Messarissa, viimenen viikko ennen joululomaa ja joulu Rovaniemellä!

Opistovoittajat 2013- noi ruusukkeet oli
kyllä mahtavat!

Ennen lomaa käytiin Messarissa edustamassa koulua, ja ilmeisesti ostamassa se tyhjäksi, kun miettii miten paljon tavaraa sitä ittekki tuli hamstrattua(ja koiranruokaa ja ja...) Mutta siis mentiin sinne jo torstai-iltana kasaamaan ständejä. Tulomatkalla pysähdyttiin Ikeassa, josta tarttui mukaan iso porkkanapehmo ja pehmopallo. Porkkana sai jäädä virikeleluksi, mutta pallo päätyi yllätys yllätys hamstraukseen koska oli niin kiva Endan mielestä että siitä tulee treenilelu.

Perjantaina aamulla sai vähän aikaa kierrellä, puol 11 oli opistojen välinen koira-aiheinen tietotaitokisa. Mie olin jännittäny ja hermoillu tota jo sillon kun kyseltiin että kukas tähän osallistuis, ja mie menin siihen ilmoittautumaan mukaan. Tämä oli taas osa sitä että mie yritän venyttää mukavuusaluettani. Ensin oli tietokilpailuosio, vähän niinku trivial-pursuit kysymyksiä koirista :D Sitten oli rotutunnistustehtävä(me saatiin ainoina kaikki oikeen:) ja sitten käytännön osuus, jossa piti näyttää että sai koiran menemään istumaan ja maahan, ja läpi S putkesta, sekä tehdä terveystarkastus, johon me oltiin ihan ylivalmistauduttu :D Se oli tosi hauska kilpailu loppupeleissä, mm. koska a) meitä oli kolme siinä, ei tarttenu yksin olla ja b) ME VOITETTIIN! Ja kyllä taas oli sellaset kannustusjoukot että ei oo toista! Sen jälkeen käväsin pyörähtämässä nahkakehällä kattomassa Endan siskoa ja veljeä. Kyllä niissä vaan on paljon samaa mitä nyt oon noita nähnyt sisarusparvesta!
Iltapäivällä oli sitte ständillä edustamisvuoro, sekin oli loppujenlopuksi ihan kivaa, vaikka sitäkin olin panikoinut jo vaikka miten pitkään että miten siitäki selviää.

Lauantain ja sunnuntain ständivuorot meni mulla narulelujen materiaaleja tehdessä, ja kyllä sitä tuli muutamalle ihmiselle jotain höpistyäkin. Myös nahkakehillä tuli hengailtua, ja pääsin näkemään Hannan pitkästä aikaa. Arvatkaa mitä kävi? No molemmathan siinä alkoi itkemään :D lauantaina myös jäätiin kattomaan isoja kehiä, ja olihan se aivan mahtava tapahtuma! Tosin mie jouduin niin korkeelle että kärsin ekan puoli tuntia huimauksesta, mutta kyllä se siitä lopulta tasoittui. Joka päivä oli kyllä päivän päätteeksi toi kipee jalka aivan järkyttävän kipee ja turvonnu ja pää oli niin tyhjä että meni vaan suihkuun ja nukkumaan.

Summa summarum, kiva tapahtuma, olen onnellinen että pääsin käymään, en kyllä varmaankaan ikinä vie koiraa sinne tautipesäkkeeseen :D

Mie: Joulu tulee!
Koirat: Ai ikkunasta?!

Varmaan nyt unohdan osan, mutta käytäntöäkin ehti olla pari kertaa ennen lomaa. Ekaksi oli ohjatun noudon treenejä ja merkkiä. Enda vähän varasteli kipolle ohjatussa, mutta ihan hyvin muuten. Sitte oli koiraterapiaan liittyviä juttuja, miten ehkäistä räyhäystä, mikä sopi siis kuin nenä päähän tähän nykytilanteeseen. Päätin opettaa Endalle että se laittaisi nokan minun käteen kiinni kun koiria on tulossa. Sain sitä tunnin aikana tarjoamaan sitä toimintaa, mutta kun käveltiin sitten takaisin, niin eihän se siellä toiminut kun tuli koira vastaan. Keksinkin illalla miten saan estettyä sitä käytöstä mutta ei se mikään lopullinen ratkaisu ole. Nimittäin Enda ei tykkää kun teen sille terävästi PRR -äänen, ja näytän vihaiselta. Se alkaa kävellä mielistellen minun takana--> ei ehdi rähjätä. Mutta en haluais että meän ohitusmieliala ois semmonenkaan, toi nyt on vaan tosiaan väliaikainen ennen kun saan treenattua ton käsijutun varmaksi.

Sitten tulinkin kipeäksi ja missasin kaksi viimeistä päivää ennen joululomaa. Harmitti kyllä ku en päässy pikkujouluihin. Perjantaina Janita heitti meijät juna-asemalle, jossa juna oli LIIAN ajoissa (omg) eikä ollu ees hirvee sillipurkki, ihan normaali perjantaivaunu! Oli kyllä niin ihanaa tulla tänne kun oli jo kaupungissa paljon lunta, täällä kotona sitten piha jo tulvi sitä. Nyt ollaan vaan otettu rennosti ja nautittu talvesta.

Tänään aamulla meinasin vähän masentua kun kuuntelin masentavia joululauluja, ja mietin kuinka yksin mie joskus olen, ja miten joulu on perhejuhla ja mulla ei oo enää hirveesti ydinperheestä jäljellä, mutta kuka nyt vois tällasten tyyppien kanssa masentua kovin pitkäksi aikaa:





Hyvää joulua kaikille lukijoille meiltä, luultavasti menee ensi vuoteen seuraava kirjoitus, joten nähdäänpäs ensi vuonna!