Oikeesti viimeiset hetket TOPissa, lenkkeilyä ja naksuvideo osa 1

TOP on suoritettu! Lauantaina vielä mentiin Helsinkiin PK-oikeuksellisten rotujen erikoisnäyttelyyn ja käymään Dalimattas kasvattajan Birgitan luona. Kamerasta loppu akku nii en mie saanu siellä kuviakaa otettua. Harmi oikeestaan kun nahkat oli niin aamulla siinä näyttelyssä, ei kerinny hirveesti saapua koiria taikka kehiä alkaa ennen kun jo lähdettiin pois. Nahkoista toisella puoella oli labukat. Melkein pelotti kääntää selkää nahkakehälle ja katsoa, mutta voi että mie yllätyin; siellä oli koiria joilla erottui vatsalinja, lihaksia ja ääriviivat :O Toki siellä oli niitä perus tankkereitakin, mutta siis ehkä, ehkä ihmiset alkais tajuamaan...

Sunnuntaiaamuna siivosin vielä kerran pennunkakkaa, pakkasin ja lähdettiin ajelemaan Saloa kohti. Tällä kertaa ei tullu itkua kun sanottiin heipat, viimeks se oli jotaki niin kamalaa se itkun määrä :D Kai se on siinä ku nyt tuntuu että me nähdään vielä, viimeksi ei jotenki semmosta tunnetta tullu kun Hannan luota lähdin. Sitten junailin ihanat seittemän tuntia takaisin Kannukseen. Se oli kuin olis istunu saunassa, ihan kamalaa... Pelkäsin etten ehi hakemaan koiria hoitolalta sovittuun aikaan, mutta pääsin kämpille ihme ja kumma ihan hyvässä ajassa, kun muistin että minun laukusta saa repun :D  Mahdoin näyttää tosi hehkeältä sellane iso kassi selässä ja hiki vaan virtasi sen junankin jäljiltä vielä...

Koirat oli hoitolalla ollessaan olleet kuulemma kiltisti, Miki taas vähän unohtanut sisäsiisteytensä ja Enda aloitti juoksut, vähän oli ollut maha löysällä yms. mutta meni vissiin muuten hyvin :) Kiitti vaan kaikille jotka niitä jaksoi kattella:D Mikin turkki on kasvanut kolmen viikon aikana kivan näköiseksi, mie en oikeen tykkää siitä aikaisimmasta vaiheesta ajelun jälkeen, kun on niin tumma. Nyt se on taas soopeli!

Koirat oli koko illan minussa kiinni ja kävivät välillä kattomassa että istunhan mie vielä tuolissa... Nyt ne alkaa olemaan normaaleita. On se niin ihanaa päässä kuitenki taas omiin rutiineihin! Seuraavana aamuna käytiin kävelemässä ja kyllä sitä on kaivannu, kun kuukauden pyörii vaan pihaa ympäri; vaikka kukaan ei varmaan ois estäny jos oisin lähteny lenkille jonku koiran kans Hannan luona :D

Lenkeistä puheenollen, yritin toissapäivänä lähteä minun koirien kans iltalenkille, ajattelin että joo tuolla on tummia pilviä mutta kyllä mie nyt johonkin asti kerkeän - väärin.  Pääsin ehkä 200m Lemmikin pihasta niin se myrsky oli jo tulossa päälle. Just ja just kerettiin sisälle, oikeesti, suljin oven, tai siis yritin sulkea ovea siinä vaiheessa kun tuuli niin ettei ois varmaan pystyssä pysyny. Koirat ei onneksi mitään ukkosesta välitä, mie pelkään sitä enempi kun ne.

Eilen sitte tuli koulutusvierotusoireita ja oli pakko keksiä jotaki uutta opetettavaa Endalle. Tässäpä tää eka naksuttelukerta videolla. Jostain syystä näytän kauheen surulliselta/vakavalta, enkä yhtään tiiä miksi :D Varmaa väsytti, ei jaksa pitää naamaa kasassa :D



Niin ja TOSI hyvä kamerakulma Krisse :D Huomaatte varmaan, että yritän taas tehdä jotain Endan korville :D Mie vaan niin innostuin kun Endan veli pärjäs näyttelyissä tosi hyvin tuona aikana kun mie olin Hannan luona ja Kemissä sattuu olemaan näyttely johon ei oo vielä ilmot menny, nii sinne sitte ois tarkotus mennä, heinäkuussa se muistaakseni on... Saas nähhä.

Videoita ja työssäoppimisen viime hetkiä

Melkeen kuukausi täällä Hannan luona on vierähtänyt tosi nopeeta ja hyvässä seurassa. Pennut ovat varsinkin tämän viikon aikana kasvaneet ihan silmissä! Työssäoppimistunteja tuli tehtyä sen verran että ne saatiin täyteen, ja kaikki muutkin projektit sain ihan kalkkiviivoilla palautettua, että ehkä sitä eläinhoitajaksi valmistuu tämän kuun viimeinen päivä!

Minun asiakaspalvelunäyttö oli haun alkeiskurssi.
Kuvassa Endan veli, Lifedream Shepherds Pie "Peto"
Joo tiiän että oon läski, ei tartte auttaa :D

Aamuisin olen vienyt heiniä Äijälle ja Akalle, nyt ruoho alkaa näyttää
syömäpituiselta niin lisäheinää ei enää taida tarvia.

Juuri kaljuksi harjattu Wilya ja Endan isoisä Ramses

Tosi pro agieste joka keksittiin rakentaa; kaksi puulavaa ja vähän lautaa :D

Tänään tuli ihan yhtäkkiä hirveä ikävä koiria, vaikka jo sunnuntai - iltana nähdäänkin kun haen ne hoitolalta. Siksipä piti kaivaa juuri ennen lähtöä kuvattu video ja editoida koko 20min hirviö alle minuutin mittaiseks pätkäksi. Ei herranen aika ku mie tulen jäämään jälkeen kun Endan kanssa joskus päästään agikisoihin asti, kattokaa nyt:



Pentuvideo:





Yksi soopeliuros ja yksi trikkiuros vielä vapaana, vink vink :)

Juna kulkee vaan, kulkee...

Päättötyö

Suuntana tällä kertaa etelä. See I made an allusion on the headline! Miten niin ajattelen taas puolet ajatuksistani englanniksi? No on kai se hyvä olla oikea mielentila, kun lukee kääntämiskoulutuksen pääsykokeisiin, mutta Hanna ja Joanna raukka saattavat joutua kuuntelemaan minun finglish lauseita seuraavat kolme viikkoa... Lähdin siis keskiviikkona kohti Kiskoa jälleen kerran työssäoppimisen merkeissä. Seittemän tuntia sitä tuli istuttua junassa ja luettua kokeeseen.
Koirat jäi hoitolalle, jo tiistaina, koska pakkasin lähes koko Kannuksessa olevan omaisuuteni laatikoihin ja siivosin huoneen. Loppuaika asutaan sitten pienemmässä huoneessa. Voi kamala kun tajusi jossain vaiheessa pakkausta, että niin ei sitä enää ens syksyllä tulekaan Kannukseen takaisin.

Konnien katto vähä raapi ku kaivoin
niitä akvaariosta

Mitäs kuuluu muuta? Noh, mulla oli viimeiset vuorot hoitolalla, kai niistä ihan kunnialla suoriutui vaikka tajusin jälkiviisaana aika hirveitä mokia mitä tuli tehtyä. Päättötyö alkaa olla viimeisiä tekstinmuotoiluja vaille valmis...
Pari päivää tässä on taas täällä elelty koirien ja pentujen keskellä ja kyllä mieki vielä joskus hankin vähän enempi koiria :D
En jotenki jaksa pälätellä hirveesti nii laitan vähän kuvia.

Rosie

2 vuotta samassa asunnossa tuppaa keräännyttämään
tavaroita

Alakerran ovi

Wilya

Aurinko paistaa ainakin tähän kasaan

Viiminen kuva Endasta ja Mikistä ennen lähtöä

Sydänsipsi

Kentsuviikko, päättötyö ja lyhytkarvainen Miki part 3!

Olinkin kentsussa tämän viikon ja nyt on vielä tämä päivä taukoa ja huomenna taas puurtamaan, vihdoinkin näyttöviikon parissa, vähän jänskättää... Yritin tämän viikon lepuuttaa jalkaa, että jaksan suht ripeästi kävellä ens viikon, etten hirveesti pidentäis meän lenkkiaikoja.

En muista oonko jo täällä sanonu minkä päättötyön mie teen/oon tehny tässä parhaillan, mutta siis nyt ainakin sanon: eli tein lautapelin, jonka nimesin Kenneltriviaksi. Siinä on vähän Aliasta, Trivialpursuittia ja jotain pientä ekstraa jonka mie keksin, ja kuten nimi antaa ymmärtää ja (vähän pakkokin oli tällä alalla) koko peli on koiriin liittyvä. Voin myöhemmin laittaa selostuksen valmistusprosessista ja kuvat ja kaikki, mutta odotetaan, että ens viikolla joku luokka sitä testaa niin saan siitä ihan oman postauksen sitten.

Mikistä tuli taas lyhytkarvainen torstain ja perjantain aikana :) Ja nyt ennen kuin joku turkki-ihminen repii pelihousunsa, antakaapas kun valaistan minun 3 kesän kokemuksia tosta turkinajosta. Ensinnäkin, tiedän varsin hyvin ettei NORMAALIturkkista koiraa kannata ajaa, tai jos ajaa niin sitten on joku tosi hyvä syy. Koska kyllä, turkki eristää ja pitää viileänä(oikein hoidettuna) ja se on koiralla syystä. Sitten kun siirrytään näihin ei normaaliturkkisiin eli HORMONIturkkihirviöihin, suosittelen hyvin hyvin hyvin painokkaasti, että vaikka ette ajaisi turkkia, niin keventäkää nyt hyvänen aika sitä ees kesäkuumille. Mutta suosittelen kyllä ihan lyhyeksi ajamistakin, Mikillä me

Iso musta jätesäkillinen lähti karvaa ja tollanen siitä tuli, kiitti trimmaajat :)

ni noin puoli vuotta, ei sitäkään, siihen että turkki oli taas säänkestävä ja puuhkea. Minusta oli vain plussaa että turkki vaikutti vähän ohuemmalta ja lyhyemmältä. Varsinkin näin vanhan koiran omistajana voin sanoa että se on kuin ottais ainakin viisi vuotta koiran iästä pois kun turkki lähtee. Askel on niin paljon kevyempi, Miki ei enää läähättele sisällä (mullakin on lattialämmitys niin pienellä kun täällä saa, ja silti se läähätti), se juo vähemmän), ja kaikista tärkeintä, sille on tullut lisää intoa. Jaksaa paljon paremmin Endan kotkotuksia, ja on pitäny nyt viikonlopun aikana oikein tarkistaa että kumpaa sitä oikeen kieltää riehumasta sisällä :D Mitäs mieltä te olette pitkäkarvaisten ajelusta?

Tänään käytiin pellolla tunteroinen juoksemassa(koirat juoksi, en mie :D) ja tein siinä 5 toistoa Endalle pallolla silleen että tiputin sen jossain vaiheessa ja kutsuin Endan tykö ja lähetin sen ettimään. 3 ekaa toistoa meni hyvin, sitten huomasin että se alkoi väsymään, mutten tietenkään loppunut siihen. Neljäs toisto siis meni huonoiten ja viides olikin vaan tosi helppo sitten, mutta oma moka taas, ois pitäny vaan lopettaa siihen kolmanteen.

Muuten onkin aika mennyt pakkaillessa ja pääsykokeisiin lukiessa...

Enda 2v, kentsuviikonloppu ja muita kuulumisia

Endakin täyttää tänään jo kaks! Mihin se aika oikeen katoaa!
Piti oikeen kaivaa arkistojen kätköistä tää video:



Ensinnäki tossa ku Enda yrittää melko alussa syyä kameran niin mie itken ja nauran yhtä aikaa. Mie olin niin onnellinen tosta pennusta ettei mitään rajaa. Ja en kyllä sinä keväänä oikeen ollu onneni kukkulolla noin muuten kun isä kuoli ja nii... mutta siis sinä hetkenä tajusin että mulla on uus perheenjäsen hyvällä tuurilla seuraavat 10-15v, ja onhan tuo nyt vaan niin söpö että itkettää :D Kiitos Hanna oikeesti, Enda on aivan ihana koira, jos en oo jo tarpeeks monta kertaa sitä sanonu :)

Enda 2v

Ja toiseksi tää on kiva video Mikistä. Siitä oikeen näkee kuinka se opettaa tuota vetämään ja se kärsivällisyys mitä Mikillä on ollu ton kanssa alusta asti, se paistaa tästä niin selvästi. Miki on ihan ku ylpee iskä tässä videossa :D

Nykyään kyllä voimasuhteet on pikkasen toisin päin, nyt Enda vetää Mikiä pitkin lattiaa :D Ja vaikka Miki on sille alkanu vähän sanomaan takasin ku Enda on leikkiny rajummin niin kyllä silti se vielä jaksaa joka päivä muutaman kerran sen kans vetää ja tykkää siitä hirveesti.

Onnea kaikille sisaruksille näin merkkipäivänä, ja paljon onnea seuraavaankin vuoteen, lets have a good one!

Ja koska mie oon ilkeä, niin koirat saa vaan ekana vuonna, ja sitte 5 vuotiaana ja seuraavan kerran 10 vuotiaana synttärikakut :D Joten Endalla on vielä pitkä odotus edessä että saa kokonaisen maksalaatikon, Mikillä sentää vaan vuos ja 5kk :D Kyllä mie sille jotaki herkkua laitan ruoan sekaan kuiten vaikka eihän se koira tajua, mutta mulle on tärkeetä että huomioidaan merkkipäivinä, koiratkin :D

Mites lukijoilla vietetään eläinten synttäreitä, vai onko humpuukia?

Ilme :D

Sitte vähän kentsuasiaa... Oiskohan ollu toinen vai kolmas vuoro ku oon vetävänä ja ihan hyvin se meni, paitsi tää aamu nyt vähän kosahti aikataulullisesti, eikä menny ihan ku strömsössä... Tai no jo perjantaina kosahti omaan nilkkaan, tai pitäskö sanoa lonkkaan. Mie nimittäin spurttasin ensimmäisen pitkän lenkin sellasta kyytiä että, ku kerranki ei sattunu käveleminen pitkästä aikaa + oli kiire... eli varmaan normaalijalkaisen reipasta vauhtia. Kuitennii, siinä hötäkässä onnistuin posauttamaan lonkkani vissii jotenki pois paikoiltaan, ei mitään hajua missä vaiheessa ja miksi ja mitä tapahtu. Aattelin vaan sen lenkin jälkeen että, okei, ei kestäny jalka, lisää nappeja naamaan vaa seuraaville lenkeille.

Oli kamalan vaikee nostaa vasenta jalkaa koko viikonlopun ajan ees pientä häkin kynnystä yli. Ja ihan ku ois piikki ollu jalassa, sellane tennispallon paksunen piikki :D  Noh, sitte tuli sunnuntai-ilta, tässä vaiheessa sattu jo pelkkä seisominen paikoillaan, nukkuminen, kaikki. Mie menin nukkuun, aattelin että ei tästä mitään tuu, huomenna meen lääkäriin. No sitte piti siirtää tota vasenta jalkaa jotenki vinkkuraan Endan yli ja ympäri että se mahtuis kans siihen sänkyyn ku siinä oli jo Miki, nii en tiiä kuuluko oikeesti vai kehon sisällä vaan tuntu semmonen POKS ja se kipu laantu. Oli oikeen pakko hypätä ylös sängystä ja pyöritellä jalkaa että usko. Nyt se on vaan silleen pikkasen kipee, varmaanki sen väärässä asennossa kävelemisen takia, mutta koko ajan parempaan mennään. Että sellasta tälläkertaa. Vielä ois yks viikko ja viikonloppu, mitäs sitä seuraavaks rikkois, kopkop. :D Mutta siis ei voi ku hämmästellä miten tyhmä mie oikeesti oon, tai sairaalakammonen or what have you. Minun mielessä vaa oli koko ajan että kyllä se menee ohi ku jaksan vaan sisulla kävellä ja tehdä ja olla... No se onneks meni itestään ohi ja korjaantu, mutta siis kauan sitä ois oikeen jatkanu, varmaa kauan :D

Sitte vielä random juttuja viikonlopun ajalta: Olin nimittäin niin ylpee että, kun oltiin koirien kans pellolla ja tiellä meni joku koiransa kanssa. Aattelin tietysti heti ensimmäisenä että "Nyt se Enda lähtee tonne ja mie en voi mitään." Mutta kappas, Enda näki sen, vähän valpastu, sitte se KATTO MINUA ja sain sen siitä kutsuttua luokse ja otettua kiinni. Ja onneks on aina lenkeillä oikeen hyvää palkkaa mukana, niin kyllä se muiden perään rempoilu ehkä vähän laantuis jossain vaiheessa.

Sitte pitäs kai puhuu vähän jotain Mikin näön menetyksestä. Ja sellasille jotka ei jo tiedä niin Mikillä on coloboma, ja se on sitte huonontanu sen näköä melko tasaiseen tahtiin tässä 3 vuotta. Nyt mie oon vaan viimeaikoina huomannu että se tahti on nopeutunu. Viikonloppuna oli nimittäin eka kerta kun se ovesta - pihalle iltayöpissalla meni pissalle, sitte se tuli takasin minun suuntaan, mutta se ei ihan selkeesti tienny yhtään missä kohdassa mie olin ja se meni ihan täysin etukuistista ohi, piti oikeen kutsua sitä, että se pysty suunnistamaan ovelle. Ja siis voi shelttiaivo - Mikiä ku se on niin herkkä minun äänensävyille, en tiiä kuulostinko jotenki kärsimättömältä tai kuitenkin epänormaalilta ku se oli kauheen nolon näkönen ku se oliki menny ovesta ensin ohi... Voi pientä...
Ja sitte ku heittelin niille yks päivä palloa, oli ihan täys auringonpaiste, oltiin sellasessa puolivarjossa, niin se ei enää nähny sitä palloa jos se tipahti kauemmas ku ehkä puolmetriä jos sitäkään. Vielä viime vuonna se sentään kirkkaassa valossa näki melko normaalisti. Mutta siis onneksi, onneksi se on ollu tollasta vaiheittaista toi näön lähteminen, niin Mikillä ei oo ihan täys paniikki iskeny.

Mie nyt loin tolle colobomalle oikeen oman tägin niin siitä pystyn sitte itekki paremmin seuraamaan että miten Mikin sokeutuminen oikeen etenee, ja jos joku siitä jotain hyötyä saa nii hyvä homma.

Käytiin tänään raviskalla Sariannan kanssa ja sinne tuli myös kaks huskya, jotka olin ilmeisesti ohimennen nähnyt kesälla huskyerkkarissa :D Enda oli selvästi koko ajan vähän varovainen niiden kanssa, kun aiemmat kokemukset huskyista on olleet melko rajuja, mutta kyllä se niiden kanssa pari kertaa hepuloi oikein kunnolla. Kaikki kuvat tässä postauksessa Sarianna Junnilan ottamia :)

Temppuvideoita: Mene piiloon! + opetusohjeet

Miki omiaan säveltää tossa lopussa, mutta se on niin ihana, eikä pappojen tartte tehä ni justiinsa :D



Enda



Tällanen kiva pikku temppu viikonlopun ratoksi:) Ja jos joku haluaa opettaa tän niin näin mie tän näille opetin:

1. Opetetaan koira ensin erikseen laittamaan pää käskystä maahan. Tän voi joko sheipata tai sitten mie ihan vaan Mikillä houkuttelin aluksi oikeaan asentoon ja Endalla käytin hyödyksi sitä kun luonnostaan laittoi päätä alas kun tehtiin kosketusalustaa ja ei muistanu että sitä pelkällä nenällä piti tökkästä

2. Houkutellaan/sheipataan/ tehdään jotain mikä saa koiran lätkäisemään molemmat etujalkansa sohvalle tai sängylle Jälleen Mikillä houkuttelin ja Endaa vaan hetsasin lelulla ja laitoin lelun sängylle ja Enda lätkäs siihen päälle tassunsa.

3. Kun koira pysyy tossa nojaamassa sohvaan/sänkyyn, yhdistetään siihen toi pää alas käsky - ja volá loppuasento on saavutettu! Sitten mie ainaki vaan jätin jossain vaiheessa ton pää alas - käskyn pois, kun koirat alkoi tarjoamaan itsestään(jopa Miki) tota asentoa. Toi jonkun alle tunkeminen on joku noiden mun koirien oma juttu minkä ne keksi kun opeteltiin. Innostuin vaan aina erityisen paljon niistä kerroista kun ne tunkee jonkin alle päänsä.

Sitte ihan asiasta kukkaruukkuun, mulla on taas mustat hiukset :) Onneks oli Marissa täällä nii ei tarvinnu alkaa itte säätään :D

Mie nii tykkään ku toi sininen hiuksissa korostaa minu silmiä noin kivasti :)

Videoita ja kuvia tällä kertaa :)

Pienen Enda sai kasvattaja-mammalta mukaan, ison ostin Ikeasta Messari - reissulla.
Löysin ton pienen ihan vasta ja sattumalta, aika hauskan näköset vaikka itte sanonki :D

Enda: Haa, mulla on pallo!
Miki: Prkl. kakara

Leikkelin vähän kurakelin kunniaksi noita jalkakarvoja, ja se näyttää nyt oikeenkin jalkavalta.
8 ½ vuotta muuten tuli mittariin tossa jokin aika sitten :)

Noi pystyt korvat on kyllä niin harmi! Ja se että mulla on huono kamera,
ja se että unohin sille pannan kaulaan...

Pakollinen yhteiskuva :) Endalla oikeen vakava - posetusilme,
Miki tällä kertaa vähän kieli poskella :D

Miki ja Enda leikkii



Enda hallilla helmikuussa



Muunmuassa oikeen tosi hienoja "kuolemisia", irtoamista ja pikku pätkä kivan näköstä seuraamistaki. Lisäksi myös agilityn keppejä ohjureilla. Ja älkää hämääntykö, ei Endalla ne ihan noin hyvin menny, leikkasin aika paljon huijauksia pois tosta keppikohdasta ettei tulis kovin pitkää videota :D Olin kyllä vielä tosi klenkka tossa videossa.

Se on minusta muuten tosi pelottavaa, että nyt on maaliskuu, ja tuolla oli tuulta lukuunottamatta sellanen ilma että ois voinu t-paidassa olla. Mie en kyllä tykkää yhtään ku ihmiset iloitsee aikaisesta keväästä... Videot on tehty youtuben videoeditorilla, koska tää kone ei anna asentaa sitä hemmetin Movie Makeria!!!
Että laatu on sen mukainen sitte :D