Pilke silmäkulmassa tavallisenakin päivänä

Arvostaako ihmiset tarpeeksi arkea koiriensa kanssa? Monelle koira on harrastuskaveri ja sitä varten hankittu, arki tuntuu menevän siinä sivussa. Niin se mullekin on ollut monta monituista vuotta. Toki koiran kanssa harrastaminen rikastuttaa sitä arkea, ja parhaimmillaan parantaa koiran ja omistajan suhdetta. Mutta nyt kun on ollut vähän pakonkin edessä harrastetaukoa yli vuoden olen tajunnut, että kyllä se arkikin on tärkeää aikaa. Vaikkei sitä aina välttämättä tiedostakaan, tai joka ikistä tapausta blogiin kirjoita.

Miten mie sitte yhtäkkiä aloin tällasia miettimään? No kerrompa pienen tarinan joka tänään tapahtui:  Istutin kaks ruukkusalaattia tonne kukkapenkkiin, kun haluan testata että onnistuisko itte kasvattaa. Käännyin sitten hetkeksi (oikeesti korkeintaan 5 sekunniksi) korjaamaan mattotelineellä olevaa mattoa tai jotakin... Niin eikö Enda kerinny kiskoa toisen salaateista ylös maasta ja söi onnellisena sitä kahta senttiä salaattia mitä siinä oli jäljellä. Se rakastaa salaattia, mie aina heitän sille ne salaatin päät mitkä muuten menis roskiin. Mutta se Endan ilme ja olemus, kun se kanto sitä salaatinraatoa! Ei sille voinu kun nauraa :D Toinen oli selvästi niin onneissaan ja ylpeä, kun löysi mahtavan herkun maasta.

Joltaki lenkiltä joskus räpsästy

Sillon mie tajusin että tollaset pienet hetket on hyvin iso osa sitä miksi koirat on niin ihania, ja miksi mie rakastan elää niiden kanssa. Kun näkee miten ne on vähän ilkikurisia, hoksaa jotain uutta tai tökkii kylkeen selvästi tietäen että sie kutiat (no okei ehkä mie inhimillistän liikaa mutta sallittakoon, eikö vaan :), laittaa pään polvelle ja katsoo silmiin kun sie itket, käpertyy kainaloon nukkumaan päikkäreitä... Näitä on niin paljon.

Ei tällä kirjotuksella sen suurempaa pointtia tällä kertaa ollut... Yksi arkipäivän pieni hetki kirjoitettuna muiden luettavaksi? Älä laita puutarhaa jos kasvit on kovinkin lähellä sydäntä, ja sulla on uteliaita koiria? Mulla oli tylsää? All of the above? :D

Better luck next time & kunnon TBT kuva kun ei uusia ole

Joo eli varasijalle 98. tähän mennessä jouduin, joten eipä sitten tällä kertaa tärpännyt. Mutta varasuunnitelmana menen sitten avoimeen ja käyn paljon kursseja ja menen sitä kautta opiskelemaan sitä mitä haluan! Tampereelle siis kuitenkin jossain vaiheessa suuntaan täältä.

Käännöstöitä on tullut tasaiseen tahtiin, mikä on pelastus tähän tylsyyteen. Tänään postissa tuli gradunlukemispalkka, josta en saa kuvaa nyt tähän mutta teen sitten vaikka oman postauksen sille jossain vaiheessa. On nimittäin aivan ihana kaulakoru, jonka kaveri itse teki! Oli niin nostalgista nähdä kirje postissa, siis sellainen ihmisen lähettämä, ei viraston tai laskukirje :D

Nostalgiasta tuli mieleen, että kattelin tässä vanhoja kuvia joita mulla on Picasassa tallella, ja sieltä löyty kyllä semmonen muinaisjäänne että ei oo tosikaan. Se on toi tän postauksen kuva. Oisinkohan mie tossa 15 ja Miki vähän yli vuosikas, ja me oltiin Kauppatorilla mätsärissä. Mie niin muistan tosta mätsäristä sen kun mulle sano yks tyyppi että "Ton koiran kans sie et junior handlerissa pärjää, ota joku lainakoira, ne on parempia." Miehän siis kisasin lähinnä Mikillä, ja joskus naapurin sammarilla, mutta ton jälkeen mie erityisesti aloin Mikin kans kisaamaan, ihan vaan todistaakseni tälle tyypille että perkele vaiha itte koirias kuin paljon haluat mutta mie en :D Vaikka huonohan se oli noin ajatella, jäi paljon esittäjäkokemuksia saamatta, ja tavallaan vesitty se koko junior handlauksen idea...  Noh, ollutta ja mennyttä.

Tuolla on ihan sairaasti öttöjä ja itikoita, hyvä kun puoli tuntia kerrallaan pystyy olemaan, kun koirat näyttää kärsiviltä ja multa syyään kaikki paljas iho ja päänahka. Mie en oo oikeen varma mikä noille ois hyvä karkote, niin jos teillä on jotaki suosituksia niin tännevain!

Hyvänenaika, sehän on jo heinäkuu...