torstai 29. tammikuuta 2015

Vanhempi ja viisaampi... eiku... (myös video ja kuvia koirista :)


Miki 9v 5kk, vähän jo harmaantuu :)
Joo 24v... Vielä vuosi niin oon lähempänä viittäkymmentä ku syntymää :D En kyllä tunne itteeni vieläkään aikuseksi taikka viisaammaksi, enkä kyllä vanhemmaksikaan :) Eilen kävin synttäreiden kunniaksi kaupungilla vähän pyörimässä. ja näin kolme tuttua ihmistä. Yleensä näkee korkeintaan yhen. Ensin vastaan tuli minun täti, sitte lukion äikänopettaja ja sitte vielä yks hyvä kaveri jota en ollu nähny moneen vuoteen, ja itseasiassa luulin että hän ei eden asunu enää Rovaniemellä :D Ostin sukkia ja erinäisiä kosmetiikka- ja puhdistustuotteita jotka kaikki päättivät loppua viikon sisällä, no hyvin ainaki ajotin kauppareissuni... Myös Kannuksesta tuttu tauti, neuloosi, nosti eilen päätään kun kävelin Lankamaailman ohi. Tai no en ohittanu sitä, vaan menin sinne ja ostin kaks jättikerää lankaa :D Nyt pitää vaan neuloo toi huivi minkä alotin Kannuksesssa, loppuun, että puikot vapautuu ja voin alottaa uuden huivin. Ja ehkä jos lankaa ja intoa riittää niin kudon mätsäävän pipon!

Illalla kävin vähän juhlistamassa synttäreitä veljen luona. Oli kuulkaa oikeen monenlaista kakkua ja mieki leivoin tahmakakun :) Veljenpojilta sain ehkä ihanimman synttärikortin mitä oon koskaan saanu. Kysyin tietenki:
"Ketäs tässä kuvassa on?"
"Sie, mie ja yks koirista."
"No missä toinen koira on?"
"Se ei mahtunu korttiin"

Oh, the brutal honesty of children :D
Täällä tulee lunta taivaan täydeltä, on tullu jo kaks päivää. Mieki viimein kaivoin kolan esiin ja puhistin vähän tota oven edustaa, siellä oli yli nilkan jo lunta. Loppupiha onneks pidetään vähälumisena traktorin avulla... Kokonaislumimäärä alkaa oleen minua jo yli reiteen. Ja mistä mie tään tiiä voitte kysyy? Noh, katoin tässä ikkunasta takapihalle ja siellä keskellä lumihankea oli ihan selvästi joku ruskea elukka, eikä se liikkunu. No tietenki mie hetkeäkään epäröimättä heitin takin niskaan ja syöksyin läpi lumihangen (kuin hidastetussa filmissä mutta syöksyin kuitenki) takapihalle ja kohti elukkaa, vain tajutakseni että se oli lehden palanen siitä isosta puskasta mikä meillä on takapihalla. Että silleen, tulipa ainaki todistettua ettei sitä vielä kovin viisas ole kuten jo alussa mainitsin :D

Enda ja Miki ei oikeen arvosta lumisadettakaan, Miki melkeen maastoutu lumeen kun oli vähän aikaa paikallaan kuten kuvasta näkyy. Ja Endan ensireaktio lumikolaan oli kyllä hervoton. Siitä on videolla pätkä. Videolla on myös meidän lenkkeily-yritys yli -24 asteen pakkasessa, se ei kauaa kestäny kuten arvata saattaa... Ja muistaakseni lupailin jotaki uutta temppua joskus... Noh mie olin ahkera ja kuvasin sen toissapäivänä :D Vähän lavastettu tilanne, mutta Enda näki ku mie valmistelin temppua ja se alko tarjoamaan sitä. Joten kuvausteknillisistä syistä koira on käskyn alla paikalla :D Mutta siis normaalisti se reagoi käskyyn vähän rauhallisemmin ja hallitummin, eikä se tilanne oo noin lavastetun olonen.

Tässä siis pätkät edellämainituista tilanteista yhdistettynä yhteen videoon:



perjantai 16. tammikuuta 2015

“We are products of our past, but we don't have to be prisoners of it." - Rick Warren (New year, new you and all that jazz...)

Nonnii ja taas meni kuukausi tähänki blogipäivitykseen, voi yhen kerran minun kans... Jälleen kerran aika juoksee sellasta vauhtia että ei ehi ees kissaa sanoa (tai blogiin kirjottaa) :D Joulu meni ja uusi vuosi vaihtui, luovutin viimein 30.12 ja kävin hakemassa antibiootit minun pitkittyneeseen flunssaan, eivätpä ihan kauheesti auttaneet, koska edelleen yskä ja nuha vaivaa... Ei tää oo enää kovin kivaa. Joulu meni täällä yksin kotona koirien kans ja sain paljon kivoja lahjoja (jostain syystä paljon teetä :D ) ja paras lahja oli kyllä se kun mulle oli järjestetty kotikampaajakäynti! Näytän ihan ilmeettömältä zombilta tässä kuvassa, huulet eikä silmät taipuneet ton isompaan hymyyn vaikka olin oikeesti tosi ilonen:

Ensimmäinen hiustenleikkuu ties miten pitkään aikaan, missä koskettiin muuallekin kun latvoihin :D
Mulla on ny ottahiukset!

Koirat ei reagoineet paljoakaan raketteihin kun vaan pietin telkkaria tosi isolla kuudesta kahteen yöllä, täällä ei hirveesti ammuttu onneks raketteja ku vertaa joihinki vuosiin... Uusi vuosi saa minut aina mietteliääksi ja tänä vuonna jotenki erityisen epätoivoiseksi. Tajusin nimittäin että en koko viime vuonna tehny oikeestaan yhtään mitään! Sain sentään pidettyä uuden vuoden lupaukseni viime vuodelta, vähän liiankin hyvin vois sanoa... Mietin viime vuonna että mikä ihme ihmisiä kiinnostaa Japanissa ja animessa ja kaikessa siihen liittyvässä niin hirveesti, joten päätin yrittää kattoa pari sarjaa animea ja ottaa selvää... Ja minun on pakko sanoa että en ole edelleenkään ihan varma tosta mikä-osiosta, mutta MIE JÄIN KOUKKUUN animen kattomiseen, ja pahasti jäinki :D

Oisinkohan mie kattonu jotaki vähän päälle parisataa sarjaa/minisarjaa+ pari elokuvaa, ja parikymmentä niistä ainaki kahesti. On joitaki sarjoja joista olen jo lopettanu laskemisen... Ei tää siis välttämättä paha juttu oo vaikka pikkuhiukkasen maaniselta vaikutanki ton ylläolevan perusteella. Mutta se ei auta yhtään että parhaimmillaan tulee sama fiilis kun hyvää kirjaa lukiessa, ja uusia sarjoja alkaa neljä kertaa vuodessa useampi kerrallaan ja kun siihen lisätään ne joita en ole vielä katsonut koska en ole löytänyt... Jokatapauksessa, oon oppinu aika paljon japanilaisesta kulttuurista animen kautta ja nää sarjat on saanu ottamaan selvää, jos luulen että joku juttu on vähän liioiteltu tai animelogiikan tulosta :D Lisäksi alan oleen aika hyvä japanin kuulunymmärtämisessä, pystyn kattoon sarjoja jo ilman tekstejä sillee että suurinpiirtein ymmärrän mitä ne sanoo vaikka nyanssit jääki vähän pimentoon ja mieluiten katonki tekstien kanssa.

Parhaat revontulet mitkä oon ikinä nähny! Koko taivas oli niitä täynnä ja ekaa kertaa näky selkeesti että ne on tosiaan moniväriset! Jopa surkeetaki surkeemmalla kameralla sai kuvan! :D

Pystyisin varmaan puhumaankin melkein vaikuttamatta ihan täysin jälkeenjääneeltä, tai ainakin osaisin kysyä apua jos tarvisin tai selittää jollekki mihin suuntaan kääntyä jos on eksyksissä tai ohjata lähimpään sairaalaan tai kauppaan tai jotain :D Ja jos jossain lukee jotain hiraganalla  niin ehkä ymmärtäisin mitä siinä suurinpiirtein lukee, on vaan tosi vaikeeta kääntää aivoja lukemaan oikealta vasemmalle :D Kanjeja en oo ees yrittäny alkaa ymmärtää... Tosta puheesta vielä, kun oon yrittäny jotain täällä yksin puhua niin tiiän että minun japani-aksentti on aika kamala tai intonaatio on jotenki väärä tai jotain vikaa siinä kuitenki on.... Mutta joo tosiaan oon ihan seonnu kuten tekstimäärästä näkyy, on se hyvä ollaerilaisia harrastuksia vai miten se menee :D

Mutta on animessa kyllä asioita mitä mie en vaan suostu ymmärtämään tai on ainaki tosi vaikee niellä :D Kaikelle on olemassa fetissi ja animessa ei pelätä näyttää niitä joskus liiankin yksityiskohtaisesti, vois olla yks niistä joihin on ollu vaikee sopeutua... Ja se mitä mie en suostu ymmärtämään taikka ottamaan osaa millään tapaa on se, miten ihmiset kohtelee animehahmoja kuin oikeita ihmisiä! Tyypit puhuu miten ihanaa ois olla suhteessa hahmon x kanssa, oikein kunnon fangirl- sotatanner... Mutta joo jospa nyt riittäis tästä aiheesta, eikö joo?

Tänä vuonna tein oikeestaan yleisen lupauksen yrittää elää enemmän. Aika laaja ja en tiiä...  pystynkö toteuttamaan sitä ihan koko vuotta vai mitä tapahtuu, mutta jotain pitäs saada aikaseksi. Ainakaan nää kolme ekaa viikkoa ei ole olleet kovin lupaava alku... Noh oon mie sentään poistunu jo kolmesti kotoa muualleki kun lenkille ja lähikauppaan, se on jo iso asia kolmessa viikossa kun vertaa viime vuoteen :D Mie vaan oon oikeen taitava jäämään menneisyyteen kinni. Nytki mie vaan kaiholla muistelen kannusaikoja, vaikka pitäis jo pikkuhiljaa jatkaa elämää.

Mutta jotenki koen sen tosi vaikeaksi, koska Kannuksessa oli jotenki ensimmäistä kertaa elämässä sellanen olo että mie olin elossa ja sain jotaki aikaan. Ku jotenki äidin poismenon jälkeen mulla meni kolme vuotta että pystyin ees jotenki toimimaan ja vielä seittemän lisää että pääsin siitä silleen yli ettei sattunu enää, ja sitten oliki isän vuoro. Aika tarkalleen kolme vuotta tässäki on menny että pystyn edes jotenki toimimaan, nyt oon sitte siinä vaiheessa että sattuu vielä ja pirusti säännöllisin väliajoin.  Jospa yrittäis jotenki käsitellä tän siten, ettei ihan kymmentä vuotta menis. Ja en mie uskokaan että menee, nyt kuitenki osaa ehkä vähän paremmin käsitellä asioita kuin sillon kun olin kymmenen... Huh kun meni masentavaksi... Ei kyllä ollu tarkotus, jospa puhuisin vaikka säästä, sehän on se suomalaisen go to - vaihtoehto kun pitää keksiä jotain small talkia:

Täällä on ollu vuorotellen ihan sairaan kylmä (-33,6 taitaa olla paras lukema mitä oon nähny) ja vuorotellen satanu lunta ku from esteris arse:D No tietääpä ainaki että on talvi. Miki ja Enda tykkää peuhata lumessa, eivätkä edelleenkään arvosta hirveesti pakkasta. Enkä totta puhuen miekään, en ainakaan noin kovaa pakkasta... Tänään kävin ostamassa toppatakin (vain 1/3 musta, minun vaatteiston väripaletti monipuolistui violetilla) ja hain myös strepsilssejä...

Kyllä se tästä lähtee tämäkin vuosi liikkeelle!
Uudet tokoliikkeet ainaki vaikuttaa mielenkiintosilta ja vähän vähemmän puuduttavilta kun vanhoilla säännöillä :D