UUSI BLOGI

https://herdingsunshine.blogspot.fi/

Eli uusi blogi ja uudet kujeet. Vielä on vähän vaiheessa mutta on siellä jo jotain luettavaa :) Tämä blogi ei enää päivity.

Pilke silmäkulmassa tavallisenakin päivänä

Arvostaako ihmiset tarpeeksi arkea koiriensa kanssa? Monelle koira on harrastuskaveri ja sitä varten hankittu, arki tuntuu menevän siinä sivussa. Niin se mullekin on ollut monta monituista vuotta. Toki koiran kanssa harrastaminen rikastuttaa sitä arkea, ja parhaimmillaan parantaa koiran ja omistajan suhdetta. Mutta nyt kun on ollut vähän pakonkin edessä harrastetaukoa yli vuoden olen tajunnut, että kyllä se arkikin on tärkeää aikaa. Vaikkei sitä aina välttämättä tiedostakaan, tai joka ikistä tapausta blogiin kirjoita.

Miten mie sitte yhtäkkiä aloin tällasia miettimään? No kerrompa pienen tarinan joka tänään tapahtui:  Istutin kaks ruukkusalaattia tonne kukkapenkkiin, kun haluan testata että onnistuisko itte kasvattaa. Käännyin sitten hetkeksi (oikeesti korkeintaan 5 sekunniksi) korjaamaan mattotelineellä olevaa mattoa tai jotakin... Niin eikö Enda kerinny kiskoa toisen salaateista ylös maasta ja söi onnellisena sitä kahta senttiä salaattia mitä siinä oli jäljellä. Se rakastaa salaattia, mie aina heitän sille ne salaatin päät mitkä muuten menis roskiin. Mutta se Endan ilme ja olemus, kun se kanto sitä salaatinraatoa! Ei sille voinu kun nauraa :D Toinen oli selvästi niin onneissaan ja ylpeä, kun löysi mahtavan herkun maasta.

Joltaki lenkiltä joskus räpsästy

Sillon mie tajusin että tollaset pienet hetket on hyvin iso osa sitä miksi koirat on niin ihania, ja miksi mie rakastan elää niiden kanssa. Kun näkee miten ne on vähän ilkikurisia, hoksaa jotain uutta tai tökkii kylkeen selvästi tietäen että sie kutiat (no okei ehkä mie inhimillistän liikaa mutta sallittakoon, eikö vaan :), laittaa pään polvelle ja katsoo silmiin kun sie itket, käpertyy kainaloon nukkumaan päikkäreitä... Näitä on niin paljon.

Ei tällä kirjotuksella sen suurempaa pointtia tällä kertaa ollut... Yksi arkipäivän pieni hetki kirjoitettuna muiden luettavaksi? Älä laita puutarhaa jos kasvit on kovinkin lähellä sydäntä, ja sulla on uteliaita koiria? Mulla oli tylsää? All of the above? :D

Better luck next time & kunnon TBT kuva kun ei uusia ole

Joo eli varasijalle 98. tähän mennessä jouduin, joten eipä sitten tällä kertaa tärpännyt. Mutta varasuunnitelmana menen sitten avoimeen ja käyn paljon kursseja ja menen sitä kautta opiskelemaan sitä mitä haluan! Tampereelle siis kuitenkin jossain vaiheessa suuntaan täältä.

Käännöstöitä on tullut tasaiseen tahtiin, mikä on pelastus tähän tylsyyteen. Tänään postissa tuli gradunlukemispalkka, josta en saa kuvaa nyt tähän mutta teen sitten vaikka oman postauksen sille jossain vaiheessa. On nimittäin aivan ihana kaulakoru, jonka kaveri itse teki! Oli niin nostalgista nähdä kirje postissa, siis sellainen ihmisen lähettämä, ei viraston tai laskukirje :D

Nostalgiasta tuli mieleen, että kattelin tässä vanhoja kuvia joita mulla on Picasassa tallella, ja sieltä löyty kyllä semmonen muinaisjäänne että ei oo tosikaan. Se on toi tän postauksen kuva. Oisinkohan mie tossa 15 ja Miki vähän yli vuosikas, ja me oltiin Kauppatorilla mätsärissä. Mie niin muistan tosta mätsäristä sen kun mulle sano yks tyyppi että "Ton koiran kans sie et junior handlerissa pärjää, ota joku lainakoira, ne on parempia." Miehän siis kisasin lähinnä Mikillä, ja joskus naapurin sammarilla, mutta ton jälkeen mie erityisesti aloin Mikin kans kisaamaan, ihan vaan todistaakseni tälle tyypille että perkele vaiha itte koirias kuin paljon haluat mutta mie en :D Vaikka huonohan se oli noin ajatella, jäi paljon esittäjäkokemuksia saamatta, ja tavallaan vesitty se koko junior handlauksen idea...  Noh, ollutta ja mennyttä.

Tuolla on ihan sairaasti öttöjä ja itikoita, hyvä kun puoli tuntia kerrallaan pystyy olemaan, kun koirat näyttää kärsiviltä ja multa syyään kaikki paljas iho ja päänahka. Mie en oo oikeen varma mikä noille ois hyvä karkote, niin jos teillä on jotaki suosituksia niin tännevain!

Hyvänenaika, sehän on jo heinäkuu...

Meidän kesä...

on kylmä. Ainaki tähän mennessä...  2.6 oli sairaan kylmä, kun heitin talviturkkini tonne Lehtojärveen :D Sen jälkeen oo uimassa kyllä käyny... Tänään meni vihdoin yli kahdenkymmenen auringossa. Koirien kans ollaan kävelty paljon kun ei oo ollu öttiäisiä. Eipä me juuri muuta olla tehty, tossa ne menee ja pitää mulla järjen päässä, kun on joku jolle höpöttää :D Se mulla harmittaa etten löydä sitä kameran laturijohtoa mistään edelleenkään.

Juhannusviikko meni rauhassa kotona, käännöstöiden parissa. Oli kyllä aika rankka viikko sillä rintamalla, kun on nyt noin kuukauden ollu vähän kevyempää, niin nyt yhden viikon aikana oon tehny melkeen 200 tekstiä ja reippaat 17 000 sanaa. Onpahan ainaki tekemistä.
Sitte mie oon kattellu nyt paljon japanilaisia tv-sarjoja siis ihan niitä näyteltyjä, ja alkaa pelottavasti ymmärtää jo noin 80% siitä mitä puhutaan ilman niitä tekstejä, melkeen kohta paremmin kun ruotsia :D Oon mie kämppiäki jo Tampereelta tässä kuukauden kyttäilly enemmän ja vähemmän aktiivisesti, pitäs taas aktivoitua sillä osastolla enempi, kun lähtö toivottavasti lähenee.

Lopuksi vielä haluaisin puhua unista, kun mie tykkään kertoa niitä ihmisille ihan IRL. Voi kamala minkä unen mie näinkään viime yönä. Kyllä mie oon ennenki painajaisia nähny, mutta harvoin nyt niin pahoja että en pysty enää nukahtamaan uudestaan. Kirjotin sen oikeen ylös, ja aattelin jakaa sen teidän kanssa. Seuraava tekstinpätkä sisältää graafista sisältöä, jota en suosittele lukemaan jos veri ällöttää :D Tää on kirjotettu just ku heräsin, ja jätän sen tollaseksi, koska muuten siitä tulee liian siloteltu, eikä minun paniikki välity sellasesta tekstistä kunnolla. Täytyy vaan miettiä että mistä ihmeestä ihmismieli tällasia kehittelee :D

Lihansyöjäpupu

Takaovesta tuli yhtäkkiä kauheesti eläimiä ku mulla oli jääny se auki. Semmone pupu joka oli ruskeeharmaa, sitte tuli lehmä ja valkonen kissa ja semmone pupun poikanen ja kolmas pupu joka oli varmaan sen poikasen äiti. Enda sitte heräs ja ryntäs tonne ja ajo ne pikkuelukat pois ja se lehmä jäi tonne takkahuoneeseen seisomaan ja yritti kokoajan potkasta minua ku yritin saaha sitä lähteen No sitte mie luulin että ne kaikki oli lähteny lopulta, mutta ku tulin takasin tänne huoneeseen niin se ruskeeharmaa pupu oli täällä ja mie että no pitää sille jotaki herkkua antaa että se näyttää niin kesyltä ja se jäi tänne. nii mie otin omenan ja annoin sille pikkusen hitusen sitä. Sitte sen naama näytti siltä niinku se ois itkeny ilosta, nii mie sitte annoin isomman palasen, mutta se palanen näytti ihan etusormelta????? ja mie aattelin että ei puput voi syyä lihaa voi ei, ja sitte se söi sitä ja se mussaantu se sormi nii se sisältö näytti ihan omenalta mutta siitä jäi se sormen kynsi ja vähän ihoa jäljelle, ja tälllä kertaa näytti ihan semmoselta vauvalta se pupu joka ois just alkamassa itkemään. sitte mie että no ei tää voi olla totta ett' ei sille voi tollasta muistoa ihmisistä jättää niin yritin vielä antaa sille omenanpalasen, niin taas ku se pupu otti sen niin se näytti sormelta, tällä kertaa ihan minun peukalolta ja mie luulin että tuun hulluksi siinä unessa ja sitte se tosi sairas tapahtu: ku se puras sitä sormiomenaa nii siitä purskahti semmosta punasta eli verta ja sitte minun peukaloon alko sattua ku se hajos samalla lailla mössöksi kun se omena

Tampereelle ja takaisin

Tiistaina oli siis viimein pääsykokeet Tampereella. Mie menin kuitenkin jo maanantaina Saanan ja Marissan luo ja olin siellä sitte kaks yötä. Kaveri tuli ystävällisesti hoitamaan koiria oikeen kotiin :) Menomatkalla junassa oli muuten kivaa, mutta oikeestaan ei, kun korvanjuuressa kuorsaa joku monta tuntia... Niin ja meinasinhan mie vanhasta tottumuksesta alkaa tekeen lähtöä kun kuulu kaiuttimista että "Seuraavana Kannus." :D Katoin varmaan 6 jaksoa yhtä sarjaa ja vähän vilasin pääsykoekirjoja...
Tampereella piti hypätä bussiin, ja mulla jännitti se aivan kauheesti. Mutta vr ei ollu myöhässä ja mie kerkesin siihen bussiin mihin piti ja osasin jäähä oikeella pysäkilläki vielä pois!

Pitkästä aikaa sai juua iltateet jonku kans ja tuli ihan Peltola-ajat mieleen. Yöllä kuitenki iski pääsykoejännitys ihan kunnolla ja heräilin varmaan tunnin välein. Aamulla kuitenkin oli ihan virkeä olo, vaikka vessassa ramppaaminen alkokin just ennen kun piti lähtee sitä koetta tekemään. Mitä lähemmäs me käveltiin yliopistoa niin sitä vähemmän minun jalat liikku :D Miten mie viime vuonna ees pääsin sinne yksin, en mie tiiä :D

Sitte mie jouduin aika korkealle istumaan sinne saliin, mihin meni vähän aikaa tottua, mutta se koepaperi oli sellanen että ei kerinny paljoo ajatella kuinka korkeella istuin... Sitte se koe... Ensimmäinen puoli, kielioppi ja luetunymmärtäminen meni tosi hyvin, paremmin ku viimeks, vaan kolmesti piti pysähtyä miettimään oliko oikee vai väärä vastaus. Sitte se kirjaosuus menikin vähän liikaa lottoamiseksi siinä loppua kohden... Muistin monesta kysymyksestä puhuvan kappaleen, mutta en muistanu just tarkkaan sitä kysymyksen vastausta. Laskujen mukaan kuitenkin jos en ihan väärin arvannu ihan kaikkea tai laittanu vääriin ruutuihin rasteja tai jotaki niin tällä kertaa kuitenki pitäs läpi päästä. En kuitenkaan oo ihan yhtä itsevarma ku viime vuonna. Toivotaan toivotaan..

Sen jälkeen oliki pää niin tyhjä että istuin tyyliin puoli iltaa paikoillani ja tuijotin tyhjyyteen. Leivoin mie tahmakakun ja oli lättyjä ja vaikka mitä. Sitte ilta menikin mässäillessä ja jutellessa ja katottiin Rillit Huurussa ja vielä elokuvaki aamuyöllä Saanan kans. Aamupäivällä piti jo yhentoista jälkeen lähtee takasin asemalle, ja kaheltatoista olin jo junassa matkalla takasin Rovaniemelle. Ja jotenki tuntu että tää paluumatka oli lyhyempi ku menomatka, vaikka se oli puoltoista tuntia pitempi :D

Sitte me vielä alettiin kymmenen maissa illalla trimmaamaan Mikiä minun kaverin kans. Harjattiin se ja leikattiin koristekarvat veks. Nyt ei ehkä tulis ihan puolta mettää mukana joka kerta kun päästää... Mie kyllä haluaisin ajaa sen kaljuksi, mutta toi saa nyt välttää...

Melkeen 16 tuntia tuli junassa istuttua, huh huh. No onneksi ei ihan äkkiä tartte toistaa moista suoritusta :D 1.7 on sitte tuomionpäivä... Kyllä se kesä tänne Rovaniemellekki pikkuhiljaa hiippailee.

Kuulumispläjäys: Kesä lähestyy, pääsykokeet horisontissa ja jääkiekkofanin kevät huipussaan

Ei oo jotenki inspannu tää blogin pitäminen kun ei voi ottaa ees niitä kakkoja kuvia mitä yleensä kun en löydä laturia... Jospa nyt kuitenkin vähän kirjottelis kun on sen verran aikaa menny.

Täällä on oikeestaan vasta nyt toukokuussa alkanu lumi sulamaan silleen kunnolla, ehkä jo ens viikolla pääsis pellolle juoksuttaan koiria ennen kun ne laitetaan kesäkuntoon... Kesäkuntoon laittamisesta tuli mieleen Mikin turkki, mulla niin tekis mieli taas ajella se, muttako nyt ei voi käyttää koulun palveluita ilmaseksi nii on se aika kallis. Ehkä pitää uskaltautua ihte vaikka saksimaan noita ylimääräsiä karvoja pois...  Ja joo ennen kun taas joku tulee tappelemaan niin kattokaa tosta "Trimmaus" tägin alta edellisiä postauksia, tää ois jo kolmas vai neljäs kerta kun Miki laitetaan kesäkuntoon :D Niin siellä on sitte koottuja selityksiä.

Miki kerjää rapsutuksia (Oli mulla näköjää yks kuva huhtikuulta)

Enda ja Miki on molemmat tykänneet tosta ruuan vaihdosta, karvat kiiltää ihan erilailla ja kakat on pienentyneet huomattavasti ja varsinki Enda ei enää näytä nälkäkurjelta. Toki se on rimpula kun joihinki vertaa, mutta minusta nahkoja on vähän kahta rakennetyyppiä noin karkeesti jaotellen: vähän isompiluista ja sitte tollasta ku Enda.

Minun lumiaita on pihalta nyt sulamassa pois niin Enda on taas saanu päähänsä lähtee tonne naapurin pellolle, joka on metsän takana. Yks kerta se ei meinannu tulla ekalla käskyllä takasin päin niin mie keksin aika jännän tavan millä sain sen tulemaan tykö: puhelimella. Tuli mieleen kun aina kun minun puhelin soi niin mie ryntään siihen vastaamaan ja koirat tulee perässä. Soitin sitten puhelimen soittoääntä niin eikös Enda sitten tullu pää viidentenä jalkana takasin :D

Pääsykokeet lähestyy uhkaavasti, 17 päivää jäljellä. Oikeestaan mie ootan sitä, vaikka jännittääki niin pirusti. Pääsen nimittäin kylkiäisenä kattoon kavereita Tampereelle! Kauheeta melkeen kolme päivää joutuu olemaan koirista erossa.

Mulla on menny aika koirien kans kävellessä vaihtelevina vuorokaudenaikoina, viimepäivinä on taas menny yöelämiseksi kun katon NHL playoffeja Viaplayn kautta suorana ja jääkiekkoa muutenki on tullu katottua. Suomen pelit vaan, en ala mitää maksukanavia tilaamaan. Mie päätin olla lukematta pääsykokeisiin nyt toukokuussa melkeen kokonaan, vasta sitten vähän lähempänä katon noi kirjat uudestaan läpi, mutta tuntuu että mie osaan ne jo melkeen ulkoa :D Oonki tilalle ottanu kirjastoautosta nyt ensimmäisiä kertoja "aikusten" puolelta kirjoja, yleensä oon pysyny koirakirjoissa ja nuortenpuolella. Ja aika hassu trendi ollu joka kerralla. Oon tässä kuukauden aikana valinnu kirjastossa hyllyltä kirjoja sattumanvaraisesti nimen ja kuvan perusteella. (Muuten mie en ikinä lukis suomeksi.) Ja kolme, KOLME kirjaa on sellasia jotka kertovat toimittajanaisesta, jotka muuttavat Keski-Pohjanmaalle paetakseen entisiä miehiä ja/tai työpaikkoja. Joku yrittää selvästi lähettää mulle jotaki merkkejä :D

Mie olen myös jonkinlainen mummomagneetti, kun joka kerta kun olen ollu kaupungissa olen päätynyt juttelmaan jollekin ihan uppo-oudolle mummolle. Pari kertaa olen istunu jossaki ja sitte minun viereen on istahtanu mummo ja ne aina vaikuttaa siltä että ne haluaa jutella niin mie avaan keskustelun perinteisesti säätilasta puhumalla :D  Yhen kerran olin syömässä ja kun etin paikkaa niin joku mummo vaan huikkas istumaan samaan pöytään, ja miehän menin. Tää viimeisin oli kyllä se ultimate todiste siitä että minussa on joku magneetti tai jotaki, kun kävelin kauppakassin kanssa kaupasta ulos niin penkillä istuva mummo huikkas että tule istumaan :D Ihan mielelläni mie niitten kans juttelen ja suosittelen kyllä muillekki. Siinä saattaa 10-30-x minuuttia mennä, mutta lopulta sie oot itte paremmalla tuulella, ja aivan varmasti sinun uus kaverikin on. Eikä maksa mittää :D Mie taijan laittaa tähän blogiin uuden tägin "Mummot" niin sitte voi kirjotella lisää kohtaamisia ylös, kun niitä joka kerta tuntuu tulevan kun Rovaniemelle menen :D

Enda 3v, koiranruoan vaihto ja muita kuulumisia

Siili nro. 2. Enda oli oikeesti ihan ku pikku lapsi synttäripäivänä, niin ihanan innoissaan :D

Mihin tää aika oikeesti menee? Vasta se oli sellane pieni pallero joka söi kaikki johdot, ja jota Miki veti lelulla pitkin lattiaa :D Pitää kattoo jos saa ens viikolla sen "pakollisen" rakennekuvan, kamerasta loppu akku ja laturin johto on niin varmassa tallessa että en ittekään löydä. Mie tilasin viime viikolla Zooplussalta uutta ruokaa, luita ja uuden lelun Endalle ja Mikille. Sattu hyvin kun paketti saapui näin ihan synttäripäivänä! Sain mie jonku verran kuvia ennen kun kamera sammahti.

Ostin myös luita ja kaks sankoo noita nameja, vähän noi on
hyviä koostumukseltaan!

Koirien uus ruoka. Toisen tyhjensin jo tynnyriin.

Oli ihan pakko vaihtaa ruokaa kun tuntui ettei oikeen enää kummallekaan toi JahtiVahti sopinu. Ei minusta oo paha hinta melkeen kolmen kuun ruuasta toi mitä noista kahesta maksoin, varsinki kun on aika paljon laadukkaampi sisältö tossa ruoassa ku vertaa edelliseen. Koirat ainaki tykkäs kun annoin niille tota ekan kerran. Yleensä ne malttaa oottaa lupaa ruoalle, mutta nyt kun oli tota uutta ruokaa niin molemmat oikeen rynnisti kupeille :D Tohon päädyin sisällön, tarjouksen ja sen takia että en oo hirveesti negatiivista arvostelua kuullut Taste of the Wildista.

Kalafilleet

Pinnaattikeitto

Nyt ku ruuasta päästiin puhumaan niin mie haluisin vähän kertoo minun ruokakokeiluista viimeajoilta. Oon nyt tehny maaliskuussa kolmea ruokaa jota en oo uskaltanu tehä syystä x. Ensin fileerasin elämäni ensimmäisen kalan. Aika vähällä hukalla selvisin, joka ei sekään menny hukkaan ku keitin sitä keskiruotoa jossa oli vähän lihaa silleen, että koirille tuli vähän niinku kalalientä nappuloiden kaveriksi. Sitten tein pinaattikeittoa viime viikolla. Voi elämä kun oon ennen pelänny valkokastikkeen tekemistä = periaatteessa pinaattikeitto ilman pinaattia :D Hyvä tuli, ei pakasteesta voi puhuu samana päivänäkään. Neljä päivää sitten tein elämäni ensimmäisen lasagnen, jota olin vältelly kun ruttoa, koska minusta lasagneen kuuluu valkokastikepohjainen juustokastike sen jauheliha-tomaatin lisäksi. Voi elämä kun tuli hyvää ja se oli niin helppo tehä! Minun ruokavalio monipuolistu kertaheitolla, ja lasagnestaki saa monipuolisemman kun vaan vähän sovellan ja lisään kastikkeeseen kasviksia.

Met ollaan oltu paljon ulkona, tuolla on ollu niin ihana ilma! Nyt tosin on satanu lunta ja tuullu ihan hirveesti. Muuten mulla menee aika työnhaussa, yliopistoon lukemisessa ja käännöstöitä tehdessä. Mie niin yks päivä kyllästyin tähän tekemättömyyteen, ja aloin miettiin että voiko mitenkään olla töissä kotoa käsin. Siinä ei kauaa menny kun laitoin profiilin freelancer-sivulle ja nyt mie oon tehny ja hakenu pieniä käännös- ja kirjotustöitä about kuukauden. Ei tolla ilman koulutusta elä, tai ainakaan mie en elä vielä, mutta kaikkihan on kotiinpäin niinsanotusti!

En yleensä harrasta mitää ihneen teinipeilejä, saati sitten ihan julkase niitä, mutta nyt oli pakko! Mie sorruin yks ilta ostaan EMP:ltä neuletakin ja tän. Sing Soft Kitty to Me?

Oon lisäksi alkanu räpeltään ton minun päättötyö-lautapelin kanssa, ei parista isosta pelipaikasta mistä kysyin oo kuulunu mitään, niin alan nyt kyseleen vähän muualta pienemmistä.
Ei kai tässä nyt muuta, oikeen hyvää kevättä kaikille! Tai siis kevättalvee ainaki täälä :D