Mulla tulee tosta alla olevasta biisistä jostain syystä aina Rovaniemi mieleen, juuri ton otsikon kohdan takia. Kerran monta monta vuotta sitten mulla tuli kaupungilla puhumaan sellanen tyttö (tai nuori nainen se sillon oli ja mie tyttö :D) niin siitä miten he joka vuosi tulee kattomaan yötöntä yötä Lappiin Hangosta asti. Puhuttiin varmaan tunti vähän kaikesta ja toi keskustelu on jääny mulle mieleen varmaan ikuisiksi ajoiksi. Sen takia (+ pimennysverhojen takia:D) mie oon oppinu tykkäämään yöllisestä auringosta. Sitä on vaikeeta arvostaa tollasia asioita niin paljon kun ne ansaitsis, kun niitä on aina tottunu näkemään...
Ja syyksi tälle vähän randomillekin postauksen alotukselle oli tuo ohimennyt juhannus. Mie en hirveesti tykkää siitä miten se on kans tehty ryyppyjuhlaksi, niinhän vähän kaikki Suomessa taitaa olla... Joten mie oon keksiny siihen tilalle oman koiriin liittyvän perinteen :)
Oon nyt neljänä vuonna (en valitettavasti peräkkäisinä) menny juhannusyönä keskiyöllä katsomaan aurinkoa koiran/koirien kanssa vaaran päälle. Ja nyt joku kysyy että mitä järkeä? Noh, juhannuksena on viimenen päivä kesästä kun aurinko on ylhäällä keskiyölläkin, siitä ne päivät alkaa lyhenemään minkä kerkeävät kunnes on taas pilkkopimeää. Jos nyt noin kärjistetysti haluaa ajatella. Onhan aurinko kauan ylhäällä vielä monta viikkoa ja nouseekin jo kolmen aikaan taas ylös, mutta en tiiä... Jotenki minusta on tullu tärkeeksi olla paikalla ja lähempänä tuona hetkenä, vähän niinku otetaan keskiyöllä uusi vuosi vastaan sen vaihtuessa... Hyvästit keskiyön auringolle tai jotain muuta yhtä runollista :D
Tänä vuonna unohin ladata kameran niin ei oo mitään kuvia ja muina vuosina en oo tainnu ottaakaan ku ei oo vaan sattunu kameraa mukaan... Hyi kamala kun tuli muuten kylmä tolla reissulla ja ei ihme ku minun nuha ei tällä vauhilla parane, mutta ainakaan ei ollu sääskiä tai muita öttiäisiä just ton takia nimeksikään!
Mikillä on taas näkö huonontunu. Yleensä jätän tarhan oven auki kun otan koirat sieltä pois ja kerran olin laittanu sen kiinni jostain syystä takasin. No seuraavan kerran ku pistin koiria tarhaan nii Miki parkahan hyppäs siihe pahki ennen ku mie ehin aukasta sitä ovea, kun se nähny sitä ovee siinä... Ja eilen se ei ekan kerran uskaltanu hypätä ulos sieltä kun se ei muistanut tarkkaan missä oviaukko oli eikä siis myöskään tainnut nähdä sitä, minun piti vetää se käden avulla siihen oviaukolle ennen kun se uskalsi hypätä... Mie oon sanonu tän varmaan kaksmiljoonaa kertaa, mutta vielä se menee tässä mukana ja ihan pirtee se on ja kaikkee. Onneksi näkö on menny vähitellen niin ei oo mitään äkkipaniikkia tullu. Saa nähä jos se selvästi alkaa stressaamaan että millaseen ratkasuun sitten pitää päätyä. Ehkä ei pitäis ajatella sitä kuitenkaan ihan vielä...
Agilitysta sitten... Keksin tässä estepulassani uuden harjotuksen mitä pystytään tekemään ilman esteitä! Meän pihan vieressä on naapurin mettää ja se on nyt kaadettu ja siellä on kantoja tasaisin väliajoin vielä maassa, niin mie keksin että Enda oppii estehakuisuutta sitten joskus, niin opetin sen hakemaan kantoja :D Ja siis se idea on että Enda menee seisomaan sille kannolle mihin mie osotan ja näytän. Pitää joskus ottaa videolle se on ihan hauskan näköstä nyt kun ollaan päästy jo muutaman "esteen" sarjoihin ja Endaki tykkää siitä :D
Ja sitä pyykkitelineen kiertoa takapihalla ollaan myös tehty, viime postauksessa oli siitä videota kun oltiin vasta aloitettu... Nyt Enda hakee sen jo ainaki 20m päästä ja kiertää sen, siitäkin se tykkää hirveesti. Keppejä en oo saanu vieläkään pystyyn kun en saa hakattua niitä tarpeeks syvälle maahan... Rengas mulla roikkuu puussa :D
Blogissa seikkailevat sileäkarvainen collie Enda ja sheltti Miki. Näppäimiä painelee 24-vuotias eläintenhoitajakirjailijamikälie Krisse.
tiistai 24. kesäkuuta 2014
torstai 19. kesäkuuta 2014
Rovaniemen Avarasta luonnosta, päivää! (Paljon kuvia ja video!)
 |
| Valmistujaisrehuja :D |
Sitte pari ekaa päivää mie tuskailin pätkivän netin kanssa, mutta sitten haettiin antenni niin nyt se suurimman osan ajasta pyörii ihan hyvää vauhtia! Uskaltauduin tässä uusvanhalle lenkkireitille yhdelle pienelle kärrypolulle. En ollut käynyt siellä varmaan seittemään vuoteen, koska silloin viimeksi Mikin kanssa meinattiin kävellä hirveen pahki, tai siis se meinas tulla meitä päin. En sitte sen jälkeen ollu siellä käyny, mutta nyt uskaltauduin, koska se on aivan mahtava paikka pitää koiria irti; ne ei tallo mitään lintujen pesiä siellä tiellä käppäillessään ja minun ei tarvi tarpoa missään risukossa. Nyt mie oon käyny sielä melkeen joka toinen päivä niin koirat näkee vähän muutaki ku takapihan, sielläkin ollaan monta kertaa päivässä... Toinen lenkkireitti on sellane yhteensä neljä kilometriä jonka kääntöpaikka on sellasen kivan mäen yläpäässä. Se täällä on kyllä niin ihanaa ku vertaa Pohjanmaahan; täällä on pinnanmuotoja ihan erilailla :D
 |
| The Road goes ever on and on down from the door where it began Now far ahead the Road has gone And I must follow if I can - J.R.R Tolkien |
Tuohon postin otsikkoon viitaten; täällä tuntuu aina niinku eläis jossain luontodokkarissa; sillonki kun tultiin ekan kerran lehtikselle niin porotokka oli syömässä tienposkessa. Täällä pihalla on vaikka millasia lintuja, oravia ja ynnä muuta pientä jyrsijää, ja nyt on tullu pari jänistäki pihaan. Toissapäivänä Enda säikäytti aika mukavasti kun päästin ne ovesta pihalle yöllä niin se ampaisi kuin tykin suusta jäniksen perään! Mutta onneksi, onneksi, sillä ei ole mitään metsästysvaistoja, vaan se tuli takaisin kun huusin!
Tänään kuvasin vähän tollasta hömpöttelytreeniä
Ja seuraushalvaus iski taas tohon vasempaan käteen :D
Arvatkaa muuten muistinko mie koko Kemi kv - ilmottautumispäivää??? No en.
JA muoks. Unohtu sanoa että en valitettavasti päässyt tänä vuonna Tampereelle, katsotaan mihin sitä tässä alkaisi, myöhemmin siitä lisää :) Hyvää juhannusta kaikille!
 |
| Valmistujaislahja |
 |
| Kortit, koru ja chili-kasvi |
 |
| Minun Kannus-alttari :D |
 |
| Miki näyttää taas ihan pennulta :D |
 |
| Kärrypolkureitin varrelta |
 |
| Ditto |
 |
| Siinä ne nuuskuttaa |
 |
| 19.6 |
 |
| Endan virallinen kyttäystuoli |
 |
| Vahingossa meni kontrastit yli kun yritin parantaa, tuli aika hieno :D |
 |
| 19.6 |
perjantai 30. toukokuuta 2014
"Well, that's the good part I guess. You get to go find a new dream."
From the movie Tangled
Rapunzel: What if it's not everything I dreamed it would be?
Flynn Rider: It will be.
Rapunzel: And what if it is? What do I do then?
Flynn Rider: Well, that's the good part I guess. You get to go find a new dream.
Tää kohta tuli heti mieleen kun mie aloin tätä viestiä kirjottamaan...
Yksi aikakausi minun elämästä on nyt oikeasti ohi. Mie tajusin tällä viikolla ettei tää päivä ole vain se päivä kun mie valmistuin koulusta; tää on se päivä kun minun pitkäaikaisesta unelmasta tuli totta. (Miten mulla tuli vaan mieleen se tv-sarja Murhasta tuli totta tosta lauseen lopetuksesta :D)
Niin kauan kun muistan niin mie oon halunnu tehdä jotain eläinten parissa. Sanoin joskus ihan kakarana, että minusta tulee isona koirantaluttaja, voi noita aikoja.
Yläasteella sain tietää että ihmisiä koulutetaan tällasessa paikassa kun Kannus, ja vielä pystyy erikoistumaan koiriin! Silloin vedin pääsykokeessa vesiperän, 7 vuotta sitten. En todellakaan ois ollu valmis muuttamaan tänne yksin ja opiskelemaan. Sillon mie kuitenkin sisuunnuin siitä etten päässy tänne, ja päätin että mie haen joskus uudelleen. Lukio meni hujauksessa, vaikka sielläki melkeen neljä vuotta meni, ja koko ajan ajattelin että "Kun tää on ohi, niin voin hakea uudestaan Kannukseen!" Oon kuitenkin tosi ilonen että kävin lukion ja ns. kypsyin rauhassa.
Kolme vuotta sitten mie olin taas täällä pääsykokeessa. En muista paljoakaan siitä miten minun pääsykoe meni, mutta mulla oli tunne... Ja nyt mulla on oikeesti viralliset paperit jotka sanoo että mie olen eläintenhoitaja. Toki mie tajuan että et sie ole jotain jos et tee sitä työkses, noin niinku virallisesti, mutta kyllä mie aijon etsiä kunnes löydän töitä juuri tältä alalta, ja vaikka itse luoda oman työpaikkani!
Mulla vaan on pieni ongelma. Vaikka todella tarkotan mitä sanon, niin mie uskon tuohon vain ehkä 50% ajasta. Toiset 50% mie oon sellasessa epätoivon suossa ettei mitään rajaa. Mie en vaan näe sitä, minun tulevaisuutta siis, ja se on pelottavaa. Eihän meistä kukaan tiedä vaikka kuolis 10 sekunnin, minuutin, tunnin tai 10 vuoden päästä ja se ois kaikki siinä, mutta tähän asti mie olen jotenkin aina pystynyt suurinpiirtein näkemään mitä seuraavaksi tapahtuu.
Toki, mie oon taas tehnyt suunnitelman että menen Tampereen yliopistoon. Olen lukenut kokeeseen kuukausi toisensa perään, ja parin päivän päästä menen pääsykokeeseen jossa uskon pärjääväni hyvin... Mutta jostain syystä mie en näe itseäni Tampereella, enkä yliopistossa, vaikka sinne haluankin tosissani päästä. En samalla tavalla kun mie oon koko ikäni nähnyt itseni jonain päivänä eläimiin liittyvässä ammatissa. Ja kuitenkaan en myöskään näe itseäni eläinammatissa lopun työelämääni... En tiiä, ehkä mie oon vaan sekasin kun seinäkello kaikesta lukemisesta. En vaan jotenkin pääse eroon siitä tunteesta että toi Tampere-vaihtoehto on vaan minun keino lykätä sitä hetkeä, kun mie oikeasti tajuan, että unelma-ammatin takana ei olekaan elämän tarkoitusta, vaan se pitäisi etsiä jotenkin muuten. Tuli taas yksi lainaus vaan mieleen tostaki... Toisaalta, tää ois ehkä sellanen mikä pitäis muistaa joka päivä:
"We're searching for a reason of existence with our own two hands, because maybe there is not just one reason for life. Everyone hopes and tries so desperately to find any reason, as many as they can, believing we have to find them all on our own. We're trying to find a place for ourselves in dreams, in jobs in people... The reasons we eventually end up to may be indefinite and fragile. Sometimes we may lose them too, but even so, we want a reason. As long as I'm alive, I want one too." - Tohru, Fruits Basket
Ja tää on kans yks minun ongelmista. Minun sydän sanoo että haluan olla luova, ehkä kirjoittaa jonain päivänä jotain yhtä inspiroivaa kun joku ton tyylinen lainaus... Mutta jotenkin minun mielestä tulee vaan puolivalmiita juttuja, tietokone täyttyy ideoista, alamittaisista romaaneista ja tekstinpätkistä joista ei ehkä koskaan tule mitään; ja mie alan kyllästyä siihen.
Olen mie kyllä valinnu niin hyvät keinot elättää itteeni ettei voi muuta sanoa: eläintenhoitaja, kirjailija ja englannin kääntäjä; mistään näistä tuskin saa mitään hirveen korkeeta elintasoo aikaan, ellei ole tyyliin J.K Rowling. Mutta jotenkin kun mie oon nyt kirjottanu tässä tätä tekstiä niin oon taas saanu itteni nostettua tosta suosta josta aiemmin puhuin. Kyllä mie miljoona kertaa mielummin tavoittelen huonompipalkkaista työtä josta tykkään ja jossa viihdyn, kun korkeampipalkkaista työtä jossa tuntuu että kuolee vähän sisältä joka päivä kun pitää olla siinä työssä. Ei sillä että tällä koulutuksella mitään kovin kovia palkkoja sais, mutta varmaan tajusitte minun pointin... Ehkä tää on vain elämää, tällanen yläalamäki? Varsinki tällaselle herkkikselle ku mie :D
Tampereen pääsykokeen jälkeen lähden koirien kanssa Kannuksesta ja takaisin Rovaniemelle ainakin kesäksi. Pitää kattoa mitä sitä keksii ettei erakoidu kotiin ihan täysin. Oon tässä kevään mittaan laitellu avoimia hakemuksia ympäri Rovaniemeä ja Lappia, ihan mihin tahansa töihin, muttei ole kuulunut mistään mitään. Koirajuttuja sitte: pitäs Rovaniemellä olla ainaki mätsäreitä nyt kesän aikana, Endalle vois opettaa agilityn kepit, mie voisin yrittää saaha itteeni ja koiriani jonkinlaiseen kuntoon ihan vaan elämää ja kisojakin varten... Ja mitä muuta sitä keksis, en tiiä... Blogi ei lopu siis tähänkään kirjoitukseen vaikka se nyt on tällainen maailman ja elämänlopun meiningeissä kirjoitettu tai jotain :D
Mutta näihin kuviin ja näihin tunnelmiin päättyy meidän aika Kannuksessa.
Rapunzel: What if it's not everything I dreamed it would be?
Flynn Rider: It will be.
Rapunzel: And what if it is? What do I do then?
Flynn Rider: Well, that's the good part I guess. You get to go find a new dream.
Tää kohta tuli heti mieleen kun mie aloin tätä viestiä kirjottamaan...
Yksi aikakausi minun elämästä on nyt oikeasti ohi. Mie tajusin tällä viikolla ettei tää päivä ole vain se päivä kun mie valmistuin koulusta; tää on se päivä kun minun pitkäaikaisesta unelmasta tuli totta. (Miten mulla tuli vaan mieleen se tv-sarja Murhasta tuli totta tosta lauseen lopetuksesta :D)
Niin kauan kun muistan niin mie oon halunnu tehdä jotain eläinten parissa. Sanoin joskus ihan kakarana, että minusta tulee isona koirantaluttaja, voi noita aikoja.
Yläasteella sain tietää että ihmisiä koulutetaan tällasessa paikassa kun Kannus, ja vielä pystyy erikoistumaan koiriin! Silloin vedin pääsykokeessa vesiperän, 7 vuotta sitten. En todellakaan ois ollu valmis muuttamaan tänne yksin ja opiskelemaan. Sillon mie kuitenkin sisuunnuin siitä etten päässy tänne, ja päätin että mie haen joskus uudelleen. Lukio meni hujauksessa, vaikka sielläki melkeen neljä vuotta meni, ja koko ajan ajattelin että "Kun tää on ohi, niin voin hakea uudestaan Kannukseen!" Oon kuitenkin tosi ilonen että kävin lukion ja ns. kypsyin rauhassa.
Kolme vuotta sitten mie olin taas täällä pääsykokeessa. En muista paljoakaan siitä miten minun pääsykoe meni, mutta mulla oli tunne... Ja nyt mulla on oikeesti viralliset paperit jotka sanoo että mie olen eläintenhoitaja. Toki mie tajuan että et sie ole jotain jos et tee sitä työkses, noin niinku virallisesti, mutta kyllä mie aijon etsiä kunnes löydän töitä juuri tältä alalta, ja vaikka itse luoda oman työpaikkani!
Mulla vaan on pieni ongelma. Vaikka todella tarkotan mitä sanon, niin mie uskon tuohon vain ehkä 50% ajasta. Toiset 50% mie oon sellasessa epätoivon suossa ettei mitään rajaa. Mie en vaan näe sitä, minun tulevaisuutta siis, ja se on pelottavaa. Eihän meistä kukaan tiedä vaikka kuolis 10 sekunnin, minuutin, tunnin tai 10 vuoden päästä ja se ois kaikki siinä, mutta tähän asti mie olen jotenkin aina pystynyt suurinpiirtein näkemään mitä seuraavaksi tapahtuu.
Toki, mie oon taas tehnyt suunnitelman että menen Tampereen yliopistoon. Olen lukenut kokeeseen kuukausi toisensa perään, ja parin päivän päästä menen pääsykokeeseen jossa uskon pärjääväni hyvin... Mutta jostain syystä mie en näe itseäni Tampereella, enkä yliopistossa, vaikka sinne haluankin tosissani päästä. En samalla tavalla kun mie oon koko ikäni nähnyt itseni jonain päivänä eläimiin liittyvässä ammatissa. Ja kuitenkaan en myöskään näe itseäni eläinammatissa lopun työelämääni... En tiiä, ehkä mie oon vaan sekasin kun seinäkello kaikesta lukemisesta. En vaan jotenkin pääse eroon siitä tunteesta että toi Tampere-vaihtoehto on vaan minun keino lykätä sitä hetkeä, kun mie oikeasti tajuan, että unelma-ammatin takana ei olekaan elämän tarkoitusta, vaan se pitäisi etsiä jotenkin muuten. Tuli taas yksi lainaus vaan mieleen tostaki... Toisaalta, tää ois ehkä sellanen mikä pitäis muistaa joka päivä:
"We're searching for a reason of existence with our own two hands, because maybe there is not just one reason for life. Everyone hopes and tries so desperately to find any reason, as many as they can, believing we have to find them all on our own. We're trying to find a place for ourselves in dreams, in jobs in people... The reasons we eventually end up to may be indefinite and fragile. Sometimes we may lose them too, but even so, we want a reason. As long as I'm alive, I want one too." - Tohru, Fruits Basket
Ja tää on kans yks minun ongelmista. Minun sydän sanoo että haluan olla luova, ehkä kirjoittaa jonain päivänä jotain yhtä inspiroivaa kun joku ton tyylinen lainaus... Mutta jotenkin minun mielestä tulee vaan puolivalmiita juttuja, tietokone täyttyy ideoista, alamittaisista romaaneista ja tekstinpätkistä joista ei ehkä koskaan tule mitään; ja mie alan kyllästyä siihen.
Olen mie kyllä valinnu niin hyvät keinot elättää itteeni ettei voi muuta sanoa: eläintenhoitaja, kirjailija ja englannin kääntäjä; mistään näistä tuskin saa mitään hirveen korkeeta elintasoo aikaan, ellei ole tyyliin J.K Rowling. Mutta jotenkin kun mie oon nyt kirjottanu tässä tätä tekstiä niin oon taas saanu itteni nostettua tosta suosta josta aiemmin puhuin. Kyllä mie miljoona kertaa mielummin tavoittelen huonompipalkkaista työtä josta tykkään ja jossa viihdyn, kun korkeampipalkkaista työtä jossa tuntuu että kuolee vähän sisältä joka päivä kun pitää olla siinä työssä. Ei sillä että tällä koulutuksella mitään kovin kovia palkkoja sais, mutta varmaan tajusitte minun pointin... Ehkä tää on vain elämää, tällanen yläalamäki? Varsinki tällaselle herkkikselle ku mie :D
Tampereen pääsykokeen jälkeen lähden koirien kanssa Kannuksesta ja takaisin Rovaniemelle ainakin kesäksi. Pitää kattoa mitä sitä keksii ettei erakoidu kotiin ihan täysin. Oon tässä kevään mittaan laitellu avoimia hakemuksia ympäri Rovaniemeä ja Lappia, ihan mihin tahansa töihin, muttei ole kuulunut mistään mitään. Koirajuttuja sitte: pitäs Rovaniemellä olla ainaki mätsäreitä nyt kesän aikana, Endalle vois opettaa agilityn kepit, mie voisin yrittää saaha itteeni ja koiriani jonkinlaiseen kuntoon ihan vaan elämää ja kisojakin varten... Ja mitä muuta sitä keksis, en tiiä... Blogi ei lopu siis tähänkään kirjoitukseen vaikka se nyt on tällainen maailman ja elämänlopun meiningeissä kirjoitettu tai jotain :D
Mutta näihin kuviin ja näihin tunnelmiin päättyy meidän aika Kannuksessa.
 |
| Niin nättinä lähössä valmistujaisiin "nahkapaita" päällä. |
 |
| Eilen illalla pelattiin minun päättötyötä luokkalaisten kans, ja ehkä mulla on jotain tässä, näytti sen verran hauskaa olevan kaikilla :D |
 |
| Siinä se on! |
keskiviikko 21. toukokuuta 2014
Oikeesti viimeiset hetket TOPissa, lenkkeilyä ja naksuvideo osa 1
TOP on suoritettu! Lauantaina vielä mentiin Helsinkiin PK-oikeuksellisten rotujen erikoisnäyttelyyn ja käymään Dalimattas kasvattajan Birgitan luona. Kamerasta loppu akku nii en mie saanu siellä kuviakaa otettua. Harmi oikeestaan kun nahkat oli niin aamulla siinä näyttelyssä, ei kerinny hirveesti saapua koiria taikka kehiä alkaa ennen kun jo lähdettiin pois. Nahkoista toisella puoella oli labukat. Melkein pelotti kääntää selkää nahkakehälle ja katsoa, mutta voi että mie yllätyin; siellä oli koiria joilla erottui vatsalinja, lihaksia ja ääriviivat :O Toki siellä oli niitä perus tankkereitakin, mutta siis ehkä, ehkä ihmiset alkais tajuamaan...
Sunnuntaiaamuna siivosin vielä kerran pennunkakkaa, pakkasin ja lähdettiin ajelemaan Saloa kohti. Tällä kertaa ei tullu itkua kun sanottiin heipat, viimeks se oli jotaki niin kamalaa se itkun määrä :D Kai se on siinä ku nyt tuntuu että me nähdään vielä, viimeksi ei jotenki semmosta tunnetta tullu kun Hannan luota lähdin. Sitten junailin ihanat seittemän tuntia takaisin Kannukseen. Se oli kuin olis istunu saunassa, ihan kamalaa... Pelkäsin etten ehi hakemaan koiria hoitolalta sovittuun aikaan, mutta pääsin kämpille ihme ja kumma ihan hyvässä ajassa, kun muistin että minun laukusta saa repun :D Mahdoin näyttää tosi hehkeältä sellane iso kassi selässä ja hiki vaan virtasi sen junankin jäljiltä vielä...
Koirat oli hoitolalla ollessaan olleet kuulemma kiltisti, Miki taas vähän unohtanut sisäsiisteytensä ja Enda aloitti juoksut, vähän oli ollut maha löysällä yms. mutta meni vissiin muuten hyvin :) Kiitti vaan kaikille jotka niitä jaksoi kattella:D Mikin turkki on kasvanut kolmen viikon aikana kivan näköiseksi, mie en oikeen tykkää siitä aikaisimmasta vaiheesta ajelun jälkeen, kun on niin tumma. Nyt se on taas soopeli!
Koirat oli koko illan minussa kiinni ja kävivät välillä kattomassa että istunhan mie vielä tuolissa... Nyt ne alkaa olemaan normaaleita. On se niin ihanaa päässä kuitenki taas omiin rutiineihin! Seuraavana aamuna käytiin kävelemässä ja kyllä sitä on kaivannu, kun kuukauden pyörii vaan pihaa ympäri; vaikka kukaan ei varmaan ois estäny jos oisin lähteny lenkille jonku koiran kans Hannan luona :D
Lenkeistä puheenollen, yritin toissapäivänä lähteä minun koirien kans iltalenkille, ajattelin että joo tuolla on tummia pilviä mutta kyllä mie nyt johonkin asti kerkeän - väärin. Pääsin ehkä 200m Lemmikin pihasta niin se myrsky oli jo tulossa päälle. Just ja just kerettiin sisälle, oikeesti, suljin oven, tai siis yritin sulkea ovea siinä vaiheessa kun tuuli niin ettei ois varmaan pystyssä pysyny. Koirat ei onneksi mitään ukkosesta välitä, mie pelkään sitä enempi kun ne.
Eilen sitte tuli koulutusvierotusoireita ja oli pakko keksiä jotaki uutta opetettavaa Endalle. Tässäpä tää eka naksuttelukerta videolla. Jostain syystä näytän kauheen surulliselta/vakavalta, enkä yhtään tiiä miksi :D Varmaa väsytti, ei jaksa pitää naamaa kasassa :D
Niin ja TOSI hyvä kamerakulma Krisse :D Huomaatte varmaan, että yritän taas tehdä jotain Endan korville :D Mie vaan niin innostuin kun Endan veli pärjäs näyttelyissä tosi hyvin tuona aikana kun mie olin Hannan luona ja Kemissä sattuu olemaan näyttely johon ei oo vielä ilmot menny, nii sinne sitte ois tarkotus mennä, heinäkuussa se muistaakseni on... Saas nähhä.
Sunnuntaiaamuna siivosin vielä kerran pennunkakkaa, pakkasin ja lähdettiin ajelemaan Saloa kohti. Tällä kertaa ei tullu itkua kun sanottiin heipat, viimeks se oli jotaki niin kamalaa se itkun määrä :D Kai se on siinä ku nyt tuntuu että me nähdään vielä, viimeksi ei jotenki semmosta tunnetta tullu kun Hannan luota lähdin. Sitten junailin ihanat seittemän tuntia takaisin Kannukseen. Se oli kuin olis istunu saunassa, ihan kamalaa... Pelkäsin etten ehi hakemaan koiria hoitolalta sovittuun aikaan, mutta pääsin kämpille ihme ja kumma ihan hyvässä ajassa, kun muistin että minun laukusta saa repun :D Mahdoin näyttää tosi hehkeältä sellane iso kassi selässä ja hiki vaan virtasi sen junankin jäljiltä vielä...
Koirat oli hoitolalla ollessaan olleet kuulemma kiltisti, Miki taas vähän unohtanut sisäsiisteytensä ja Enda aloitti juoksut, vähän oli ollut maha löysällä yms. mutta meni vissiin muuten hyvin :) Kiitti vaan kaikille jotka niitä jaksoi kattella:D Mikin turkki on kasvanut kolmen viikon aikana kivan näköiseksi, mie en oikeen tykkää siitä aikaisimmasta vaiheesta ajelun jälkeen, kun on niin tumma. Nyt se on taas soopeli!
Koirat oli koko illan minussa kiinni ja kävivät välillä kattomassa että istunhan mie vielä tuolissa... Nyt ne alkaa olemaan normaaleita. On se niin ihanaa päässä kuitenki taas omiin rutiineihin! Seuraavana aamuna käytiin kävelemässä ja kyllä sitä on kaivannu, kun kuukauden pyörii vaan pihaa ympäri; vaikka kukaan ei varmaan ois estäny jos oisin lähteny lenkille jonku koiran kans Hannan luona :D
Lenkeistä puheenollen, yritin toissapäivänä lähteä minun koirien kans iltalenkille, ajattelin että joo tuolla on tummia pilviä mutta kyllä mie nyt johonkin asti kerkeän - väärin. Pääsin ehkä 200m Lemmikin pihasta niin se myrsky oli jo tulossa päälle. Just ja just kerettiin sisälle, oikeesti, suljin oven, tai siis yritin sulkea ovea siinä vaiheessa kun tuuli niin ettei ois varmaan pystyssä pysyny. Koirat ei onneksi mitään ukkosesta välitä, mie pelkään sitä enempi kun ne.
Eilen sitte tuli koulutusvierotusoireita ja oli pakko keksiä jotaki uutta opetettavaa Endalle. Tässäpä tää eka naksuttelukerta videolla. Jostain syystä näytän kauheen surulliselta/vakavalta, enkä yhtään tiiä miksi :D Varmaa väsytti, ei jaksa pitää naamaa kasassa :D
Niin ja TOSI hyvä kamerakulma Krisse :D Huomaatte varmaan, että yritän taas tehdä jotain Endan korville :D Mie vaan niin innostuin kun Endan veli pärjäs näyttelyissä tosi hyvin tuona aikana kun mie olin Hannan luona ja Kemissä sattuu olemaan näyttely johon ei oo vielä ilmot menny, nii sinne sitte ois tarkotus mennä, heinäkuussa se muistaakseni on... Saas nähhä.
torstai 15. toukokuuta 2014
Videoita ja työssäoppimisen viime hetkiä
Melkeen kuukausi täällä Hannan luona on vierähtänyt tosi nopeeta ja hyvässä seurassa. Pennut ovat varsinkin tämän viikon aikana kasvaneet ihan silmissä! Työssäoppimistunteja tuli tehtyä sen verran että ne saatiin täyteen, ja kaikki muutkin projektit sain ihan kalkkiviivoilla palautettua, että ehkä sitä eläinhoitajaksi valmistuu tämän kuun viimeinen päivä!
Tänään tuli ihan yhtäkkiä hirveä ikävä koiria, vaikka jo sunnuntai - iltana nähdäänkin kun haen ne hoitolalta. Siksipä piti kaivaa juuri ennen lähtöä kuvattu video ja editoida koko 20min hirviö alle minuutin mittaiseks pätkäksi. Ei herranen aika ku mie tulen jäämään jälkeen kun Endan kanssa joskus päästään agikisoihin asti, kattokaa nyt:
Pentuvideo:
Yksi soopeliuros ja yksi trikkiuros vielä vapaana, vink vink :)
 |
| Minun asiakaspalvelunäyttö oli haun alkeiskurssi. Kuvassa Endan veli, Lifedream Shepherds Pie "Peto" Joo tiiän että oon läski, ei tartte auttaa :D |
 |
| Aamuisin olen vienyt heiniä Äijälle ja Akalle, nyt ruoho alkaa näyttää syömäpituiselta niin lisäheinää ei enää taida tarvia. |
 |
| Juuri kaljuksi harjattu Wilya ja Endan isoisä Ramses |
 |
| Tosi pro agieste joka keksittiin rakentaa; kaksi puulavaa ja vähän lautaa :D |
Tänään tuli ihan yhtäkkiä hirveä ikävä koiria, vaikka jo sunnuntai - iltana nähdäänkin kun haen ne hoitolalta. Siksipä piti kaivaa juuri ennen lähtöä kuvattu video ja editoida koko 20min hirviö alle minuutin mittaiseks pätkäksi. Ei herranen aika ku mie tulen jäämään jälkeen kun Endan kanssa joskus päästään agikisoihin asti, kattokaa nyt:
Pentuvideo:
Yksi soopeliuros ja yksi trikkiuros vielä vapaana, vink vink :)
lauantai 26. huhtikuuta 2014
Juna kulkee vaan, kulkee...
 |
| Päättötyö |
Koirat jäi hoitolalle, jo tiistaina, koska pakkasin lähes koko Kannuksessa olevan omaisuuteni laatikoihin ja siivosin huoneen. Loppuaika asutaan sitten pienemmässä huoneessa. Voi kamala kun tajusi jossain vaiheessa pakkausta, että niin ei sitä enää ens syksyllä tulekaan Kannukseen takaisin.
 |
| Konnien katto vähä raapi ku kaivoin niitä akvaariosta |
Pari päivää tässä on taas täällä elelty koirien ja pentujen keskellä ja kyllä mieki vielä joskus hankin vähän enempi koiria :D
En jotenki jaksa pälätellä hirveesti nii laitan vähän kuvia.
 |
| Rosie |
 |
| 2 vuotta samassa asunnossa tuppaa keräännyttämään tavaroita |
 |
| Alakerran ovi |
 |
| Wilya |
 |
| Aurinko paistaa ainakin tähän kasaan |
 |
| Viiminen kuva Endasta ja Mikistä ennen lähtöä |
 |
| Sydänsipsi |
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
Kentsuviikko, päättötyö ja lyhytkarvainen Miki part 3!
Olinkin kentsussa tämän viikon ja nyt on vielä tämä päivä taukoa ja huomenna taas puurtamaan, vihdoinkin näyttöviikon parissa, vähän jänskättää... Yritin tämän viikon lepuuttaa jalkaa, että jaksan suht ripeästi kävellä ens viikon, etten hirveesti pidentäis meän lenkkiaikoja.
En muista oonko jo täällä sanonu minkä päättötyön mie teen/oon tehny tässä parhaillan, mutta siis nyt ainakin sanon: eli tein lautapelin, jonka nimesin Kenneltriviaksi. Siinä on vähän Aliasta, Trivialpursuittia ja jotain pientä ekstraa jonka mie keksin, ja kuten nimi antaa ymmärtää ja (vähän pakkokin oli tällä alalla) koko peli on koiriin liittyvä. Voin myöhemmin laittaa selostuksen valmistusprosessista ja kuvat ja kaikki, mutta odotetaan, että ens viikolla joku luokka sitä testaa niin saan siitä ihan oman postauksen sitten.
Mikistä tuli taas lyhytkarvainen torstain ja perjantain aikana :) Ja nyt ennen kuin joku turkki-ihminen repii pelihousunsa, antakaapas kun valaistan minun 3 kesän kokemuksia tosta turkinajosta. Ensinnäkin, tiedän varsin hyvin ettei NORMAALIturkkista koiraa kannata ajaa, tai jos ajaa niin sitten on joku tosi hyvä syy. Koska kyllä, turkki eristää ja pitää viileänä(oikein hoidettuna) ja se on koiralla syystä. Sitten kun siirrytään näihin ei normaaliturkkisiin eli HORMONIturkkihirviöihin, suosittelen hyvin hyvin hyvin painokkaasti, että vaikka ette ajaisi turkkia, niin keventäkää nyt hyvänen aika sitä ees kesäkuumille. Mutta suosittelen kyllä ihan lyhyeksi ajamistakin, Mikillä me
ni noin puoli vuotta, ei sitäkään, siihen että turkki oli taas säänkestävä ja puuhkea. Minusta oli vain plussaa että turkki vaikutti vähän ohuemmalta ja lyhyemmältä. Varsinkin näin vanhan koiran omistajana voin sanoa että se on kuin ottais ainakin viisi vuotta koiran iästä pois kun turkki lähtee. Askel on niin paljon kevyempi, Miki ei enää läähättele sisällä (mullakin on lattialämmitys niin pienellä kun täällä saa, ja silti se läähätti), se juo vähemmän), ja kaikista tärkeintä, sille on tullut lisää intoa. Jaksaa paljon paremmin Endan kotkotuksia, ja on pitäny nyt viikonlopun aikana oikein tarkistaa että kumpaa sitä oikeen kieltää riehumasta sisällä :D Mitäs mieltä te olette pitkäkarvaisten ajelusta?
Tänään käytiin pellolla tunteroinen juoksemassa(koirat juoksi, en mie :D) ja tein siinä 5 toistoa Endalle pallolla silleen että tiputin sen jossain vaiheessa ja kutsuin Endan tykö ja lähetin sen ettimään. 3 ekaa toistoa meni hyvin, sitten huomasin että se alkoi väsymään, mutten tietenkään loppunut siihen. Neljäs toisto siis meni huonoiten ja viides olikin vaan tosi helppo sitten, mutta oma moka taas, ois pitäny vaan lopettaa siihen kolmanteen.
Muuten onkin aika mennyt pakkaillessa ja pääsykokeisiin lukiessa...
En muista oonko jo täällä sanonu minkä päättötyön mie teen/oon tehny tässä parhaillan, mutta siis nyt ainakin sanon: eli tein lautapelin, jonka nimesin Kenneltriviaksi. Siinä on vähän Aliasta, Trivialpursuittia ja jotain pientä ekstraa jonka mie keksin, ja kuten nimi antaa ymmärtää ja (vähän pakkokin oli tällä alalla) koko peli on koiriin liittyvä. Voin myöhemmin laittaa selostuksen valmistusprosessista ja kuvat ja kaikki, mutta odotetaan, että ens viikolla joku luokka sitä testaa niin saan siitä ihan oman postauksen sitten.
Mikistä tuli taas lyhytkarvainen torstain ja perjantain aikana :) Ja nyt ennen kuin joku turkki-ihminen repii pelihousunsa, antakaapas kun valaistan minun 3 kesän kokemuksia tosta turkinajosta. Ensinnäkin, tiedän varsin hyvin ettei NORMAALIturkkista koiraa kannata ajaa, tai jos ajaa niin sitten on joku tosi hyvä syy. Koska kyllä, turkki eristää ja pitää viileänä(oikein hoidettuna) ja se on koiralla syystä. Sitten kun siirrytään näihin ei normaaliturkkisiin eli HORMONIturkkihirviöihin, suosittelen hyvin hyvin hyvin painokkaasti, että vaikka ette ajaisi turkkia, niin keventäkää nyt hyvänen aika sitä ees kesäkuumille. Mutta suosittelen kyllä ihan lyhyeksi ajamistakin, Mikillä me
 |
| Iso musta jätesäkillinen lähti karvaa ja tollanen siitä tuli, kiitti trimmaajat :) |
Tänään käytiin pellolla tunteroinen juoksemassa(koirat juoksi, en mie :D) ja tein siinä 5 toistoa Endalle pallolla silleen että tiputin sen jossain vaiheessa ja kutsuin Endan tykö ja lähetin sen ettimään. 3 ekaa toistoa meni hyvin, sitten huomasin että se alkoi väsymään, mutten tietenkään loppunut siihen. Neljäs toisto siis meni huonoiten ja viides olikin vaan tosi helppo sitten, mutta oma moka taas, ois pitäny vaan lopettaa siihen kolmanteen.
Muuten onkin aika mennyt pakkaillessa ja pääsykokeisiin lukiessa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)