Miten mie sitte yhtäkkiä aloin tällasia miettimään? No kerrompa pienen tarinan joka tänään tapahtui: Istutin kaks ruukkusalaattia tonne kukkapenkkiin, kun haluan testata että onnistuisko itte kasvattaa. Käännyin sitten hetkeksi (oikeesti korkeintaan 5 sekunniksi) korjaamaan mattotelineellä olevaa mattoa tai jotakin... Niin eikö Enda kerinny kiskoa toisen salaateista ylös maasta ja söi onnellisena sitä kahta senttiä salaattia mitä siinä oli jäljellä. Se rakastaa salaattia, mie aina heitän sille ne salaatin päät mitkä muuten menis roskiin. Mutta se Endan ilme ja olemus, kun se kanto sitä salaatinraatoa! Ei sille voinu kun nauraa :D Toinen oli selvästi niin onneissaan ja ylpeä, kun löysi mahtavan herkun maasta.
Joltaki lenkiltä joskus räpsästy |
Ei tällä kirjotuksella sen suurempaa pointtia tällä kertaa ollut... Yksi arkipäivän pieni hetki kirjoitettuna muiden luettavaksi? Älä laita puutarhaa jos kasvit on kovinkin lähellä sydäntä, ja sulla on uteliaita koiria? Mulla oli tylsää? All of the above? :D
Sulla on ihan mahtava blogi, vaikka harvoin kommentoinkin. Tääkin on niin ihana postaus :D
VastaaPoistaLaitoin sulle muuten Liebster Award -haasteen blogiini. Täältä löydät sen: http://synteettinensivellin.blogspot.fi/2015/08/liebster-award.html