Koiraharrastuksesta ja harrastamattomuudesta

Tämän postauksen kuvista voitte nähdä erään illan lipsahduksen
Zooplussan sivuille. Tässä Endalle pehmolelu
vaikka molemmillehan nää kaikki periaatteessa on :)

Joka viikonloppu luen kuinka kavereiden koirat on olleet siellä täällä ja tuolla ja kokeissa ja kaikkea... Ja se on tosi kiva juttu, oon onnellinen aina kun sellanen päivitys ponnahtaa seinälle... Mutta. Se pisti miettimään että niin, miksi mie en enää harrasta? Mitä kävi minun suunnitelmalle jopa valioksi asti kisaamisesta Endan kanssa? Kun mie Endan otin niin oli ihan täys tarkotus, että kahteen vuoteen mennessä ois alokkaat tarvottu läpi mahdollisemman monessa lajissa ja treenattais ylempien luokkien liikkeitä ja kohta kisoihin... Joo ei näköjään. Ja se tuntuu niin pahalta. Mie käytännössä huijasin ittelleni lupaavan harrastuskoiran ja nyt en sitte pysty/osaa sen kanssa edetä sinne mitä "lupasin" pennunkerjuumeileissäni ja muissa puheissani. Ton lisäksi mulla ahistaa aika monikin asia tässä koiraharrastuksessa yleensä. Tai siinä etten harrasta. Se että pitäs harrastaa. Se miten ennen harrastin ja pystyykö siihen enää palaamaan.

Enda bongasi siilin heti ja varasti sen kesken
kuvauksen :D

Ylä-asteen ja lukion aikaan se oli minun elämän suola, käydä kokeissa ja kisoissa, treenata niihin ja tavoitella tuloksia. Vaikka olinkin surkea siinä. Oikeesti, Mikin koulariin johtaneita kokeita on käytetty esimerkkeinä parissakin nettikeskustelussa siitä millasesta ei nyt ainakaan ykköstä ois pitäny antaa. Oon muuten ihan samaa mieltä. Ja mie irvistän joka kerta kun erehynki kattomaan meän agivideoita. Aivan ala-arvosta ohjaamista, ja kukaan täysjärkinen ei  pitäis agikoiraa sellasessa karvassa, kun Miki pahimmillaan oli. Mutta tästä ei oikein tuu tää minun pointti esille, joka on että vaikka olin surkea Mikin kanssa, meillä oli hauskaa, mulla oli jotain jota saattoi kutsua elämäksi. Sitten tuliki lukio ja mie järkytyin kun piti siirtyä hädintuskin neljänsadan ihmisen ylä-asteelta melkeen tuhannen ihmisen lukioon. Siihen loppu se harrastaminen, tai joo käytiin me kokeissa ja kisoissa, mutta jälki oli tyyliä "lahjattomat treenaa". Agility loppui kokonaan.

Sitten pääsin Kannukseen ja tuntu ihan ku ois heränny henkiin. Mulla ei oikeasti kertaakaan tullu koirat korvista ulos ihan täysin. Varsinkin ensimmäisen vuoden aikana tuntu että olin ihan treenihullu minun entisyyteen verrattuna. Ja siellä tuntui että kehityin. Jos puhutaan vielä hulluudesta, niin mehän jopa käytiin pari päivää isän poismenon jälkeen Mikin kanssa kokeessa. Ei sillä, en mie muista siitä yhtään mitään.(Nyt mie aattelen että mitä hemmettiä sitä sillonki ajatteli, joku täysjärkisempi ois voinu olla menemättäki.)

Pallonheitin vähän molemmille. Toi pallo katosi eilen mysti-
sesti, ei mitää käsitystä mihin se meni vaikka näin tasan mihin se tipahti

Sitte tuli ekan vuoden kesä ja tuli Enda, ja ei ku täyttä höyryä eteenpäin. Se meniki sitte ylinopeudeksi ja kostautu sillä kuuluisalla ahneen pskaisella lopulla. Enda tuntu niin paljon valmiimmalta kun Miki Endan ikäsenä kun mentiin ekan kerran kokeeseen. Ehkä se oli se kun Endan kanssa ei tarvinnu tehä niin paljoa töitä rohkaistamisessa ja sosiaalistamisessa. Mutta se on ollu minun kompastuskivi kokoajan, mie oon verrannu Endaa Mikiin vaikka tiiän ettei pitäis. Ne on tavallaan samanlaisia kun ne on minun koiria, seura tekee kaltaisekseen myös koirista puhuttaessa, ja siihen ne samanlaisuudet sitten loppuukin. Ne on melkeen kuin yö ja päivä jos oikeesti miettii.

Mikin pakkomielle, ja heti bongattiin täälläkin oma suosikki :D

Aitoja luita. Koirien hammaskivet katos sen siliän tien ja ei ihan heti lopu tekeminen noissa. Pitää varmaan tilata joku päivä lisää.

Työn touhussa

Nyt mulla ois kauhea hinku treenaamaan porukkaan, elvyttää haku ja toko ja agility. Ehkä vähän lapsellisesti ajattelen että "no kun KAIKKI muutkin" :D Miki varmaan tykkäis jos käytäis joskus kahestaa mätsäreissä ja rallytokossa... Mutta voi helevetti ku mulla ahistaa ton Endan kanssa. Kolme kuukautta mettäpöllönä ei oo tehny hyvää sen rähjäysongelmalle, siitä oon ihan sata varma. Ja mie oon vieläki ihan traumatisoitunu siitä meän ekasta kokeesta. Ja vaikka oisinkin tehny työn ja saanu ton ongelman hallintaan, tiiän että mulla pelottais olla Endan kans kehässä. Oisin koko ajan kyttäämässä että no, millon se näkee koiran jonka pärstäkerroin on väärillä lukemilla? Ahistaa se, että joo olen yrittäny pitää yllä tokoliikkeitä ja harjotellu. Yksin. Ei siitä saa koevalmista tekemälläkään jos silleen treenaa.

Frisbee. Noilta ei ihan vielä luonnistu kiinniotto, mutta getting there...

Sitte mie tajusin että no, tarviiko minun repiä pelihousujani tän takia? NO EI.
Ei Endan kanssa mikään kiire oo, se on vasta 2,5v, kyllä sen tokon ehtii alottaa myöhemminki. Agility ei nyt ihan minun laji kuitenkaan ole ja haku... No ei sinnekään tulipalokiire ole. Koirat ei näytä kaipaavan jatkuvaa treenaamista saatika kisareissuja, sillon tällön vähän muistuttelee liikkeistä ja Endan kans opetellaan uusia temppuja, että ei mee ihan älyttömäksi oleiluksi tää touhu ja päästään samalle lukumäärälle niissä Mikin kanssa... Kävely ja vapaanajuoksentelu näyttää riittävän ihan okei. Koiristahan koiraharrastuksessa on kysymys. Vai onko sittenkään ihan kokonaan? No tuollahan mie taisin viime kappaleessa sanoa että mie sitä kaipaan, ei koirat :D Silti se vaan nakertaa takaraivossa, kun pitäs ja pitäs. Huoh.

Sänkkärit!!!

Kaikenlaista sitä miettii kun työttömänä pyörii täällä. Ei tätä oikeesti toivois pahimmalle vihamiehelleenkään. Välillä tuntuu että ihan sekoaa tähän tekemättömyyteen. Onneks on koirat, kirjottaminen ja elokuvat. Ylä-asteella ja lukiossa ois tuntunu niin kivalta vaan olla. Nyt antaisin melkeen oikean tai no vasemman ku se on muutenki huono, käteni että sais jotain töitä. Eikä se todellakaan oo hakemisesta kiinni. En ees enää muista miten monta hakemusta oon rustannu ja kelle tyrkyttäny ovelta ovellekin... Noh, ehkä tää tästä? Niin harrastusahistus kun muukin elämä lutviutuu. Kyllä se on tähänkin asti niin tehny. Sitä pitää ainakin ittelleen yrittää hokea.

Niveljuttuja Mikille

Koitetaan onnistuuko korvaamaan tarraharjaa. Vaatteiden osalta näyttää että ei, mutta
esim. päiväpeitosta lähtee karvat hyvin.

Kaiken pahan alku ja juuri. Tästä tää ostelu lähti. Mieitn miten saisin Endan juomaan enemmän,
koska vesihän ei kelpaa jos Miki on siihen koskenu. Solution: Vesiautomaatti!

Jos pitäis taukoa nakkien ostosta vähän aikaa.

Ankkaa tai jotain siipikarjaa kuitennii.

Endan ruoanjälkeinen hepuli-video + leikkikuvia ja kuulumisia

Endan lempparipallo!

Enda on hyvin siisti eläin, aina joka ruoan jälkeen pitää ehdottomasti käydä kattoon minua, pyyhkiä suupielet sänkyyn tai sohvaan ja puhdistaa tassut mahdollisista roiskeista :D



Eipä täällä hirveesti sen kummempia oo viidessä päivässä tapahtunu. Kepit alkaa meneen 95% oikein, pitää ottaa eri kulmia vaan enempi. Tokoakin ollaan pikku pätkiä otettu, muttei sitä oikeen yöllä jaksa keskittyä sellaseen pilkunviilaukseen... Eilen helteeseen tuli viimein onneksi tauko ja saatiin sadettaki plus pientä ekstraa sateen mukana:

Isompiaki ois ollu, mutta ne oli keskellä pihaa, enkä halunnu reikää päähän :D

Illalla selkeni sen verran että käytiin uimassa. Mie oon yleensä joutunu kantaan koiria veteen että ne uis, mutta tällä kertaa mulla oli vanhentunutta juustonkänttyrää mukana ja Miki oli ihan simona siihen! Mie heitin pari niitä veteen niin Miki oikein yritti sukeltaa niiden perässä, kuplia vaan puhalteli pintaan :D Harmi ku ei ollu kameraa mukana. Tänään oli taas lämmin päivä, aamulla ajattelin että no ehin mie harjata koirat ennen ku tulee liian kuuma, mutta alle puolessa tunnissa lämpötila nousi niin että oli pakko mennä sisälle viilenemään. Alla kuitenkin muutama kuva kun oltiin pihalla. Tuo pallo on niitä Ikean pehmopalloja, Enda on ihan hulluna tohon! Hitsi ku iltapäivällä ei ollu taaskaan kameraa(se pitäs varmaa olla liimattuna käteen :D) noi nimittäin leikki niin söpösti yhdessä tolla pallolla ja molemmat oli niin liikuttavan ilosen näkösiä että ei mitään rajaa!

Muuten, mie ehkä löysin vaihtoehdon mitä sitä alkaa tässä tekemään työkseen. Paljastetaan näin julkisuuteen, että se liittyy koiriin, mutta muuten hyshys :D Katotaa sitte kun on lähempänä että toteutuuko vai ei...

 Tässäpä tätä kuvasaastetta:

Heitäksie?

Ylpeenä häntä pystyssä

Monitoimihärpäke: Tokohyppy, agieste ja trimmialusta :D

Kauhee lovi tossa rinnuksessa, aijai :D

Videoita ja kuvia tällä kertaa :)

Pienen Enda sai kasvattaja-mammalta mukaan, ison ostin Ikeasta Messari - reissulla.
Löysin ton pienen ihan vasta ja sattumalta, aika hauskan näköset vaikka itte sanonki :D

Enda: Haa, mulla on pallo!
Miki: Prkl. kakara

Leikkelin vähän kurakelin kunniaksi noita jalkakarvoja, ja se näyttää nyt oikeenkin jalkavalta.
8 ½ vuotta muuten tuli mittariin tossa jokin aika sitten :)

Noi pystyt korvat on kyllä niin harmi! Ja se että mulla on huono kamera,
ja se että unohin sille pannan kaulaan...

Pakollinen yhteiskuva :) Endalla oikeen vakava - posetusilme,
Miki tällä kertaa vähän kieli poskella :D

Miki ja Enda leikkii



Enda hallilla helmikuussa



Muunmuassa oikeen tosi hienoja "kuolemisia", irtoamista ja pikku pätkä kivan näköstä seuraamistaki. Lisäksi myös agilityn keppejä ohjureilla. Ja älkää hämääntykö, ei Endalla ne ihan noin hyvin menny, leikkasin aika paljon huijauksia pois tosta keppikohdasta ettei tulis kovin pitkää videota :D Olin kyllä vielä tosi klenkka tossa videossa.

Se on minusta muuten tosi pelottavaa, että nyt on maaliskuu, ja tuolla oli tuulta lukuunottamatta sellanen ilma että ois voinu t-paidassa olla. Mie en kyllä tykkää yhtään ku ihmiset iloitsee aikaisesta keväästä... Videot on tehty youtuben videoeditorilla, koska tää kone ei anna asentaa sitä hemmetin Movie Makeria!!!
Että laatu on sen mukainen sitte :D

"You may leave school, but it never leaves you." - Andy Partridge

Todellakin pitää paikkaansa kennellinjan kohalla toi sanonta! Toki en ole vielä täältä lopullisesti kamppeitani pakkaamassa ja poistumassa, kaikennäköisiä projekteja on vielä kesken mm. opinnäytetyö ja työssäoppimisnäytöt, pari kentsuvuoroakin vielä pitäisi käydä... Perjantai kuitenkin oli viimeinen päivä kun Kennel -11 astui kokonaisuudessaan Kaunon ovista sisään. Ensimmäisen tunnin ajan ehkä kaikki oli kuivasilmäisiä, ja sitten kyynelkanavat aukesivat yhdellä sun toisella :)

Mulla aukes myös sanallinen arkku puolivahingossa kun innoissani selitin opinnäytetyöstäni ja kun siihen nyt uppoaa sitten pikkuisen rahaa joka voisi olla uppoamatta yhtään mihinkään.
"...niin että jos koulu suostuis ostaan yhen tai pari ku nää on ihan v*tun kalliita tehä...." Ensinnäki se on tosi harvinaista että pääsee mikään p*skaa pahempi sana suusta. Ja siis ikänään en oo kironnu opettajien kuullen, ja noin suoraa! Siinä oliki sitte aamun viihdenumero kun suurin osa läsnäolijoista repes nauramaan :D

Tietenki me lahjottiin opettajat viimesenä päivänä, ja ilmeisen hyvin ollaan onnistuttu reaktioista päätellen selvittelemään mistä heidät on "pohjimmiltaan" tehty :D Muisteltiin myös vähän menneitä pääsykoehaastatteluita ja muutenkin palailtiin jutuissamme aika juurille.

Nyt sitten mie kuulostan kauheen mauttomalta ja kliseseltä mutta tää 2,5 vuotta tän luokan kans on ollu minun elämän parasta aikaa. Oon myös oppinu ittestäni teiltä paljon, pelkään paljon vähemmän asioita ja oon tajunnu sen että jos oikeesti tahtoo jotaki nii sen eteen pitää sitte tehä kans töitä eikä jäähä vaan lehelle soittelemaan. Ja vaikka nyt lähdetäänkin kukin omaan suuntaamme elämässä, mie tiiän että oon saanu sellasia ystäviä jotka on varmasti läsnä ihan mihin päin maailmaa tahansa sitä päätyykään. Uskon myös että luokkakokoukset voi olla vähän useammin tapahtuvia kun kerran kymmeneen vuoteen :D 

Pitää vielä sanoa iso kiitos kaikille siitä, että te ette ainakaan jätä miestä jälkeen ettekä mummoa mäkeen. Heititte kyllä semmoset pelastusrenkaat ja liivit ja verkot ja Enda varmaan oli sitte se VEPE-koira, kun mie meinasin upota. Teän kanssa ei pystyny täysin masentumaan, kun olitte omia ihania äänekkäitä itsejänne, ja piditte minut sillä käynnissä.

KIITOS.

Ja vaikka tää ehkä kuulostaa sellaselta viimeseltä postaukselta nii blogi ei kuitenkaan häviä mihinkään eikä meidän harrastukset lopu kun seinään että jatkakaa vaan lukemista :) Toki kennellinja-asiaa tulee vielä ainaki puolen vuoden ajan, sitte siirrytään meidän elämää - tyyppiseksi blogiksi, jos joitain vaan se kennelpuoli tässä blogissa kiinnostaa niin ihan FYI...

Lähiopintojen osalta viimeinen viikko koostui tasotesteistä, tokon, agin, esine-etsinnän osalta. Oli siellä ihan teoriakoe koiraterapiastakin seassa. Etsintä meni kyllä ihan superhyvin!
Tässä joitain videoita:

Toko, haahuilua

Agi 1 Agi 2

Rallytoko (Enda oli kävelyllä)

Oisin hyvin voinu olla joku täytetty harakanpelätti, välillä semmonen kiinnostuksen taso että! Koiralla myöskin keitti päässä, sen verran oli liikaa energiaa... Ja plus mie olin jokapaikassa ihan puupökkelö enkä puhunu tai tehny oikeestaan mitään samaa ku treeneissä. Että silleesti. Agissa putkelle irtoamiset tossa 2. videossa hienot.

Endan eka virallinen tokokoe, tunnarin opettelua ja Miki aloittaa rallytokon!

Tiistaina oli käytännön tunnilla tokon tunnarin opettamista. Olen opettanut Mikille tunnarin aikoinaan muistilappumenetelmällä. Ajattelin tällä kertaa kokeilla jotain uutta ja aloitettiin opettamaan matalilla ruututötsillä joissa on reikä keskellä. Endahan luuli että se oli kosketusalusta ja lyttäsi tassuillaan. Ja kun niitä oli enemmän, se ei enää keskittynyt hirveästi etsimiseen koska  ne kiihdyttivät sitä liikaa, muistuttaessaan kosketusalustoja. Enda kuitenkin tajusi idean, joten koitettiin menetelmää jossa kapulat peitettiin kankaalla ja sieltä Enda sitten löysi hienosti omansa. Tämä on myös kotona nyt helpompi harjoitella ja edetä.

Tunnin lopuksi otettiin rallytokorata, koska ajattelin että Enda olisi mennyt kisaamaan itsenäisyyspäivänä tänne Kannukseen. Se ensinnäkin hämmentyi kun en sanonut mitään käskyä lähdin vaan höpötellen kävelemään, joten se luuli olevansa vähän kuin lenkillä. Tämä näkyikin sitten hihnan kiristymisenä. Että jospa nyt keskityttäisi tokoon sen kanssa, ja sitten kun ollaan jo AVOssa siinä, niin voidaan kokeilla uudelleen rallytokoa, koska siinä pitää selvästi opettaa ihan erilainen mielentila koiralle kun se kulkee hihnassa. Ja seuraamiseen ylipäätään, sillä on jotenkin sellainen käsitys että seuruu tarkoittaa: kävele tietyssä paikassa, katso eteenpäin ja välillä tarkista missä ohjaaja on, sillon kun en puhu sille mitään seuraa käskyn jälkeen.

Rallytoko jäi muhimaan päähän kotimatkaksi, ja kun sitten saavuin kämpille ja Miki oli ihan ratketa liitoksistaan, niin jostain kumman syystä huomasin testaavani sillä samat liikkeet mitä tehtiin tunnilla, ja sehän oli ihan onnesta soikeana kun mie kehuin sitä ja mentiin yhdessä ja välissä sai tehdä jotain. Että ihan Mikin laji selvästi. Joten jos joku muistaa Miki eläköityy-postauksen, siihen tulee nyt tässä pieni korjaus; Miki eläköityy kaikesta muusta paitsi rallytokosta ja mätsäreistä :D Ja nyt Miki on sitten ilmoitettu kilpailemaan!

Keskiviikkona sitten, Endan ensimmäinen virallinen tokokoe.Alku ei lähtenyt hyvin käyntiin, näytti epävarmalta paikkamakuussa ja nousikin sitten sieltä. Aikaa ja matkaa olen kyllä treenannut, mutta ei se vissiin kestäny toisia koiria vieressä. Olen sitäkin treenannut, mutten tarpeeksi usein näköjään. Ja ehkä minun jännitys vaikutti asiaan.

Sitten itse liikkeet, kaikki meni ihan hyvin liikkeestä seisomiseen asti. Vähän se näköjään nyt kun katsoo videolta niin kokoajan sinne kyttäsi mihin se sitten lähti. Näki kun kaks muuta koiraa jotain nahisteli ja sinne se sitten jonkun aikaa sen jälkeen ampaisi ja aloitti uuden ärinän. Onneksi kellekään ei käynyt mitään. Tuomari keskeytti kokeen, kun en saanut koiraa takaisin kehään.

Sen jälkeen mie vaan itkin koko illan. Ensin mie itkin ku säikähin sitä tilannetta, sitten sitä että siinä on ihan pirun vaikea jos ei mahdoton työ saada Endaa enää varmaksi ja vielä sitä että minua hävettää. Oishan minun pitäny tajuta että ei tuo ollut vielä valmis menemään kokeeseen, kun se koe on paljon muutakin kun liikkeiden mekaanista osaamista. TYHMÄ MINÄ! Ja hei, mie opiskelen paikassa joka on opettanu mulle toimivia työkaluja miten tollaset käytökset estetään ennen kun niitä tuleekaan, jotenki tuntuu että minun pitäs osata enemmän, olla parempi jo näin vikavuotisena. Tuplatyhmä minä. Ja olihan Endalla niitä merkkejä että se ei tykkää varsinkaan kaukana olevista vieraista koirista, ohitukset lenkillä menee ihan hyvin, ne on ne kaukana olevat jotka on se ongelma. Olin sitä jo vähän saanut kuriin, mutten näköjään todellakaan tarpeeksi.

Tässä nyt kuitenkin liikkeet siihen asti että pakka hajosi:




Jos jotain positiivista pitää hakea, niin se ei haahuillut itse kehässä kun sen kerran, kun tunnisti liikkurin yhdeksi lemppari-ihmisistään. Muuten se pysyi oikein kivasti mukana ja tekeminenkin oli ihan kivaa! Jotenkin se nuo käännökset veti leveeksi, mitä se ei oo tehny pitkään pitkään aikaan.
Ja HEI, mulla ei jännittäny juuri ollenkaan! Mikin kanssa monesti jännitti niin että ääni ei kulkenut. Nyt sain sentään sanottua käskyt selvästi. Toki kärsin taas halvaantuneesta vasemmasta kädestä, mutta sekään ei ihan täysin halvaantunut ollut :D
Raviskakuvista ja videosta kiitos Sarianna Junnilalle! Kuvia pari lisää koirien omilla sivuilla.

Kyllä tämä tästä, ei tää sentään maailmanloppu oo. Pitää jättää tää nyt taakse ja alkaa treenaamaan. Ensin minun pitää parantua kuumeesta ja nuhasta joka tuli ton kisan jälkeen. Ei vaan mee nyt kaikki ihan putkeen näköjään...

Miki eläköityy ja toiminnantäyteinen lokakuun loppu

Syyslomat on lusittu, ja ensilumi Rovaniemellä nähty. Eipä siellä mitään mielenkiintosta tapahtunu, näin kavereita ja vahin veljenpoikia, samaa vanhaa... Alko vaa ahistaan, en tiiä miksi se ei tunnu enää kodilta ja kun tääkään kämppä ei myöskään niin mihinkhän sitä joutuu. Vielä puol vuotta tätä koulua jäljellä, että sen verta aikaa miettiä. Saatiin Oulusta asti olla junavaunussa keskenämme, juna oli nimittäin Kannuksessa jotain yli 12 yöllä, kaikki pitempimatkalaiset tais olla makuuvaunuissa :D Ja käytiin la ennen koulun alkua kannustamassa kaveria agikisoissa Kokkolassa. Kyllä taas motivaatio nousi pilviin kun näki sen kirjavan tason :D Tää eka viikko loman jälkeen meni kyllä ihan hirmu nopeesti, mutta oli kyllä paljon tekemistäki:

Minun kaulaliina

Treenattiin taas Messarin koirakisaa ja taitajaa varten, minun pitää oppia puhumaan yleisölle paremmin,ei mitään uutta siinä. Olin yllättynyt kun vaikutin varmalta käsittelijältä, ei todellakaan tuntunu siltä! Ehkä on jotaki jääny selkärankaan kun on hoitolalla ja topissa käsitelly paljon erilaisia koiria. Käytännön tunnilla teemana oli tokon ruutu. Endan kans ollaan sitä pari kertaa harjoteltu, nyt saatiin vinkiksi että pitäs pikkuhiljaa ruveta pääsemään eroon alustasta ja ruutuun ois hyvä olla varmempi pysäytyskäsky, sillä on kuitenki se perusidea ruudusta niinkö pääkopassa että hyvin ollaan matkalla kohti kokonaista liikettä. Tokosta muuten, ei olla menossa 12.11 kokeeseen, ei oo reilua tai järkevää mennä kun palkaton pitkä suorittaminen on täysin kesken. Katotaan tota marraskuun lopun koetta, ehkä sinne mennessä saatais treenattua kun hankin hallikortinkin...

Oltiin myös eläinten hyvinvointi-luennolla. Tunnisti missä istu meän luokka ku melkeen kaikilla (mukaanlukien mie, omg) oli jonkinlainen kudelma mukana :D Torstaina oli sitte kennelalan esittelyvideon kuvaukset. Miki pääsi kerrankin loistamaan ja tehtiin kaikkia hauskoja temppuja joista toivottavasti joku päätyy mukaan videolle :)

Mikistä minun piti puhua vähän enemmänki tässä postauksessa kun huomasin että sehän on ihan paitsiossa mitä tähän blogiin tulee. Se varmaan johtuu siitä että Miki on nyt sitten virallisesti eläkkeellä! Ei se oo reilua pistää sitä tokossa paikkamakuuseen tai noutamaan, kun paikkamakuussa se hermostuu kun ei nää kunnolla ja on vieraita koiria ja sitte mie vielä meen piiloon. Noutokapulaakaan se ei näe kunnolla enää. Ja onnistuin myös masentamaan itteni Mikin suhteen tässä yks päivä... Tajusin että sen isoisäki kuoli 10 vuotiaana ja yleensäki että sheltin ikäodote on 10-14v, kaks vuotta ja Mikiä ei ehkä ole! Tai mistä sen tietää jos sille vaikka sattuu jotaki huomenna. Sitte mie tajusin että eihän sitä kannata miettiä vielä, we'll cross that bridge when we come to it. Mutta siis näin helposti minut saa hermoraunioksi :D


Perjantaina kuunneltiin lähes neljä tuntia Jessica Svanljungia, sai kyllä paljon vinkkejä tokon treenaamiseen ja on mulla videotaki sieltä että voin kerrata, ei taija viittiä nettiin laittaa ku kaverit siellä esiintyy ja en kysyny kouluttajalta lupaakaan :D Tajus kyllä että ei oo mitään oikotietä tokossakaan jos haluaa hyvin kouluttaa, pohjat pitää olla kunnossa.

Vasta pestyllä päiväpeitolla kelpaa makoilla

Minun piti to.pe yöllä herätä kaks kertaa ku Mikillä oli maha sekasin, varmaanki niistä nakeista joita käytin tollon kennelvideon kuvauksissa. Pe päivällä vielä annoin maitohappobakteeria ja Attapectiiniä.  Luulin että nää mahajutut ois siinä, mutta illalla Enda alko oksentaa ja oksensi mustia muovinpalasia! Vähän niinku roskapussimateriaalia. Mitähän ihmettä se on syöny, en muista jättäneeni tänne mitään mustaa taikka muovista, ehkä se on jollaki lenkillä vetässy jotakin kitusiinsa? Nyt sekin vaikuttaa olevan kunnossa, mutta voi yök kun taas miettii mitä kaikkea sitä joutuu välillä siivoamaan :D Niin ja pesinhän mie viis koneellista pyykkiäkin perjantai illan ratoksi, kuka mitään viihteelle menoa kaipaa? :)

Löysin muuten aivan ihanan laulun joka kyllä on ihan minusta tehty, paitsi etten kyllä osaa laulaa vaikka henki riippuis siitä :D Mie niin usein huomaan jättäväni asioita sanomatta koska aattelen ettei sillä mitä mie ajattelen ole mitään väliä. Yritän epätoivoisesti kuunnella tätä laulua ja muistaa että kyllä se on ihan hyvä joskus avata sanallinen arkkunsa, ei väliä kuinka ruosteessa ne saranat on :D



Hei blogilla on 20 lukijaa! Wau :D

Rallytokopäivä, valmennusta, PEKOa, Tuikun luento ja syysloma!

Mitähän tässä tapahtuu?

Tällä viikolla oli yksi kokonainen koulupäivä omistettu rallytokolle! Meitä tuli kouluttamaan se bernityyppi joka on kouluttanu jo yhen koiran valioksi asti ei nyt nimi satu mieleen...
Päivän edetessä alkoi iskeä paniikki koko lajia kohtaan, mie tiiän että siinä saa puhua koiralle ja sen pitäis olla helpompaa kun toko, mutta voi herranenaika niitä virhemahdollisuuksia mitä siinä on... Jotenki toko alkoi tuntua tosi turvalliselta lajilta tai tarpeeksi yksitoikkoiselta tai jotain... Enda tykkäsi ja saatiin hyvä vinkki eteentulon opettamiseen jonka voi soveltaa pk - tottikseen - kosketusalusta/ tarramuistilappu keskivartaloon kiinni ja opetetaan koira takaperin ketjuttamalla tulemaan siihen eteen istumaan. Eli ensin naksutellaan siitä että koira istuu edessä ja koskee lappuun. sitten siirrytään itse sen verran taaksepäin että koiran pitää liikkua ja istua uudelleen ja koskea nenällä lappuun jne. Taas yksi liike josta sai eliminoitua koko namikäden tarpeen pois!

Enda taas leveilee :D

Ja kyllä huomas kun tehtiin takapäänkäyttöharjoituksia että Enda on tosi oikeapainoinen tokon takia, joten alotin siellä tunnilla opettaan myös minun oikealla puolen seuraamista.
Tehtiin me pieni pätkä rataa, josta tuli vaan yksi miinuspiste, hihna kiristyi kerran. Pujottelu ja askelsiirtymät meni ihan hyvin, jopa tehtiin pujottelu juosten ja kontakti ja paikka pysy. Varmasti jatketaan harjoituksia nyt kun hallillakin on liikekansio jossa ne kaikki kyltit on! Itsenäisyyspäivänä Kannuksessa on myös kisat, eli sinne siis tähdätään!

Me kaikki myös valmetaudutaan taitajaa varten ja Messarin koirakisaa varten, vaikka vaan osa luokasta menee jompaan kumpaan, mie meen Messarissa siihen kisaan. En kyllä tiiä mikä oikosulku päähän tuli kun tarjouduin sinne, mutta ihan hyvillä mielin olen vielä tässä vaiheessa mukana :D

Miki ja mie - Enda ei halunnu meän kans yhteiskuvaan, liian
kiire syyä poronpapanoita :D

Ennen lomaa tuli myös tutustuttua(ihana sana :D) pelastuskoirahakuun teoriassa ja käytännössä. Teoriaosuudessa puhuttiin vähän suunnistuksesta ja suunniteltiin ryhmissä hakualue ja maalimiesten sijainnit. Mie olin maalimies nro. 3. Käytännön osuudessa siis meidät vietiin lähelle piiloja ja me kadottiin metsään. Kyllä sitä taas mietti että kaikenlaiset jutut sitä käy koulutyöstä kennellinjalla, kuten tunnin yksin metsässä istuminen :D

Perjantaina oli sitten Tuire Kaimion luento! Oli kyllä outoa koko viikon nähdä häntä ohimennen koululla, kun on tottunut että Tuikku on vaan ne kirjansa, ei oikea ihminen. Oi hitsi kun oli pahasti sanottu, mutta niin se vaan tuntui :D Paljon kyllä sai irti siitä luennosta, vaikka hapenpuute meinas nukuttaa luokassa... Pitää tosiaan tehdä se luento.- sivusto niin ehkä joku saa minun muistiinpanoista jotain irti itsekin.

Illalla noustiin koirien kanssa junaan kohti Rovaniemeä. Juna oli tosi paljon myöhässä, ja aivan järkyttävän täynnä Ouluun asti, mutta päästiin perille kuiten. Nyt ollaan täällä kotikotona pari päivää rentouduttu ja käyty vaarassa lenkillä, sieltä nää kuvat on. Takapihalla on myös sänkkäripelto niin koirat saa kyllä juosta ihan nokko! Kattoo jos sais jotaki treenivideota aikaseksi, tarkotus ois koittaa häivyttää palkkaa tokoliikkeistä silleen että kestäis ne alon liikkeet pelkillä kehuilla ja loppuun se iso palkka. Syysloman jälkeen oiski sitte vähän yli kaks viikkoa aikaa harjotella hallilla kokeenomaisia treenejä.