TOP on suoritettu! Lauantaina vielä mentiin Helsinkiin PK-oikeuksellisten rotujen erikoisnäyttelyyn ja käymään Dalimattas kasvattajan Birgitan luona. Kamerasta loppu akku nii en mie saanu siellä kuviakaa otettua. Harmi oikeestaan kun nahkat oli niin aamulla siinä näyttelyssä, ei kerinny hirveesti saapua koiria taikka kehiä alkaa ennen kun jo lähdettiin pois. Nahkoista toisella puoella oli labukat. Melkein pelotti kääntää selkää nahkakehälle ja katsoa, mutta voi että mie yllätyin; siellä oli koiria joilla erottui vatsalinja, lihaksia ja ääriviivat :O Toki siellä oli niitä perus tankkereitakin, mutta siis ehkä, ehkä ihmiset alkais tajuamaan...
Sunnuntaiaamuna siivosin vielä kerran pennunkakkaa, pakkasin ja lähdettiin ajelemaan Saloa kohti. Tällä kertaa ei tullu itkua kun sanottiin heipat, viimeks se oli jotaki niin kamalaa se itkun määrä :D Kai se on siinä ku nyt tuntuu että me nähdään vielä, viimeksi ei jotenki semmosta tunnetta tullu kun Hannan luota lähdin. Sitten junailin ihanat seittemän tuntia takaisin Kannukseen. Se oli kuin olis istunu saunassa, ihan kamalaa... Pelkäsin etten ehi hakemaan koiria hoitolalta sovittuun aikaan, mutta pääsin kämpille ihme ja kumma ihan hyvässä ajassa, kun muistin että minun laukusta saa repun :D Mahdoin näyttää tosi hehkeältä sellane iso kassi selässä ja hiki vaan virtasi sen junankin jäljiltä vielä...
Koirat oli hoitolalla ollessaan olleet kuulemma kiltisti, Miki taas vähän unohtanut sisäsiisteytensä ja Enda aloitti juoksut, vähän oli ollut maha löysällä yms. mutta meni vissiin muuten hyvin :) Kiitti vaan kaikille jotka niitä jaksoi kattella:D Mikin turkki on kasvanut kolmen viikon aikana kivan näköiseksi, mie en oikeen tykkää siitä aikaisimmasta vaiheesta ajelun jälkeen, kun on niin tumma. Nyt se on taas soopeli!
Koirat oli koko illan minussa kiinni ja kävivät välillä kattomassa että istunhan mie vielä tuolissa... Nyt ne alkaa olemaan normaaleita. On se niin ihanaa päässä kuitenki taas omiin rutiineihin! Seuraavana aamuna käytiin kävelemässä ja kyllä sitä on kaivannu, kun kuukauden pyörii vaan pihaa ympäri; vaikka kukaan ei varmaan ois estäny jos oisin lähteny lenkille jonku koiran kans Hannan luona :D
Lenkeistä puheenollen, yritin toissapäivänä lähteä minun koirien kans iltalenkille, ajattelin että joo tuolla on tummia pilviä mutta kyllä mie nyt johonkin asti kerkeän - väärin. Pääsin ehkä 200m Lemmikin pihasta niin se myrsky oli jo tulossa päälle. Just ja just kerettiin sisälle, oikeesti, suljin oven, tai siis yritin sulkea ovea siinä vaiheessa kun tuuli niin ettei ois varmaan pystyssä pysyny. Koirat ei onneksi mitään ukkosesta välitä, mie pelkään sitä enempi kun ne.
Eilen sitte tuli koulutusvierotusoireita ja oli pakko keksiä jotaki uutta opetettavaa Endalle. Tässäpä tää eka naksuttelukerta videolla. Jostain syystä näytän kauheen surulliselta/vakavalta, enkä yhtään tiiä miksi :D Varmaa väsytti, ei jaksa pitää naamaa kasassa :D
Niin ja TOSI hyvä kamerakulma Krisse :D Huomaatte varmaan, että yritän taas tehdä jotain Endan korville :D Mie vaan niin innostuin kun Endan veli pärjäs näyttelyissä tosi hyvin tuona aikana kun mie olin Hannan luona ja Kemissä sattuu olemaan näyttely johon ei oo vielä ilmot menny, nii sinne sitte ois tarkotus mennä, heinäkuussa se muistaakseni on... Saas nähhä.
Blogissa seikkailevat sileäkarvainen collie Enda ja sheltti Miki. Näppäimiä painelee 24-vuotias eläintenhoitajakirjailijamikälie Krisse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti