
Tiistaina oli käytännön tunnilla tokon tunnarin opettamista. Olen opettanut Mikille tunnarin aikoinaan muistilappumenetelmällä. Ajattelin tällä kertaa kokeilla jotain uutta ja aloitettiin opettamaan matalilla ruututötsillä joissa on reikä keskellä. Endahan luuli että se oli kosketusalusta ja lyttäsi tassuillaan. Ja kun niitä oli enemmän, se ei enää keskittynyt hirveästi etsimiseen koska ne kiihdyttivät sitä liikaa, muistuttaessaan kosketusalustoja. Enda kuitenkin tajusi idean, joten koitettiin menetelmää jossa kapulat peitettiin kankaalla ja sieltä Enda sitten löysi hienosti omansa. Tämä on myös kotona nyt helpompi harjoitella ja edetä.

Tunnin lopuksi otettiin rallytokorata, koska ajattelin että Enda olisi mennyt kisaamaan itsenäisyyspäivänä tänne Kannukseen. Se ensinnäkin hämmentyi kun en sanonut mitään käskyä lähdin vaan höpötellen kävelemään, joten se luuli olevansa vähän kuin lenkillä. Tämä näkyikin sitten hihnan kiristymisenä. Että jospa nyt keskityttäisi tokoon sen kanssa, ja sitten kun ollaan jo AVOssa siinä, niin voidaan kokeilla uudelleen rallytokoa, koska siinä pitää selvästi opettaa ihan erilainen mielentila koiralle kun se kulkee hihnassa. Ja seuraamiseen ylipäätään, sillä on jotenkin sellainen käsitys että seuruu tarkoittaa: kävele tietyssä paikassa, katso eteenpäin ja välillä tarkista missä ohjaaja on, sillon kun en puhu sille mitään seuraa käskyn jälkeen.

Rallytoko jäi muhimaan päähän kotimatkaksi, ja kun sitten saavuin kämpille ja Miki oli ihan ratketa liitoksistaan, niin jostain kumman syystä huomasin testaavani sillä samat liikkeet mitä tehtiin tunnilla, ja sehän oli ihan onnesta soikeana kun mie kehuin sitä ja mentiin yhdessä ja välissä sai tehdä jotain. Että ihan Mikin laji selvästi. Joten jos joku muistaa Miki eläköityy-postauksen, siihen tulee nyt tässä pieni korjaus; Miki eläköityy kaikesta muusta paitsi rallytokosta ja mätsäreistä :D Ja nyt Miki on sitten ilmoitettu kilpailemaan!

Keskiviikkona sitten, Endan ensimmäinen virallinen tokokoe.Alku ei lähtenyt hyvin käyntiin, näytti epävarmalta paikkamakuussa ja nousikin sitten sieltä. Aikaa ja matkaa olen kyllä treenannut, mutta ei se vissiin kestäny toisia koiria vieressä. Olen sitäkin treenannut, mutten tarpeeksi usein näköjään. Ja ehkä minun jännitys vaikutti asiaan.
Sitten itse liikkeet, kaikki meni ihan hyvin liikkeestä seisomiseen asti. Vähän se näköjään nyt kun katsoo videolta niin kokoajan sinne kyttäsi mihin se sitten lähti.
Näki kun kaks muuta koiraa jotain nahisteli ja sinne se sitten jonkun aikaa sen jälkeen ampaisi ja aloitti uuden ärinän. Onneksi kellekään ei käynyt mitään. Tuomari keskeytti kokeen, kun en saanut koiraa takaisin kehään.

Sen jälkeen mie vaan itkin koko illan. Ensin mie itkin ku säikähin sitä tilannetta, sitten sitä että siinä on ihan pirun vaikea jos ei mahdoton työ saada Endaa enää varmaksi ja vielä sitä että minua hävettää. Oishan minun pitäny tajuta että ei tuo ollut vielä valmis menemään kokeeseen, kun se koe on paljon muutakin kun liikkeiden mekaanista osaamista. TYHMÄ MINÄ! Ja hei, mie opiskelen paikassa joka on opettanu mulle toimivia työkaluja miten tollaset käytökset estetään ennen kun niitä tuleekaan, jotenki tuntuu että minun pitäs osata enemmän, olla parempi jo näin vikavuotisena. Tuplatyhmä minä. Ja olihan Endalla niitä merkkejä että se ei tykkää varsinkaan kaukana olevista vieraista koirista, ohitukset lenkillä menee ihan hyvin, ne on ne kaukana olevat jotka on se ongelma. Olin sitä jo vähän saanut kuriin, mutten näköjään todellakaan tarpeeksi.
Tässä nyt kuitenkin liikkeet siihen asti että pakka hajosi:

Jos jotain positiivista pitää hakea, niin se ei haahuillut itse kehässä kun sen kerran, kun tunnisti liikkurin yhdeksi lemppari-ihmisistään. Muuten se pysyi oikein kivasti mukana ja tekeminenkin oli ihan kivaa! Jotenkin se nuo käännökset veti leveeksi, mitä se ei oo tehny pitkään pitkään aikaan.
Ja HEI, mulla ei jännittäny juuri ollenkaan! Mikin kanssa monesti jännitti niin että ääni ei kulkenut. Nyt sain sentään sanottua käskyt selvästi. Toki kärsin taas halvaantuneesta vasemmasta kädestä, mutta sekään ei ihan täysin halvaantunut ollut :D
Raviskakuvista ja videosta kiitos Sarianna Junnilalle! Kuvia pari lisää koirien omilla sivuilla.
Kyllä tämä tästä, ei tää sentään maailmanloppu oo. Pitää jättää tää nyt taakse ja alkaa treenaamaan. Ensin minun pitää parantua kuumeesta ja nuhasta joka tuli ton kisan jälkeen. Ei vaan mee nyt kaikki ihan putkeen näköjään...