Ruskalenkkeilyä ja pellolla kirmailua (Kuvapostaus!)

Tällä kertaa aattelin laittaa vähän tällasen kuvapainotteisemman postauksen, kun on ollu niin hyvä ilma niin ollaan viihdytty suurimmaksi osaksi ulkona. Kuvia yhteensä neljältä eri ulkoilukerralta. Ja sanonpa vaan, se joka tekee Ratiapantoja sais maksaa mulle näistä kuvista! Enda esittelee pantaa niin hienosti :D

Tää on muuten 150. viesti tähän blogiin! Whoop whoop!

Puolaimia kerättiin

Pallonhakua

Nääksie, mulla on pallo! PALLO!

Voisko olla vielä vähän syvemmällä kurkussa toi pallo :D

Valopannatki piti ottaa käyttöön. Tässä on Miki.

Ja Enda

Matkalla toiselle pellolle.

Miki sai pallon, juhuu!

Lassie palaa kotiin

Enda kierii peltomyyrän raadossa.

Sitte alkaa ratiamainokset :D Pakko niille on
jotain väriä laittaa ettei luulla ketuiksi...

Kyllä huomaa että ollaan oltu ulkona, Endasta tullu kauhee bodari :D
Jälleen hieno ratiamainos :D

Sillä on rintakehä!

Mikistä on vähän vaikee saaha mettässä kuvia, kun se tykkää
vaan kävellä kaks askelta minun jäljessä :D

Pois alta risut ja männynkävyt!

No kyllä Miki the miesmissin sai kuitenki kivelle posettaan!

Enda änkes ihan omasta halustaan kuvaan kun kuvasin Mikiä! Jälleen panta loistaa :D

Wuhuu sain otettua molempien kanssa yhteiskuvan!

Miki nyt muutenki on tollanen kainaloinen kananen

Ruskaa ja Lehtojärvi vaaran rinteestä kuvattuna

Aurinko laskee. Harmittaa toi yks säde tossa keskellä!

Koiraharrastuksesta ja harrastamattomuudesta

Tämän postauksen kuvista voitte nähdä erään illan lipsahduksen
Zooplussan sivuille. Tässä Endalle pehmolelu
vaikka molemmillehan nää kaikki periaatteessa on :)

Joka viikonloppu luen kuinka kavereiden koirat on olleet siellä täällä ja tuolla ja kokeissa ja kaikkea... Ja se on tosi kiva juttu, oon onnellinen aina kun sellanen päivitys ponnahtaa seinälle... Mutta. Se pisti miettimään että niin, miksi mie en enää harrasta? Mitä kävi minun suunnitelmalle jopa valioksi asti kisaamisesta Endan kanssa? Kun mie Endan otin niin oli ihan täys tarkotus, että kahteen vuoteen mennessä ois alokkaat tarvottu läpi mahdollisemman monessa lajissa ja treenattais ylempien luokkien liikkeitä ja kohta kisoihin... Joo ei näköjään. Ja se tuntuu niin pahalta. Mie käytännössä huijasin ittelleni lupaavan harrastuskoiran ja nyt en sitte pysty/osaa sen kanssa edetä sinne mitä "lupasin" pennunkerjuumeileissäni ja muissa puheissani. Ton lisäksi mulla ahistaa aika monikin asia tässä koiraharrastuksessa yleensä. Tai siinä etten harrasta. Se että pitäs harrastaa. Se miten ennen harrastin ja pystyykö siihen enää palaamaan.

Enda bongasi siilin heti ja varasti sen kesken
kuvauksen :D

Ylä-asteen ja lukion aikaan se oli minun elämän suola, käydä kokeissa ja kisoissa, treenata niihin ja tavoitella tuloksia. Vaikka olinkin surkea siinä. Oikeesti, Mikin koulariin johtaneita kokeita on käytetty esimerkkeinä parissakin nettikeskustelussa siitä millasesta ei nyt ainakaan ykköstä ois pitäny antaa. Oon muuten ihan samaa mieltä. Ja mie irvistän joka kerta kun erehynki kattomaan meän agivideoita. Aivan ala-arvosta ohjaamista, ja kukaan täysjärkinen ei  pitäis agikoiraa sellasessa karvassa, kun Miki pahimmillaan oli. Mutta tästä ei oikein tuu tää minun pointti esille, joka on että vaikka olin surkea Mikin kanssa, meillä oli hauskaa, mulla oli jotain jota saattoi kutsua elämäksi. Sitten tuliki lukio ja mie järkytyin kun piti siirtyä hädintuskin neljänsadan ihmisen ylä-asteelta melkeen tuhannen ihmisen lukioon. Siihen loppu se harrastaminen, tai joo käytiin me kokeissa ja kisoissa, mutta jälki oli tyyliä "lahjattomat treenaa". Agility loppui kokonaan.

Sitten pääsin Kannukseen ja tuntu ihan ku ois heränny henkiin. Mulla ei oikeasti kertaakaan tullu koirat korvista ulos ihan täysin. Varsinkin ensimmäisen vuoden aikana tuntu että olin ihan treenihullu minun entisyyteen verrattuna. Ja siellä tuntui että kehityin. Jos puhutaan vielä hulluudesta, niin mehän jopa käytiin pari päivää isän poismenon jälkeen Mikin kanssa kokeessa. Ei sillä, en mie muista siitä yhtään mitään.(Nyt mie aattelen että mitä hemmettiä sitä sillonki ajatteli, joku täysjärkisempi ois voinu olla menemättäki.)

Pallonheitin vähän molemmille. Toi pallo katosi eilen mysti-
sesti, ei mitää käsitystä mihin se meni vaikka näin tasan mihin se tipahti

Sitte tuli ekan vuoden kesä ja tuli Enda, ja ei ku täyttä höyryä eteenpäin. Se meniki sitte ylinopeudeksi ja kostautu sillä kuuluisalla ahneen pskaisella lopulla. Enda tuntu niin paljon valmiimmalta kun Miki Endan ikäsenä kun mentiin ekan kerran kokeeseen. Ehkä se oli se kun Endan kanssa ei tarvinnu tehä niin paljoa töitä rohkaistamisessa ja sosiaalistamisessa. Mutta se on ollu minun kompastuskivi kokoajan, mie oon verrannu Endaa Mikiin vaikka tiiän ettei pitäis. Ne on tavallaan samanlaisia kun ne on minun koiria, seura tekee kaltaisekseen myös koirista puhuttaessa, ja siihen ne samanlaisuudet sitten loppuukin. Ne on melkeen kuin yö ja päivä jos oikeesti miettii.

Mikin pakkomielle, ja heti bongattiin täälläkin oma suosikki :D

Aitoja luita. Koirien hammaskivet katos sen siliän tien ja ei ihan heti lopu tekeminen noissa. Pitää varmaan tilata joku päivä lisää.

Työn touhussa

Nyt mulla ois kauhea hinku treenaamaan porukkaan, elvyttää haku ja toko ja agility. Ehkä vähän lapsellisesti ajattelen että "no kun KAIKKI muutkin" :D Miki varmaan tykkäis jos käytäis joskus kahestaa mätsäreissä ja rallytokossa... Mutta voi helevetti ku mulla ahistaa ton Endan kanssa. Kolme kuukautta mettäpöllönä ei oo tehny hyvää sen rähjäysongelmalle, siitä oon ihan sata varma. Ja mie oon vieläki ihan traumatisoitunu siitä meän ekasta kokeesta. Ja vaikka oisinkin tehny työn ja saanu ton ongelman hallintaan, tiiän että mulla pelottais olla Endan kans kehässä. Oisin koko ajan kyttäämässä että no, millon se näkee koiran jonka pärstäkerroin on väärillä lukemilla? Ahistaa se, että joo olen yrittäny pitää yllä tokoliikkeitä ja harjotellu. Yksin. Ei siitä saa koevalmista tekemälläkään jos silleen treenaa.

Frisbee. Noilta ei ihan vielä luonnistu kiinniotto, mutta getting there...

Sitte mie tajusin että no, tarviiko minun repiä pelihousujani tän takia? NO EI.
Ei Endan kanssa mikään kiire oo, se on vasta 2,5v, kyllä sen tokon ehtii alottaa myöhemminki. Agility ei nyt ihan minun laji kuitenkaan ole ja haku... No ei sinnekään tulipalokiire ole. Koirat ei näytä kaipaavan jatkuvaa treenaamista saatika kisareissuja, sillon tällön vähän muistuttelee liikkeistä ja Endan kans opetellaan uusia temppuja, että ei mee ihan älyttömäksi oleiluksi tää touhu ja päästään samalle lukumäärälle niissä Mikin kanssa... Kävely ja vapaanajuoksentelu näyttää riittävän ihan okei. Koiristahan koiraharrastuksessa on kysymys. Vai onko sittenkään ihan kokonaan? No tuollahan mie taisin viime kappaleessa sanoa että mie sitä kaipaan, ei koirat :D Silti se vaan nakertaa takaraivossa, kun pitäs ja pitäs. Huoh.

Sänkkärit!!!

Kaikenlaista sitä miettii kun työttömänä pyörii täällä. Ei tätä oikeesti toivois pahimmalle vihamiehelleenkään. Välillä tuntuu että ihan sekoaa tähän tekemättömyyteen. Onneks on koirat, kirjottaminen ja elokuvat. Ylä-asteella ja lukiossa ois tuntunu niin kivalta vaan olla. Nyt antaisin melkeen oikean tai no vasemman ku se on muutenki huono, käteni että sais jotain töitä. Eikä se todellakaan oo hakemisesta kiinni. En ees enää muista miten monta hakemusta oon rustannu ja kelle tyrkyttäny ovelta ovellekin... Noh, ehkä tää tästä? Niin harrastusahistus kun muukin elämä lutviutuu. Kyllä se on tähänkin asti niin tehny. Sitä pitää ainakin ittelleen yrittää hokea.

Niveljuttuja Mikille

Koitetaan onnistuuko korvaamaan tarraharjaa. Vaatteiden osalta näyttää että ei, mutta
esim. päiväpeitosta lähtee karvat hyvin.

Kaiken pahan alku ja juuri. Tästä tää ostelu lähti. Mieitn miten saisin Endan juomaan enemmän,
koska vesihän ei kelpaa jos Miki on siihen koskenu. Solution: Vesiautomaatti!

Jos pitäis taukoa nakkien ostosta vähän aikaa.

Ankkaa tai jotain siipikarjaa kuitennii.

Chili kasvaa, minun koirat on ällöjä ja Enda on tullut taitavaksi

Jees, elokuu alkaa olla paketissa. Tässä välissä oli monta päivää peräkkäin sadetta, niin kerkesin koukuttua youtuben talentti ja x-factor yms. pätkiin aika pahasti, kun en minä eikä koirat viihdytä sateella ulkona enempää kun on pakko. Nyt sitte yritetään katkaista tämä kierre :D Eilen ja tänään käytiin oikein kunnolla ulkona, oisko yhteensä 10 tuntia kahen päivän aikana tullu tarvottua. Aivan ihana ilma ollu. Ja jee, ne on ajanu taas pellot niin päässään kirmailemaan pellolle. Sos vielä muutaman jäljenki tekis. Enda joutu tänään pesulle, kun kieriskeli jossain jaskassa kun silmä vältti... Oli oikeestaan ihan hyvä kun sillä lähtee taas karvaa niin, että koko talo ja vaatteet ja kaikki täynnä.

Mie sain kaverilta valmistujaislahjaksi chilikasvin niin se on nyt alkanu oikein kukkimaan, eli toivottavasti sieltä nyt tulee oikein satoakin:

Se oli ton pitunen mistä se lähtee haarautumaan kahdeksi kun
se minulle tuli. Keksiskö joku sille nimen?

Istutin valkosipulinkynnen. Vaikka ei nyt mitään tulis niin noi
versot käy kuulemma salaattiin

Nuo kukat oikeen räjähti kun keksin alkaa hönkimään niihin :D Tiiättehän sen "juttele kasveille niin ne kasvaa paremmmin"- jutun? Oikeesti ne vaan tykkää meiän hiilidioksidista. Aattelin, että ajaa saman asian ku jutteleminen jos hönkäilen niihin minuutin päivässä, on kuitenki koirat joille höpöttää...

Niin palatte varmaan halusta tietää, miksi minun koirat on ällöjä. Ensinnäki tässä videotodisteita olkaa hyvät:



Tota ne tekee aina välillä. En käsitä. Ja toi muuten on taas sellane video, mistä ennen ois aatellu melkeen että "vooi ku söpöä ne leikkii". Nyt vaan katon sillee "ällöä toinen tyrkyttää ja toinen nylkyttää" :D

Ja toinen syy miksi minun koirat on olleet viimeaikoina (tänään yöllä) ällöjä: Niiden mahat ei kestä koiranmakkaraa. Olin jo autuaasti unohtanu sen, koska siitä on niin kauan kun viimeks saivat jotain koiranmakkaraa ruuan seassa. Joten kun näin HauHaun makkaraa tarjouksessa niin ostin tietty sitä ja aattelin laittaa koirille... Syötin sen yhen pötkön neljässä osassa niille eilen aamu- ja iltaruokien päällä, ja yöllä sitte tiesin syöttäneeni. Mie heräsin varmaan pahimpaan hajuun mitä oon ikinä haistanu, hyi stana... Ja ei, ne ei ees olleet kakanneet sisälle; kummatkin koirat tuntuivat haisevan kauttaaltaan. Vieläki vetistää silmät, ku ajatteleeki sitä hajua. Oli pakko evakuoida koirat tarhaan, käyttää puoli pulloa ilmanraikastinta ja laittaa ikkuna loppuyöksi auki, että pysty ees hengittämään. Ja siis yleensä niille pystyy laittaan ruokaan mitä tahansa, vaikka eivät olis ennen syöneet, maha kestää mitä vaan molemmilla. Tai näköjään ei sitten. Ei kukaan haluais kahta pötköä koiranmakkaraa? Meillä ei oo niille tarvetta :D

Sitte vielä lopuksi sadepäivän ratoksi kuvattu temppuvideo, jossa Enda on jo aika taitava:



Ens viikolla pitäs olla yks jännä juttu mistä kirjottaa, siitä sitte sillon lisää. Ja kattoo jos muistais ottaa lenkille joskus kameranki mukaan... Ei muuta ku oikein hyvää syksyä meijän porukalta!

Miki 9v!

Niin se aika vaan kuluu, Miki täyttää tänään 9v! Ei sitä tiiä missä sitä ois jos en ois Mikiä silloin aikoinaan Einiltä ostanut. Ainakin kotimaan maantieto rajoittuis aika pitkälti vain Rovaniemen ympäristöön. Pohjois-Suomi tuli laajasti tutuksi agility-toko ja junior handler -kisojen merkeissä. Ja kerran Mikin kanssa päästiin ihan Kangasalalle asti tokoilemaan viis vuotta sitten SM-joukkueessa... Enkä kyllä tiiä olisinko välttämättä ilman koiraa Kannukseenkaan hakenut.

Oon mie vieläki aika ujo, mutta nuorempana oli vielä vaikeampi saada sanoja suusta, ja Miki ja koirat oli hyvä puheenaihe. Nyt ei sitte muuta aihetta olekaan, että sori vaan :D Eikä mulle Endaakaan olis ehkä tullu, jos ei ois ollu ensin Mikiä (jonka piti olla pienempi kuin collie, että ois nuorelle tytölle helpompi hallita :D) jonka kans sain tehä ensimmäisen koiran virheet ja onnistumisen ilot.
Kiitos Eini ihanasta ystävästä :)

Muistaakseni jossain postauksessa oon sanonu, että koirat saa kakun vaan viiden vuoden välein. Mutten voinut vastustaa kiusausta kun tänään tuli kerta kaupungissa käytyä. Tässä päivänsankari tuhoaa kakkunsa:

Joko?

Kyllä nyt...

JOKO?!

Mitä kaikkea tässä on? Hmm...

Omnomomnom...

Hyvää syntymäpäivää Miki! Eli Mikimies, Mikkelismokkelis, Sheltti :D

Arvatkaa vaan pysykö siististi kupissa vai leviskö pitkin lattiaa :D Sitte viime viikolla vai millon nyt kirjotinkaan niin piti olla liitteenä video; sain Movie makerin toimimaan, ja tässä siis video kesän lopusta:

Metsästäkin keräilevä Krisse, koirien pesupäivä, penkkikoiraurheilua ja muita juttuja

Puhtoinen Miki, vaikka seisookin kun puupökkelö... Yksin
on niin hankala ottaa seisotuskuvia...

Jihuu, helevet-eiku helteet taitaa olla takana päin ja syksyltä alkaa näyttää. Mulla piti olla hieno video jossa oli jos jonkinlaista pätkää meidän loppukesän puuhista, mutta movie maker sano ittensä irti. Joten eipä sitte ookkaan, joudutte tyytymään sanalliseen ja kuvalliseen antiin... Ja jos joku osaa suositella vastaavaa ilmaista videoeditoria nii pliis!

Alotetaa nyt taas jäljestä, ehittiin tehä vielä kaks jälkee ennen ku pellot kasvo liian heinäisiksi, ja molemmat oli joko liian vaikeita tai jotain koska Enda hukkasi kahdesti ekan 300m jäljen ja yhdesti 200m jäljen. Löysi siis molemmilla kerroilla takasin hetken pyörimisen jälkeen, mutta ei yleensä tee tota mokaa niin mielenkiintoista... Laatikoita Enda on tökkinyt kiinni oikein urakalla, nyt se alkaa jo pienellä avulla vaan sujua ihan mallikkaasti. Mikikin muisti tempun ja oli niin ylpeän näköinen :D

No piti sitä ny Endastaki yrittää ottaa kuva, kun kerrankin on
puhas. Omg, sillä on melkeen rintakehäkin :D

Enda on keksiny monta asiaa tässä kesän aikana.
Ensin vähän ällö: hei, mie voin juua vessanpöntöstä! Ja nyt jos en huolellisesti sulje vessan tai kylppärin ovea kun olen suihkussa tai pesen hampaita niin Enda yrittää hiipiä sinne ja juoda.
Toisena: toi emäntä kutiaa kyljistä, joten tökitään sitä siihen nenällä ihan tahallaan! No ei se varmaan tajua että mie kutian, mutta saa aikaan reaktion :D
Sitten: Mikin pippeliä voi lutkuttaa, ja se vielä tykkää siitä! NO MIE EN, perkele, YÄK :D
Ja viimeisenä positiivisena asiana: Leluja voi kanniskella ympäriinsä ja se on kivaa! Kyllä se on aikasemmin leluja hakenu ja siinä kantanu siis, mutta nyt tuntuu että se kantaminen on yhtä kivaa kun hakeminenkin :)

Toissaviikolla tuli yhtäkkiä sellainen päähänpisto että NYT noi koirat pitää pestä. Eihän mulla ollu tietenkään shampoota kun ei nuo paljon suihkua näe, joten piti ostaa sellainen. Ja koska olin laiska enkä jaksanut kävellä toiselle puolen keskustaa lemmikkieläinliikkeeseen niin ostin marketista jonku ihme luomu-rypsiöljyshampoon (tai sampoon niinkun pullossa lukee) Ja tosiaan tuoteselosteessa lukee: rypsiöljysampoo, rypsiöljy, vesi, että ei kyllä paljoa ylimääräistä ole. Ite tykkäsin yllättäen tosta shampoosta, tuli ihan riittävän puhtaat koirat eikä talossa haissut pestylle koiralle lähes ollenkaan. Olen nyt myös ottanut urakaksi kynsien lyhentämisen, ne on olleet nimittäin aika hävettävän pitkät jossain vaiheessa. Nyt nyrhin niitä lyhyemmäksi kolmen päivän välein ja kyllä sitä alkaa pikkuhiljaa ytimet vetäytyä. Vielä jos siihen asti jatkais että kaikki olis niin lyhyitä ettei rapisis ollenkaan lattiat :D

Perjantaina mie oikein repäsin ja ostin kolme paria kenkiä, kun halvalla sain. No ne on Skopunktenista, että en kyllä oleta niiden kovin kauaa kestävän. Mutta varsinkin yhdet nilkkurit on niin ihanat jalassa ja vielä kivan näköset, että melkeen ymmärrän ihmisiä jotka ostaa yhtä paljon kenkiä kun sukkia - vain melkein. Ja niin omistamieni kenkien määrä kasvoi lähes puolella :D Ehkä pitää kuitenkin pistäytyä Erätukussa ja hommata eräjormailukengät; noi on vähän liian hienot näillä hiekkateillä ja mettässä kävelemiseen... Löysin myös kympillä farkut. Millonhan mulla viimeks on ollu sellaset jalassa... hmm. Varmaan lukiossa?

Punaherukoita, testasin myös miten toi kakkakamera
käyttäytyy kun laittaa makro-asetuksen...

Eilen käytiin ekan kerran "ihmisten aikoihin" lenkillä, eli aamupäivällä. Tulikin kunnon seikkailu kun ensin käytiin kärrypolulla kävelemässä muutama kilometri ja sitten mentiin kesänaapurin luokse kylään. Hän on jo sellainen vähän vanhempi ihminen ja tykkää hirveästi koirista. Tuli melkeen sellainen olo että käytiin kaverikoirailemassa. Miki oli oma häslä itsensä ja "tuo pörröinen on kyllä sievä, no on tuo toinenkin tietysti." Ja Enda oikein kiehnäsi ja yritti syliin, mitä se ei yleensä vieraille tee. Sain myös kerätä yhden pensaallisen punaherukoita, tuli siitä kolmisen litraa marjoja! Paljon paremmin kun meän mustaherukkapensaista; mie oon kytänny parin päivän välein että millon ne on tarpeeks isoja ja keränny pikkuhiljaa kaks litraa niitäki

Marjojen keruusta tuli mieleen, että ollaan käyty paljon koirien kans mettässä ja mie oon kykkiny mustikkamättäillä minkä kerkeän. Tosin usein on pitäny jopa ilman koiria mennä mettään, koska mulla on aina sitte se huoli että jos ne vaikka keksiikin lähteä johonkin... Sitte pitäs ootella puolukoita ja sieniä. No noita jälkimmäisiä pitäs varmaan ensin opetella tunnistamaan kunnolla, kirjoista ja kuvista on tosin vähän vaikee...

Muuten tää viikonloppu onki menny Maailmanvoittajaa ja agilityn Pohjoismaiden mestaruuskisoja tuijotellessa. Oli muuten aivan älyttömän hyvä livestream agikisoilla; näyttelyn streami vähän pätki... Plus suomalaisethan oli agissa aivan älyhyviä! Oikeesti, miksei noita jo lähetetä telkkarissa, saatas kattoo sellasta urheilua missä ollaan oikeesti hyviä, eikä vaa sinne päin! Olin muuten aika kauhistunut noita agikisoja kattoessa; nimittäin siitä kannustuksen puutteesta. Kävi sääliks sitä selostajaa, kun epätoivoisesti yritti saada kannustusta Suomellekin. Kyllä Suomen leiri ois voinu pitää vähän enempi ääntä, vaikka olivatkin vähemmistö! Tuli vaan mieleen eräs ultimate-matsi kolme vuotta sitten + muut luokkienväliset yms. Kannus-aikoina jossa kymmenisen ihmistä sai aikamoisen metelin aikaseksi :D Ei ku kenneleiden oppiin vaan, että miten sitä omaa joukkuetta oikein kannustetaan :D

Onnea vielä kaikille menestyneille kaikissa tapahtumissa täältäkin!
Seuraava taitaakin olla sitten Mikin synttäripäivitys, sitä odotellesa siis :)

Endan ruoanjälkeinen hepuli-video + leikkikuvia ja kuulumisia

Endan lempparipallo!

Enda on hyvin siisti eläin, aina joka ruoan jälkeen pitää ehdottomasti käydä kattoon minua, pyyhkiä suupielet sänkyyn tai sohvaan ja puhdistaa tassut mahdollisista roiskeista :D



Eipä täällä hirveesti sen kummempia oo viidessä päivässä tapahtunu. Kepit alkaa meneen 95% oikein, pitää ottaa eri kulmia vaan enempi. Tokoakin ollaan pikku pätkiä otettu, muttei sitä oikeen yöllä jaksa keskittyä sellaseen pilkunviilaukseen... Eilen helteeseen tuli viimein onneksi tauko ja saatiin sadettaki plus pientä ekstraa sateen mukana:

Isompiaki ois ollu, mutta ne oli keskellä pihaa, enkä halunnu reikää päähän :D

Illalla selkeni sen verran että käytiin uimassa. Mie oon yleensä joutunu kantaan koiria veteen että ne uis, mutta tällä kertaa mulla oli vanhentunutta juustonkänttyrää mukana ja Miki oli ihan simona siihen! Mie heitin pari niitä veteen niin Miki oikein yritti sukeltaa niiden perässä, kuplia vaan puhalteli pintaan :D Harmi ku ei ollu kameraa mukana. Tänään oli taas lämmin päivä, aamulla ajattelin että no ehin mie harjata koirat ennen ku tulee liian kuuma, mutta alle puolessa tunnissa lämpötila nousi niin että oli pakko mennä sisälle viilenemään. Alla kuitenkin muutama kuva kun oltiin pihalla. Tuo pallo on niitä Ikean pehmopalloja, Enda on ihan hulluna tohon! Hitsi ku iltapäivällä ei ollu taaskaan kameraa(se pitäs varmaa olla liimattuna käteen :D) noi nimittäin leikki niin söpösti yhdessä tolla pallolla ja molemmat oli niin liikuttavan ilosen näkösiä että ei mitään rajaa!

Muuten, mie ehkä löysin vaihtoehdon mitä sitä alkaa tässä tekemään työkseen. Paljastetaan näin julkisuuteen, että se liittyy koiriin, mutta muuten hyshys :D Katotaa sitte kun on lähempänä että toteutuuko vai ei...

 Tässäpä tätä kuvasaastetta:

Heitäksie?

Ylpeenä häntä pystyssä

Monitoimihärpäke: Tokohyppy, agieste ja trimmialusta :D

Kauhee lovi tossa rinnuksessa, aijai :D

Keppitreeneistä video, jälkiä & muita kuulumisia

Jaa no alotetaas vaikka Endan jäljestyksellä. Oon tehny kolme jälkee ton viime postauksen jälkeen, ja keskimmäinen niistä oli vähän epäonnistunut koska Enda ei löytänyt jostain syystä loppupalkkaa, eli hukkasi jossain vaiheessa jäljen, ja vähän näytti siltä että se jäljesti jotain muuta kun minun jälkiä, koska se ei kuitenkaan lopettanut nuuskuttamista missään vaiheessa. Muuten jälkien pituus on kasvanut 300-400m:iin, makupaloja on ehkä joka kolmannella askeleela jos silloinkaan, viimeisin jälki oli sellainen että oli vain alussa, kulmissa ja loppupalkka ja se meni hyvin!

Sitten, tässä ois  meidän keppien edistymisestä videota. Ei noi kepit pysy yhtään pystyssä, vaikka nyt sain ne syvemmälle maahan veljen avulla... Mutta aika hyvin viikon päivittäisellä treenaamisella. 5min päivässä. Toki varmaan se aiempi säätö verkkojen kanssa on jotain jättänyt Endan lihasmuistiin, mutta tuntuu että se tajuaa paremmin tällä yritys/erehdys metodilla...



Ei olla paljoa tiellä eikä päivisin lenkkeilty. On ollu jo monta viikkoa sellaset lämpötilat päivisin että ei koirat enkä mie jakseta päivällä ees sormea tai tassua nostaa... Ollaan pelloilla juostu kuin parhaatkin kesäneidot (ja poika) :D Uimassakin ollaan käyty melkeen joka päivä. Tai siis mie uin ja kannan koiria säännöllisin väliajoin veteen...

Laitoin minun peli-idean sille yhtiölle mikä on tehny Afrikan tähden! Syyskuussa pitäs jotain kuulua siitä sitten, että odotellaan...

Ei mahtunu ku meän isot nenät kuvaan :D

Huhhuh kun on kuuma!

Jos joku osais/viittis poistaa ton kameran varjon minun kädestä niin ois kiva!
Tää on muuten niin kiva kuva!

Kesän tuoksu!