei ne varmaan jaksais minua kantaakaan, joten tyydyin katselemaan sivusta kun pari luokkalaista voitti ratsastuspelkonsa ja pari muuta ratsasteli ihan omasta halustaan :D Autojen vieressä sattui olemaan suuri soramonttu täynnä vettä, joten sinnehän piti sitten lopulta minun pulahtaa, talviturkki tuli heitettyä kahta päivää aikaisemmin kuin mitä yleensä, mutta eipä se mitään!

Sitten oli päivä väliä ja alkoikin jo kentsuviikonloppu. Kuumuus vähän muutti lenkkien aikatauluja, ja varsinkin kun kaikki hoidokit sattui olemaan 8 v paremmalla puolella, niin piti olla erityisen tarkka. Olihan siellä pari lyttykuonoakin, joille helteet olivat hankalia. Onnistuin polttamaan itteni auringossa, huolimatta 50+ auringonsuojakertoimesta(eihän se nyt toimi jos sitä ei muista laittaa :D) Pesin ja trimmasin myös yhden perhoskoiran. Sen pystyin tekemään yksin, mutta kun tuli aika leikata kynsiä, meitä oli lopulta kolme siinä osallisina että kynnet saatiin turvallisesti leikattua :D Tällä vuorolla tuli muutenkin tehtyä paljon hoitotoimenpiteitä, ainakin 4 tulotarkkia ja pari lähtötarkkia tuli vyölle tällä vuorolla...

Maanantaina alkoi meidän kauan odotettu koiraleiri, joka oli siis meidän luokan yritystoiminnan projekti. Mie olin agilitya kouluttamassa  ja tuli myös piipahdettua keittiövuorossa ja yövalvojana. Lisäksi Miki pääsi leirikisassa junior handler vaihtokoiraksi ja mie olin mukana siinä tuomaristossa.

Junaposetus

Agilityn kouluttaminen... Noh, pitää toivoa että lapset sentään jotain saivat irti, koska en todellakaan ole mikään guru. Alkuviikosta tökki vähän enemmän opetus, loppuviikosta alkoi olla sulavampaa puhetta ja lopulta tuli ihan ikävä kouluttamista, jota en ois uskonu :D Keittiöstä selvisin ilman suurempia kommelluksia, mutta yökkönä piti hoitaa pahoinvoiva koira ja seuranneen sotkun siivous. Onneksi on muutaman kerran tullut siivoiltua sellasia tässä melkeen 8 vuodessa :D Enda muuten söi ainakin kuus palasta jenkin niitä kuutiopurkkia, kun käväsin kaupassa. Hitsi että tuli tulipalokiire ja piti oksetuttaa se suolapallolla. Ei siitä mitään tullu, ja onneksi ne purkat on enemmän karkkeja kun purkkaa :D Miki oli ihana automaatti niin kuin aina, ja mie olin oikein ilkeä ja seisotin paljon ja neljä viimeistä joutuivat/pääsivät tekemään T, A ja P kirjaimet :D

Parin päivän pakkailun ja siivoilun jälkeen oli aika suunnata nokat kohti Rovaniemeä. Junakyytiä odotellessa kävin Lemmikin juoksutustarhan läpi, keräsin sieltä ainaki 3 kiloa p*skaa! Millon me oikein opitaan keräämään ne jätökset! Just pääsin muuten kehumaan etten ikinä oo ollu myöhästyneessä junassa. Tällä kertaa sitte olikin oikein reilu viivästys. Seisottiin Ylivieskan asemalla puoltoista tuntia ja välissä tuli vielä lisää viivästystä. Olin mie yhen aikaan kotona :D

Koirat oikein nauttivat heti kun pääsivät irti isolle pihalle, tanner vaan tömisi...Oi että, en malta kyllä oottaa että pääsen tekeen jälkeä tänne uusiin maastoihin! Nyt molemmat nukkuu järjettömän sikeästi ja minunki pitäs varmaan tästä suunnistaa sängyn puolelle...

Uneton könttäpäivitys

Tossa jokin aika sitte oltiin siis about puolen ryhmän kanssa Perhon sikalassa maanantaista torstaihin. Se kämppä oli ensinnäkki homeessa, kaikki siellä vuorotellen yskittiin ja henki ei kulkenu. Itse sikalassa oli yllättävän kivaa (en ois ittekään uskonu että sanon noin)mutta ei minusta mikään lihateollisuuden superkannattaja tullu, eikä se kasvissyöjäkään. Vaikka melusaaste hipoi ruoka-aikaan huippulukemia(kuvitelkaa hirmuliskolauma huutamassa korvanjuuressa)siihen tottui, hajuun tottui ja lämpötilaan tottui. Ja loppuviikosta tuli jo kauhea paniikki saada kuvia joistain persoonallisista tyypeistä niissä karsinoissa.
Mutta tuli kyllä ensimmäisenä päivänä mieleen kun mulle ei meinattu löytää haalaria joka ois menny kiinni;

ei minun tarvis olla tämmönen possu vaikka oonki sikalassa tän viikon.

Ja tuo on suora lainaus minun pään sisältä. Ehkä pitäs laittaa kone kesäksi kaappiin ja kävellä 24/7?


Sitte perjantaina sikalan jälkeen olin päivän pääsykokeissa töissä, Enda ja Miki oli siellä koirina. Enda oli muuten hyvin, vähän varasti ruokaa pöydältä, mutta mitäs pienistä. Ja Miki oli jopa tunnistettu sheltiksi, ja sitä myös nuorennettiin n.5 vuotta,ihanaa:D Sinä viikonloppuna minun ois pitäny mennä töihin ja kisaamaan kolmosten järkkäämään Hurttariehaan, mutta en mie pystynykään. Viimeaikoina on ollu vähän unettomuutta ilmassa. Oon koko toukokuun nähny joka yö ihan kauheita painajaisia ja ne valvottaa minua puoli yötä>en halua mennä nukkumaan>nukahan kuitenki>herään taas painajaisiin, kunnon noidankehä siis. En tiiä mistä johtuu, mikä ihmeen nuijanukutus minun pitää hommata että voisin nukkua yhen täyden yön?

Toka vuosi alkaa olla viikkoa vaile valmis, viime viikolla olikin siis tasotestit tokosta, ja voi hitto meillä on paljon hommaa. Ei riitä keskittymiskyky vielä yhtään mihinkään. No nahka ei nyt ole mikään semmonen tehdään,tehdään koira, että siinä mielessä ihan ok, mutta kun mie tiiän mihin se pystyy kun en jännitä ja saa palkata vähän useammin kun sen 3 kertaa liikkeiden välillä, kyllähän se vähän harmitti...

Viime viikonloppuna oliki sitte kani -ja jyrsijänäyttelyvierailu. Ihan kiva, mitä nyt nukuin totaalisesti pommiin ton ylläolevan uniongelman takia ja olin valehtelematta alle 2 minuutissa sängynpohjalta autossa :D Kyllä se näyttelytouhu on aikamoista, ihan sama mikä laji on kyseessä. Ihan samalla lailla siellä puunattiin ja jännitettiin kun missä tahansa koiranäyttelyssä jossa oon käyny :D

Tänään käväsin etsintäkokeen henkilöryhmässä... Alkaa olla jo vähän tuttua kauraa tää seisoskelu :D Tekis mieli alkaa jo treenata pk-tottista, mutta pohjat on vielä ihan kesken ja miehän en tota koiraa hyppyytä tai kiipeilytä Ata ennen ku se on kuvattu terveeks.

Kesästä on tulossa ihan kiva! Nyt ton meän koiraleirin jälkeen mennään muutamaksi viikoksi Rovaniemelle lomalle, sitten lähdetäänkin Kiskoon Hannan luokse, jos siellä sais paljon top-tunteja :D Sitte elokuussa tuunki takasin tänne ja oon hoitolalla noin 4 viikkoa topissa ennen kun koulu alkaa. Pitäs myös alkaa opinnäytetyötä värkkäämään. Nyt jo tällane heads uppi kaikille sheltti-ihmisille, kyselyä pukkaa! Mutta myöhemmin siitä sitten lisää...

Huomenna lähdetään luokan ja koirien kanssa Ouluun, ja viikonloppuna on kentsuvuoro, mutta niistä kertoilen sitten jo kesäkuun puolella. Varmaan jäsentelen ja korjailen tätä tekstiä sitten kun olen hereillä, en kyllä oo varma oonko mie oikeesti ollu koko kuussa hereillä ollenkaan, mutta noh.. Let's try and say good night, shall we?

Reissuviikko, maastoilua, tokoa ja mitähän vielä!

Kärmeksiä, tirppoja ja muita otuksia reissuviikolta

Viime viikolla koirat meni hoitolalle ja me lähettiin luokan kans ajelemaan ympäri Etelä - Suomea reissuviikon merkeissä. Maanantaina vierailtiin Niinisalossa tutustumassa sotakoiratoimintaan. Ensin oli luento jossa kuultiin vähän puolustusvoimien virkakoirista. Ne työllistää partio-huume-jälki ja räjähdekoiria. Sellane mitä en ollu ajatellu tai tienny oli että virkakoirien kasvatus on ihan bisnestä joissain maissa, tuli mieleen jotku broileritehtaat tai vastaavat siitä sanallisesta kuvailusta :D Uutta tietoa oli myöskin, että eri maat yrittää yhdenmukaistaa koirien koulutusta, jotta esim. Suomessa koulutettua koiraa vois käyttää helpommin joku jossain kaukana, joka ei välttämättä puhu Suomea. Entinen kennelopiskelija oli meillä oppaana ja nähtiin koirien uuet hienot tarhat ja sotku :D Tuli kuitenki semmonen olo että virkakoiran elämä on aika ykstoikkoista, mutta oli kyllä tosi hienot tilat siellä! Illalla mentiin Yteriin ja majoituttiin mökeissä jotka oli melko pienet, mutta ihan hyvin sinne mahtui. Puolella luokasta oli koirat mukana, kuvittelisin että siellä oli vähän tiiviimpi tunnelma.

Mustin & Mirrin outletista 2 tollasta pantaa yhteensä 3,5e!

Tiistaina piti nähdä Porin merivartiosto, mutta surkeiden sattumusten sarjan myötä, mentiinkin Korkeasaareen sen sijaan. Mie oon käyny viimeks siellä joskus kutosluokalla, joten pikkasen eri silmin siellä kyllä katto, ja tietysti eläintenhoitajalasien läpi. Ei siellä kyllä paljoa eläimiä ulkona vielä tässä vaiheessa näkynyt, mutta onneksi oli niitä sisäjuttujakin missä oli ihan mielenkiintoisia eläimiä. Sitten mentiin Tropicarioon, jossa oli kärmeksiä ja muitakin otuksia. Se oli kyllä tosi mielenkiintonen paikka! Nippelitietona tarttui mukaan että käärmeet luo nahkansa koska ne ei varista ihoansa niin kuin nisäkkäät ja hämähäkit luo nahkansa koska ne kasvaa liian isoiksi siihen vanhaan. Ja en kyllä tiennyt että jotkin käärmelajit hautoo muniansa niin kuin kanat, no ei nyt ihan niin mutta you get the picture :D Illalla majoituttiin Rastilaan mökkeihin, jotka sai edellisillan majoituksen vaikuttamaan suorastaan tilavalta, mutta kyllä siellä mahtui yhden yön nukkumaan.

Keskiviikkona mentiin ensin Vantaalle opaskoirakoulua katsomaan. Heti ensimmäisenä nähtiin meidän luokkalaisen entinen projekti joka oli sinne päässyt koulutettavaksi, ja voi sitä vetistelyn määrää, mie en vaan pysty kattoon ku toiset itkee, ja olihan se tosi itkemisen arvoinen hetki se jälleennäkeminen. Itse laitos sitten, oli se kyllä aikamoinen, ihan kuin joku sisäoppilaitos, siellä vaan koulutetaan koiria :D Ja se niiden spermapankkijuttu oli aikaa mielenkiintoinen. Mie katoin että mihin ihmeeseen ne tarttee jättimäisen astian nestemäistä typpeä, mikä ufopaikka tää on mutta sitten se valaistiin meille, siellä on aika monta koiraa säilytty jälkipolville, tai siis niiden perimä.

Seuraava pysäkki oli tullin koirakoulu Kirkkonummella, tää olikin sitten vähän vähemmän laitosmainen, oikein maalaisidylli missä ne harjoittelee, tulevat tullin apulaiset. Ensimmäisenä nähtiin kaksi meidän luokalta lähtenyttä projektia, ja itkuhan sielläkin tuli. Ja oli tosi ihana nähdä miten ne oli kehittyneet huimasti! Saatiin me miettiä rotuvaihtoehtoja tullille labukan kaveriksi, mutta tuli kyllä sellanen kutina että labukoissa pysytään ainakin hamaan tulevaisuuteen;) Illaksi mentiin Hämeenlinnaan ja majoituttiin poliisikoiralaitoksen tiloissa mäellä.

Torstaina aamu alkoi 8.15 teorialla ja poliisikoiratoiminnan esittelyllä, sitten nähtiin kun luokan nykyiset poliisiprojektit vähän treenasivat. Iltapäivä menikin sitten paluumatkassa...
Mitäs tuosta reissusta jäi käteen... Noh, noiden nippelitietojen lisäksi jotka näette tässä tekstissä, en halua piiitkään aikaan nähdäkään Hesburgeria, se kiintiö on nyt täysi :D Ostin mie yhen magneetin Korkeasaaresta... Ja autossa istumisestakin sai kyllä joksikin aikaa ihan tarpeeksi. Taas tuli käytyä parissa kaupungissa joihin en oo ikinä jalkaani pistäny, ja ihan hienoja maisemia vilisti ohi kun ikkunasta katteli...

Viime sunnuntaina Kannuksessa oli mätsärit ja möllirallytoko. En jaksanutkaan herätä ihan kymmeneltä että oisin ehtiny siihen aloluokkaan kisaamaan, mutta mätsärissä me Endan kanssa pyörähdettiin. Otin teipit aivan liian ajoissa pois, joten pystykorvana patsasteltiin siellä kehissä sitten. Ja kaiken lisäksi reissuviikon aikana Enda päätti aloittaa monumentaalisen karvanlähdön joka ei vieläkään ota loppuakseen. Järkyttävää miten tuota karvaa lähtee :D Esiinnyttiin ekaa kertaa aikuisten puolella. Enda esiintyi ihan kivasti, punaisen nauhan arvosta, mutta siihen se sitten jäikin... Ihmiset vois taas opetella kyllä olemaan kylvämättä makupaloja kehän täydeltä, muuten oli tosi kiva päivä, ja eka kerta varmaan kahteen vuoteen kun itte oon vieny koiran kehään. Ei se niin kamalaa ollu kun mitä mie muistin. Ton päivän tuloksena kuitenkin päätin, että en enää teippaa Endan korvia. En vaan jaksa välittää ja Endakaan ei hirveästi niistä viritelmistä ole tykännyt... Haetaan sitten kun on jostaki varjo-valiotulokset kasassa, se pakollinen H. Kai ne nyt säälistä vois sellasen tuloksen antaa :D

Bug-eyed sheepdog :D

Maanantaina käväsin illalla seisoskelemassa BH kokeen henkilöryhmissä. Hitsi kun ois pitäny ilmottaa Miki sinne... Noh, ens kerralla sitten vaikka molemmat? Tällä viikolla on ollu ihan kivasti käytäntöä. Keskiviikkona tein n. 100m peltojäljen, semmone suht suora jälki. Pakko kai minun on tuota treenata, Enda nimittäin tykkää jäljestä tosi paljon, meni ihan älyhyvin! Sitte otettiin yks pisto tuulihakua, ei mitään onkelmia... Tänään tein taas n. 100m jäljen, nyt siinä oli vaan pari kaarrosta haasteeksi ja kohti kulmikasta jälkeä lähdetään työstämään... Vähän Enda niissä kaarteen aluissa ja lopuissa pyöri, mutta kuitenkin löysi aina itsenäisesti jäljen uudelleen. Tänään myös otettiin tuulihakua, siinä Enda vähän iloitsi ensin vapaudestaan, mutta löysi kyllä maalimiehen!

Tokossa ollaan kuin varkain edetty sen verran, että jäävät on molemmat kunnossa, seuraaminen ok, parempikin vois olla, paikalla makaaminen alkaa olla alon tasolla, ja hyppykin melkein valmis, ehkä me kesällä jo korkataan viralliset, tai ainakin käydään useammissa mölleissä harjoittelemassa! Vielä pitäisi saada suorituskestävyyttä sen verran lisää että se jaksaisi työskennellä enemmän kun 2 liikettä pelkillä kehuilla...

Huomenna mennään Kokkolaan raunioradalle hakuilemaan, varmaan ihan kiva päivä tiedossa. Viikonloppuna on kaksipäiväinen agikoulutus, mutta noista sitten enempi myöhemmin.

Treenikuulumisia ja videoita

Viime sunnuntaina tehtiin kevään eka jälki. Oli Endalla selvästi muistissa ja ei ois ihan niin paljoa nameja tarvinnu kun mitä kylvin nurmikolle. Ei kun vaan uutta putkeen seuraavan kerran kun jaksais tehhä, mulla ei edelleenkään jälki hirveesti lajina nappaa vaikka luulin niin viime syksynä :D

Tällä viikolla oli hakua, ti käytiin verstaalla ja hakuiltiin tossa koulun pihalla. Endalla oli joku ihme motivaatiopula molemmissa lajeissa, niin lopulta tehtiin sitten aika helppoja motivaatiota nostavia harjotuksia, jossa Enda näki oikein kun esine tai ihminen meni piiloon. Haussa toi toimi, esineissä ei ollenkaan... Mitähän sen kans pitäs tehhä, muutako helpottaa harjotuksia... Verstaalla oli myös portaat joita Enda ei suostunu menemään ylös, vaikkei yleensä ole mitään ongelmaa. Ja kuten aina, ongelma oli jäljitettävissä minuun; mie pelkään itte mennä sinne ylös asti -> tarttu koiraan. No siellä sitten kuitenki kökin portailla ja yritin olla kattomatta alas :D
Keskiviikkona päästiin ekan kerran tälle keväälle oikein mettään hakuilemaan, siellä oli motivaation kans ihan toinen ääni kellossa. Vaikka tulikin esille pari ongelmaa. Ensinnäkin, se lähtee haahuilemaan ja ei mene sinne suoraa minne lähetän, eli suorat pistot työn alle. Sitten tuli sellanen ongelma, että Enda käytti tassujaan ja hampaitaan kun tuli maalimiehen luo ja haukkui ihan naamassa kiinni. En tiiä onko intoa vai röyhkeyttä vai molempia mutta tähän saatiin neuvoksi, että oksia tms. eteen ja niillä yrittää vähän hillitä sitä hösellystä. Sitte ihan sitä että ilmasutreenejä mettässä, ei yhistetä sitä hakemista siihen ollenkaan...


Perjantain käytännöntunnit tallentui Sariannan ansiosta videolle, ihana miten huomaa omat virheensä näin jälkikäteen :D



Lauantaina mettälenkillä



Nyt pitäs saaha unta palloon ja valmistautua huomenna heräämään viideltä. Edessä on reissuviikko (Raja, tulli, opaskoirakoulu ja poliisi) kierretään ja Tropicariossakin vieraillaan. Koirat menee hoitolalle torstaihin asti. Sunnuntaina onki sitten mätsäri(Enda) ja möllirallytoko(Miki) Vapuksikin ehkä tiedossa jotain koirajuttuja!

Viimeviikon kuulumiset: Monilajiviikko harrastusten parissa, Endan syntärit, kennelvuorossa yms.

Tässä vähän viime viikon kuulumisia kuvien kera... Päivitin muuten koirien omia sivuja ja Endan temppusivuakin!

Piiskahäntä ja huiskuhäntä

Tiistaina oltiin koko koulupäivä hallilla niin otin molemmat koirat mukaan. Ensin rakennettiin takapalkkaa. Enda tajus sen hyvin, vielä se palkka on niin voimakas että pitää tehhä aika kaukana siitä ja vaan pikkuasioita että keskittyminen pysy, mutta siitä alko... Oli siinä muutakin tokoa, ja päästiin kokeilemaan MannersMinder - nimistä laitetta, joka on siis yks etäpalkkauskeksintö tuolta jostain, kätsy laite kyllä, kaukosäätimen painalluksella voi periaaatteessa koiran kuulomatkan päässä treenatessa saada palkattua samaan tyyliin kun naksutellessa. Enda tajusi tosi nopeasti laitteen idean. Harmi kun ne maksaa hunajaa :D

Pääpaino tokon lisäksi oli siedättämisellä. Eli Endalla esim on vaikeuksia kun silmiä pitäisi puhdistaa. Nyt otettiin asiaksi muuttaa sen mielialaa kun kyseistä toimenpidettä tehdään, eli yhdistetään se ruokaan! Tunnin lopussa Enda tarjosi leuan laittamista käteen, enää ei tarvi väkisin puristaa leuasta, että Enda pitäisi päätä paikallaan... Alotin sen opettamisen liian vaikeasta, heti olin tunkemassa vanulappua lähelle, mutta kun laskettiin kriteeriä niin koirakin onnistui! Ja siinä on se puhdistusliuoksen haju mitä se eniten pelkää, eli sitä pitää vielä siedätellä, nyt kun saatiin tuo operaatioasento hyväksi.

Takapainoinen ote ei ole hyvä...

Mikin valvovan silmän alla Enda on kasvanut jo vuotiaaksi!

Oli myös hakua ja hajuerottelua. Haussa pistot oli liian vaikeita, ja siellä hallissa, mikä oli outo paikka... Huomasin myös että Enda taukoaa haukkumista kun olen tulossa hakemaan sitä, sitä pitää sitten erikseen treenata. Saatiin vinkiksi että kävelen ympärillä ensin pidemmän matkan päässä ja sitten tulen lähemmäs pikkuhiljaa. Muisteltiin myös sienten hajuerottelua, mitä ei olla pitkään aikaan tehty, ei se enää muistanut oikein sitä ideaa :D

Päivän lopuksi oli agilityä 4h. Tehtiin rengasta, hyppyä, ja keppejä yksittäisinä esteinä, saatiin yks verkko jo kepeistä pois! Renkaassa on menny liian monta kertaa sillee että mie oon koiran oikeella puolen, pitää työstää tätä. Tällasta ratapätkää tehtiin, meillä oli vaan noi kolme estettä suorana, kun jäin taas viimeiseksi. Mutta kun käytiin tota pätkää alussa läpi, niin tajusin että kyllä mie jotaki ohjaamisesta jollain alitajunnan tasolla tiedän, 4. ja 5. esteen välille on hyvä tehhä takaaleikkaus, että koira menee sitten oikeeseen päähän putkea. Mutta treenaaminen ei oikein napannut enää 8 tunnin jälkeen minulla eikä Endalla. Saatiin kuitenki sellane kehu, että ei monella nahkalla ole tollasta vauhtia, ja se irtoaa jo tosi hyvin!
Minun päivä meni viimeistään pilalle sillon kun Enda ja Miki räyhäs open belgeille. Iski taas epätoivo, oli niin vaikea vaan olla ja ei karjua koirille. Olis pitäny olla makupaloja valmiina, ja ennakoida, niin ehkä ne ei ois välittäny. Ne ei ole aggressiivisia sillee vihamielessä, molemmat on vaan niin epävarmoja, että kun tulee tollanen itsevarman näköinen ja isohko koira, niin ne pitää karkottaa rähjäämällä. Endalla riittää sekin, jos se näkee jonkun tuntemattoman koiran kaukaa. Ohitukset menee lenkeillä hyvin, toi kaukaisille kohteille rähjääminen on nyt tullu juoksujen jälkeen.

Kauniit ja rohkeat - Trikit ja Soopelit :D

Seuraavana aamuna oli sama ratapätkä agissa, ja tällä kertaa päästiin ekana sinne radalle ja pääsin kokeilemaan ihan sitä miten tota ohjataan. Ja moderni tapahan on sitte se että hidastetaan koiraa ja kerrotaan omalla vartalon asennolla mihin ollaan menossa ja vastakädellä ohjataan se tohon 3. esteelle. Mutta koska Endalle ei oo vielä jarrua eikä ihmisnuolta opetettu niin me tehtiin puolivalssilla, mikä oli siis vanhanaikainen ohjaus. Enkä siltikään kerennyt juosta tolle seuraavalle esteelle, Enda on niin pirun nopee minun lyllerrykselle. Lopputunnista sitte alettiin opetteleen ihmisnuolta, eli sitä että koira kattois ohjaajan jalkojen suunnasta kumpaan suuntaan esteen jälkeen käännytään. Tää säästää koiran olkaniveliä ja aikaa radalla, ja se on reilumpaa koirallekin. Enda alko tajuamaan ihan hyvin, minun naminheittely oli vaan surkeaa :D

MINE!

Sitte oli tokoa, teemana nouto. Endan noutohan on siis siinä vaiheessa, että se pysyy sivulla isolla avulla ennen heittoa, ja hakee hyvin kapulan, luovutuspaikka on vinossa, ja se irrottaa sen kapulan heti kun mie kosken siihen. Eli aika paljon olen saanu tolle tota pieleen :D Mutta siis, tuli aika jänniä uusia juttuja mitä voi kokeilla noudon opetuksessa, esimerkiksi se, että sivullaolon kapulan kanssa voi opettaa seuraamisen kautta! En mie ennen tollasta ollu tajunnu! Ja siinä tulee harjoteltua sitä ottoa, kantoa ja pitämistä, kaikkea samassa treenissä.

Keskiviikkona ei treenattu mitään! Käytiin Even ja koirien kans tennarilla, noi  tosi rakeiset ja huonolaatuset kuvat on minun ottamia :D

Sitte torstaina oli jännä päivä http://yle.fi/uutiset/koirakouluun_korkea_kynnys/6548625
Koululla oli kennelkaupan avajaiset, hoitolan yhteyteen siis avattiin pienimuotoinen kauppa, jossa saadaan harjoitella myymälätyötä, antiikinaikaisella kassakoneella, mutta kuitenkin! Mie oon tossa videolla siinä ulkona kojussa, jossa näky muutama niitä punatakkisia :D Siinä kojussa vierähtikin sitten koko päivä. Meän luokka sai siitä virvokekojusta tuottoa jonkun verran...

Hylje?

Viikonloppuna olikin sitten pitkästä aikaa kennelvuoro. Taas on yksi rotukammo selätetty, sain hoitaa berhandilaista viikonlopun :D En mie tiiä oikein mikä niissä oli sellanen kammoa herättävä, mutta L & L ainakin oli ihania! Oikein kiva pikku kennelvuoro, meni nopeesti. Onnistuin toki lukitsemaan itteni ulos talosta, mutta se oli onneksi sunnuntaina, kun asuntolanvalvojakin oli jo töissä :D Ja jalat oli järkyttävän kipeät ja kireät, mutta onneksi särkylääkkeet on keksitty...

Sunnuntaina Enda täytti vuoden! Olin liian väsynyt mitenkään huomioimaan tätä suurta tapahtumaa, mutta onneksi Sarianna lähti käyttämään meitä raviskalla, ja noi hienot kuvat Mikistä ja Endasta onkin sen ottamia! Endalla pysy taas varmaan 5min korvat oikeassa asennossa kun otin teipit pois, ei vaan saatu otettua kuvaa ajoissa, siispä pystykorvainen pällistelykuva tarjolla :D

Viime viikolla alettiin harjoittelemaan Endan kans peittoon kääriytymistä! Me ollaan vaiheessa 7. Ne vaiheet menee jotenkin näin:

1. Menee matolle
2. Tarjoaa maahanmenoa lattialla
3. Menee maahan matolle
4. Menee maahan matolle matkan päästä
5. Ottaa ja pitää kangasta
6. Ottaa ja pitää mattokangasta
7. Opetetaan kierimään
8. On "paketissa"
9. Kierii kangas suussa
10. Kierii matto suussa
11. Ohjaajan välimatkaa kasvatetaan

Tänä viikonloppuna on meän luokkaretki Rukalle, koirat menee hoitolaan. Hirveetä, viis päivää ilman koiria! No ei, ehkä se on ihan hyvä vaan! Tällä viikolla tuli muuten elämääkin tähän taloon, saatiin uus kämppis Norasta ja aussie Vinnasta. Käytettiin koiria juoksemassa, niin nuoriso löi heti leikiksi ja Miki kanaemomaiseen tapaansa haukkui huolestuneena perässä :D Ompa nyt kiva kun pystyy pitämään koiria irti yhteisissä tiloissa ilman rähinää tai mitään!

Kuvista kiitos Sarianna Junnilalle!

 Minun ottamia kuvia: