Kentsuviikko ja Endan uus temppu videolla

Tällä viikolla oli eka kennelvuoro piitkään aikaan. Jalka ei oo vieläkään täysin kunnossa niin mie olin sitte ikään kuin yhden naisen pikkuelukkavuoro. Viimenäkemältä koululle on tullu uusia marsuja, olivat kyllä tosi söpöjä. Marsut taitaa olla ainoita jyrsijöitä joista mie melkeen tykkään :D Kanit ja mie tultiin myös oikeen tutuiksi, ja oli kyllä kiva huomata miten ne on kehittyny kun niitä on naksuteltu. Ja Iina-kanikaan ei ole enää sellainen sanotaanko "väkivaltainen" pupu, mitä se ihan alussa oli :D Sitte muuten aika meni siivoillessa ja kissaa ja konnia hoidellessa. Muuta mainitakseni sain tiistaina trimmiportfolioon yhden lisäyksen ja onnistuin myös mokaamaan yhden puhelun aika lahjakkaasti eilen, mutta ei nyt ainakaan siitä enempää :D
Mutta kyllä siis huomaa että ei oo täyskuntonen jalka, koska ilman lenkityksiäkin meni paketti buranaa viikon aikana, tosi perseestä, näin suoraa sanottuna.

Endalle sain siis vihdoin opetettua niinkin perus tempun kuin kumartaminen, ei se siis koiran hoksottimista ollut todellakaan kiinni alla oleva video on viiden toiston jälkeen. Saattoi toki helpottaa tota oppimista se, että agin kontakteilla oon pyytäny sitä maahan ja varsinkin A-esteellä on melko samanlainen loppuasento sen seurauksena. Tässä siis oikeen video:



Ja oli pakko ottaa tota sukanvetoa mukaan tohon videoon, koska oon niin ylpee! Se ei nimittäin oo pitkään aikaan kiskonu noin hyvin lelua!

Nyt kaikki siivouspoliisit hiljaa sitten, mie oon koko viikon siivonnu toisessa paikkaa, ei oikeen inspiroi oma huone tässä vaiheessa :D Ja hei muuten, laitoin tonne tekstien alapuolelle nyt tykkäys - ei tykkäys - mahdollisuuden, jos se vähän aktivoisi teitä lukijoita :)

Säikähdyksestä selvitty ja muita kuulumisia

Jaajaa, pitäs sitä kai tänneki kirjottaa jotakin välissä, eikös vaan?
Treeneistä sen verran että ollaan käyty pari kertaa hallilla ja toisesta kerrasta on video, mutta en oo saanu sitä vielä pois kamerasta, niin ei tähän postaukseen vielä sitä sitten, mutta coming soon..
Ollaan tehty jotaki pientä tokontapaista lenkkien yhteydessä ja Enda tekee oikeen kivasti vaikka aina ei ole ees ruokapalkkaa, oon löytäny oikeen tavan kehua sitä :)
Mie oon tehny päättötyötä ja koomannu koneella, ei todellakaan pitäny mennä näin, minun piti tehhä kaikki keskeneräiset pikkujutut pois tieltä... Joopajoo.

Nyt sitten tarina siitä miten ei kannata jättää purkkatuotteita samaan huoneeseen koiran kanssa. Ikinä. Laitoin pyykkiä, olin poissa asunnosta alle 10min, ja sillä aikaa Enda oli saanu päähänsä penkoa minun laukun. Katoin että joo se on silpunnu paketilisen nessuja ja siteen ja oho mikäs se tuolla silpun alla on; purkkapussi. Ja siitä vaikuttaa puuttuvan muutama.
Sillon tuli kyllä semmonen paniikin aika että ei oo vähään aikaan niin paljon säikähtäny mitään. Laitoin heti hunajaa sille suuhun ja erityisesti ikeniin että se imeytyis sitä kautta nopeemmin ja soitin Marissalle että tuo suolaa. Sitte me katottiin noin tunti että oksentaako se; kyllä uus kokemus, oikeen toivois että koira oksentaa. No ei se oksentanu, mutta ei se ollu muutenkaan mitenkään väsyny tai kalpea tai mitään. No oksensi se just kun Marissa oli lähteny, mutta siellä joukossa ei näkyny purkkaa. Että ehkä se söi, mutta vaan muutaman? No syöttelin sille pari kertaa sokeria puolen tunnin välein ja ei sille vaikuttanut mitään tulevan senkään ajan päästä mitä olin lukenut että oireet saatais ilmestyä. Että selvittiin säikähdyksellä. Huh.

Eilen kävin trimmaamassa bichonin Saanan kans kentsulla ja oi että kun olis kaikki koirat noin kärsivällisiä siellä... Mutta en kyllä älyä miten sain itteni ees sängystä ylös, oli nimittäin semmonen yö takana että... Joo laitoin kyllä nukkumaan yhen jälkeen mutta ei uni tullu sitten niin millään. Vihdoin sain joskus 7 aikoihin aamulla unta ja 8 soi puhelin :D Olin kyllä varmaan ihan kuoleman näkönen, mutta onneksi Suomen peli vähän piristi niin jaksoin valvoa 11-12 asti, että sain unirytmini suurinpiirtein kohdilleen.

Oon nyt laittanu toppipaikkoihin sähköposteja niin katotaanpa missä sitä huhtikuussa ollaan... Ja pitäs alkaa miettiin pääsykokeisiin lukemistaki ja Rovaniemelläki pitäs piipahtaa jossain vaiheessa ja saaha nää rästit täällä tehtyä ja ens viikola on kentsuki ja mitäs vielä...

Ainiin, meidän luokka edustaa:

 www.youtube.com/watch?v=4q-A_Nd3wW8

ja onhan sielä Mikin pärstäkin päässyt videolle :) Se teki kyllä monta muuta parempaa temppua, miksi se ton valitti?

"You may leave school, but it never leaves you." - Andy Partridge

Todellakin pitää paikkaansa kennellinjan kohalla toi sanonta! Toki en ole vielä täältä lopullisesti kamppeitani pakkaamassa ja poistumassa, kaikennäköisiä projekteja on vielä kesken mm. opinnäytetyö ja työssäoppimisnäytöt, pari kentsuvuoroakin vielä pitäisi käydä... Perjantai kuitenkin oli viimeinen päivä kun Kennel -11 astui kokonaisuudessaan Kaunon ovista sisään. Ensimmäisen tunnin ajan ehkä kaikki oli kuivasilmäisiä, ja sitten kyynelkanavat aukesivat yhdellä sun toisella :)

Mulla aukes myös sanallinen arkku puolivahingossa kun innoissani selitin opinnäytetyöstäni ja kun siihen nyt uppoaa sitten pikkuisen rahaa joka voisi olla uppoamatta yhtään mihinkään.
"...niin että jos koulu suostuis ostaan yhen tai pari ku nää on ihan v*tun kalliita tehä...." Ensinnäki se on tosi harvinaista että pääsee mikään p*skaa pahempi sana suusta. Ja siis ikänään en oo kironnu opettajien kuullen, ja noin suoraa! Siinä oliki sitte aamun viihdenumero kun suurin osa läsnäolijoista repes nauramaan :D

Tietenki me lahjottiin opettajat viimesenä päivänä, ja ilmeisen hyvin ollaan onnistuttu reaktioista päätellen selvittelemään mistä heidät on "pohjimmiltaan" tehty :D Muisteltiin myös vähän menneitä pääsykoehaastatteluita ja muutenkin palailtiin jutuissamme aika juurille.

Nyt sitten mie kuulostan kauheen mauttomalta ja kliseseltä mutta tää 2,5 vuotta tän luokan kans on ollu minun elämän parasta aikaa. Oon myös oppinu ittestäni teiltä paljon, pelkään paljon vähemmän asioita ja oon tajunnu sen että jos oikeesti tahtoo jotaki nii sen eteen pitää sitte tehä kans töitä eikä jäähä vaan lehelle soittelemaan. Ja vaikka nyt lähdetäänkin kukin omaan suuntaamme elämässä, mie tiiän että oon saanu sellasia ystäviä jotka on varmasti läsnä ihan mihin päin maailmaa tahansa sitä päätyykään. Uskon myös että luokkakokoukset voi olla vähän useammin tapahtuvia kun kerran kymmeneen vuoteen :D 

Pitää vielä sanoa iso kiitos kaikille siitä, että te ette ainakaan jätä miestä jälkeen ettekä mummoa mäkeen. Heititte kyllä semmoset pelastusrenkaat ja liivit ja verkot ja Enda varmaan oli sitte se VEPE-koira, kun mie meinasin upota. Teän kanssa ei pystyny täysin masentumaan, kun olitte omia ihania äänekkäitä itsejänne, ja piditte minut sillä käynnissä.

KIITOS.

Ja vaikka tää ehkä kuulostaa sellaselta viimeseltä postaukselta nii blogi ei kuitenkaan häviä mihinkään eikä meidän harrastukset lopu kun seinään että jatkakaa vaan lukemista :) Toki kennellinja-asiaa tulee vielä ainaki puolen vuoden ajan, sitte siirrytään meidän elämää - tyyppiseksi blogiksi, jos joitain vaan se kennelpuoli tässä blogissa kiinnostaa niin ihan FYI...

Lähiopintojen osalta viimeinen viikko koostui tasotesteistä, tokon, agin, esine-etsinnän osalta. Oli siellä ihan teoriakoe koiraterapiastakin seassa. Etsintä meni kyllä ihan superhyvin!
Tässä joitain videoita:

Toko, haahuilua

Agi 1 Agi 2

Rallytoko (Enda oli kävelyllä)

Oisin hyvin voinu olla joku täytetty harakanpelätti, välillä semmonen kiinnostuksen taso että! Koiralla myöskin keitti päässä, sen verran oli liikaa energiaa... Ja plus mie olin jokapaikassa ihan puupökkelö enkä puhunu tai tehny oikeestaan mitään samaa ku treeneissä. Että silleesti. Agissa putkelle irtoamiset tossa 2. videossa hienot.

Kone rikki ja vähiin käy ennen ku loppuu...

Joo, loppu loma menikin sitten kärvistellessä jalan kanssa josta meni uudelleen jalansyrjän nivelsiteet. Siitä johtuen en mennyt loppiaisen mätsäriinkään. 4.1 meni kone rikki, sinne meni sitten kaikki kuvat ja kirjat ja koulutehtävät ja ja.... No vielä on pieni toivo että joku vois aukassa ton koneen ja ottaa sieltä tiedostot talteen. Heti koulun alettua lainasin kaverin konetta sen verran että sain tilattua ittelleni uuden koneen ja kannettavan kiintolevyn! Oon ollu ihan tyytyväinen nää kolmisen tuntia mitä tää nyt on ehtiny olla. Se vaan on tosi pelottavaa, miten iso osa minun (ja ihmisten yleensäki) elämästä on tietokoneessa kiinni. Kyllä mie selvisin, mutta tää nyt ei oo semmone asia mistä tarvis käyttää termiä "selvitä". Tai siis surulliseksi on mennyt nykyaika ja sillee... Se kuitenkin on vaan eloton esine:D

Kolme viikkoa ois varsinaista koulua jäljellä, sitte pitäs tehhä kaikki tekemättömät tehtävät kuten päättötyö ja yli sata tuntia työssäoppimista jos täältä keväällä meinaa häippästä... Motivaatio on vaan hukassa, koska olen tehny aika paljon jo noista, mutta eipä ne enää ole saatavissa ton konerikon takia. En niin millään haluais alottaa uuestaan. Sitte pitäs miettiä opiskelisko lissää vai ettiskö hikihatussa töitä vai perustaisko oman työpaikkansa vai mitä sitä tekee. Ahistaa!

Oli muuten tossa heti ekalla viikolla käytännöntunti johon en koiria ottanu nenäpunkkikaranteenin takia, itte kuitenkin opin pakkovalssin ja tuli kateltua muitten etsintöjä jonku verran.

Kyllä tää blogi tästä vilkastuu, mutta nyt siis tiiätte että en oo tätä ihan omasta tahdostani hyljännyt :D

Messarissa, viimenen viikko ennen joululomaa ja joulu Rovaniemellä!

Opistovoittajat 2013- noi ruusukkeet oli
kyllä mahtavat!

Ennen lomaa käytiin Messarissa edustamassa koulua, ja ilmeisesti ostamassa se tyhjäksi, kun miettii miten paljon tavaraa sitä ittekki tuli hamstrattua(ja koiranruokaa ja ja...) Mutta siis mentiin sinne jo torstai-iltana kasaamaan ständejä. Tulomatkalla pysähdyttiin Ikeassa, josta tarttui mukaan iso porkkanapehmo ja pehmopallo. Porkkana sai jäädä virikeleluksi, mutta pallo päätyi yllätys yllätys hamstraukseen koska oli niin kiva Endan mielestä että siitä tulee treenilelu.

Perjantaina aamulla sai vähän aikaa kierrellä, puol 11 oli opistojen välinen koira-aiheinen tietotaitokisa. Mie olin jännittäny ja hermoillu tota jo sillon kun kyseltiin että kukas tähän osallistuis, ja mie menin siihen ilmoittautumaan mukaan. Tämä oli taas osa sitä että mie yritän venyttää mukavuusaluettani. Ensin oli tietokilpailuosio, vähän niinku trivial-pursuit kysymyksiä koirista :D Sitten oli rotutunnistustehtävä(me saatiin ainoina kaikki oikeen:) ja sitten käytännön osuus, jossa piti näyttää että sai koiran menemään istumaan ja maahan, ja läpi S putkesta, sekä tehdä terveystarkastus, johon me oltiin ihan ylivalmistauduttu :D Se oli tosi hauska kilpailu loppupeleissä, mm. koska a) meitä oli kolme siinä, ei tarttenu yksin olla ja b) ME VOITETTIIN! Ja kyllä taas oli sellaset kannustusjoukot että ei oo toista! Sen jälkeen käväsin pyörähtämässä nahkakehällä kattomassa Endan siskoa ja veljeä. Kyllä niissä vaan on paljon samaa mitä nyt oon noita nähnyt sisarusparvesta!
Iltapäivällä oli sitte ständillä edustamisvuoro, sekin oli loppujenlopuksi ihan kivaa, vaikka sitäkin olin panikoinut jo vaikka miten pitkään että miten siitäki selviää.

Lauantain ja sunnuntain ständivuorot meni mulla narulelujen materiaaleja tehdessä, ja kyllä sitä tuli muutamalle ihmiselle jotain höpistyäkin. Myös nahkakehillä tuli hengailtua, ja pääsin näkemään Hannan pitkästä aikaa. Arvatkaa mitä kävi? No molemmathan siinä alkoi itkemään :D lauantaina myös jäätiin kattomaan isoja kehiä, ja olihan se aivan mahtava tapahtuma! Tosin mie jouduin niin korkeelle että kärsin ekan puoli tuntia huimauksesta, mutta kyllä se siitä lopulta tasoittui. Joka päivä oli kyllä päivän päätteeksi toi kipee jalka aivan järkyttävän kipee ja turvonnu ja pää oli niin tyhjä että meni vaan suihkuun ja nukkumaan.

Summa summarum, kiva tapahtuma, olen onnellinen että pääsin käymään, en kyllä varmaankaan ikinä vie koiraa sinne tautipesäkkeeseen :D

Mie: Joulu tulee!
Koirat: Ai ikkunasta?!

Varmaan nyt unohdan osan, mutta käytäntöäkin ehti olla pari kertaa ennen lomaa. Ekaksi oli ohjatun noudon treenejä ja merkkiä. Enda vähän varasteli kipolle ohjatussa, mutta ihan hyvin muuten. Sitte oli koiraterapiaan liittyviä juttuja, miten ehkäistä räyhäystä, mikä sopi siis kuin nenä päähän tähän nykytilanteeseen. Päätin opettaa Endalle että se laittaisi nokan minun käteen kiinni kun koiria on tulossa. Sain sitä tunnin aikana tarjoamaan sitä toimintaa, mutta kun käveltiin sitten takaisin, niin eihän se siellä toiminut kun tuli koira vastaan. Keksinkin illalla miten saan estettyä sitä käytöstä mutta ei se mikään lopullinen ratkaisu ole. Nimittäin Enda ei tykkää kun teen sille terävästi PRR -äänen, ja näytän vihaiselta. Se alkaa kävellä mielistellen minun takana--> ei ehdi rähjätä. Mutta en haluais että meän ohitusmieliala ois semmonenkaan, toi nyt on vaan tosiaan väliaikainen ennen kun saan treenattua ton käsijutun varmaksi.

Sitten tulinkin kipeäksi ja missasin kaksi viimeistä päivää ennen joululomaa. Harmitti kyllä ku en päässy pikkujouluihin. Perjantaina Janita heitti meijät juna-asemalle, jossa juna oli LIIAN ajoissa (omg) eikä ollu ees hirvee sillipurkki, ihan normaali perjantaivaunu! Oli kyllä niin ihanaa tulla tänne kun oli jo kaupungissa paljon lunta, täällä kotona sitten piha jo tulvi sitä. Nyt ollaan vaan otettu rennosti ja nautittu talvesta.

Tänään aamulla meinasin vähän masentua kun kuuntelin masentavia joululauluja, ja mietin kuinka yksin mie joskus olen, ja miten joulu on perhejuhla ja mulla ei oo enää hirveesti ydinperheestä jäljellä, mutta kuka nyt vois tällasten tyyppien kanssa masentua kovin pitkäksi aikaa:





Hyvää joulua kaikille lukijoille meiltä, luultavasti menee ensi vuoteen seuraava kirjoitus, joten nähdäänpäs ensi vuonna!

Tokoa, aksaa, mätsäri, Miki rallytokossa ja Endan etsintä +videot

Keskiviikkona oli käytännöntunnilla aksaa, rallytokoa ja esine-etsintää. Endan kans saatiin kaks verkkoa pois kepeiltä, enää viisi jäljellä! Ja muutenkin teki kyllä tosi hienosti ja pysyi irti. Pieniä herpaantumisia tapahtui silloin tällöin, mutta noudatti kyllä luoksetulokutsua hyvin, ei karannut kertaakaan kokonaan hallinnasta. Etsinnässä Enda on taas kypsytellyt asioita päässään ja nyt kun tein pari kertaa neljällä esineellä niin vain paransi työskentelyä kun löysi esineen, loppua kohti oli jo tosi intensiivistä.

Rallytokolla ei nyt Endalle ollu väliä, mutta meni sekin paremmin kun viime kerralla. Ittellä ne suurimmat vaikeudet on. Kyllä ne liikkeet alkaa olla sillee hallussa että jos näen kyltin niin muistan mitä siinä pitää tehhä. Vaikeinta on muistaa millä puolella kylttiä pitää pysyä, koska se on "väärällä" eli oikealla puolella ohjaajaa.
Ja hei, se joka sanoo vielä että vanha koira ei opi uusia temppuja; mulla meni viis minuuttia opettaa Miki seuraamaan oikealla puolella minua, ja tulemaan sivulle oikealle puolelle. Käsimerkistä tosin, mutta koska se on rallytokoa varten, niin sehän on ihan sallittua. Vähän se on hankalan näköistä, mutta se johtuu siitä että se on ehkä 10 toistoa seurannut nyt oikealla puolella pari metriä, ja 8 vuotta vasemmalla puolella ja ties kuinka monta kilometriä. Pitää siis vähän suhteuttaa siihen nähden :D

Arkielämässä on vähän asiat huonontunu Endan kanssa, ku se pääsi sen ärinän makuun siellä tokokokeessa. Aivan järkyttävää lenkkeillä noiden kanssa pimeällä, Enda pistää semmosen älämölön pystyyn että ei hyvää päivää. Pitää alkaa vastaehdollistamaan sitä nyt oikein olan takaa, täytyy vaan värvätä joku koira seisoskelemaan jonkun matkan päähän pimeässä.
Eihän tota koiraa voi ees alkaa kunnolla kouluttaa mihinkään lähestyviin koiriin ennen kun saa sen mielentilan vaihdettua vähän positiivisempaan kun "älätuletänneperkele" siinä paikalla ollessa ensin,

Torstaina oli eläintenkouluttajapuolella opiskelevat kouluttamassa meille tokoa ja agia. Enda teki tosi hyvin, ja sain lähinnä vinkkejä siihen miten pitää selkiyttää omaa toimintaa että koira tekis paremmin. Kun esim kontakteilla mie oon vähän vapautellu miten sattuu ja se lähestyy sitä kontaktipintaa väärästä kulmasta sitte kokonaista estettä ajatellen... Sitte tehtiin hypylle irtoamista, kiva pikku harjoitus, pitää kuvata vaikka joskus videolle, kun se kuulemma on semmonen mitä jokaisen aksaavan osaamistasosta riippumatta pitäs tehhä. Enda teki ne toistot niin nopeaa että päästiin taukoilemaan siitä pisteeltä aikasemmin. Putkeenkin tehtiin irtoamista, jonka Enda tajus kans tosi hyvin, mie vaan taas olin epäselvä välissä...

Tokossa kysyin vinkkejä seuraamiseen. Minut piti suoristaa niin se oli vähän parempi jo sillä, ja suusta palkkaamistä ehotettiin kontaktin parantamiseksi. Myöskin sitä että pitäis tehhä treeneistä vaihtelevampia eikä aina alottaa ja lopettaa perusasentoon. Mie aattelinki tehä merkille kierrosta seuruutusta seuraavan kerran kun nyt päässään treenaamaan. Huomasin myös että toi koira reagoi minun jännitykseen. Heti kun lähdin pois kouluttajien silmien alta, niin kontakti palasi ja paikka oli paljon parempi. Tästä tuleeki vähän hankalaa jatkossa, kun faktahan on se että mie jännitän, ihan varmasti. Ihan sama kuinka vähän, mutta jännitän.

Illalla Even kanssa tehtiin koirille etsinnät asuntolan tv-huoneeseen. Endan työskentely oli 10 kertaa huonompi kun aiemmin. Se kyllä saattoi johtua uudesta paikastakin...  Ehkä myös siitä, kun palkkasin sitä näköjään huomaamatta ruoalla kesken kaiken, ja sehän laskee virettä. Enkä myöskään normaalisti tee niin etsintätilanteessa. Mikälie höpöönnys tapahtui tossa. Mutta tässä on video Endan etsinnästä:



Ehkä se salaisuus Endan työskentelyintoon on tarpeeksi pitkät tauot :D Koirat myös leikki tennarilla, oli kiva taas kun Enda pääs kerranki juoksemaan täysillä ja retuuttamaan, kun Miki ei anna sitä tehhä. Enda vaan halkas sen "iskunvaimenninanturan tosta ranteen yläpuolelta vasemmasta etusesta. Vähän se vuosi, mutta ei vuoda enää ja se on vaa semmone lovi siinä joka täyttyy pikkuhiljaa uudesta kudoksesta. Ei sitä enää ees huomaa.

Itsenäisyyspäivä menikin kokonaan hallilla. Aamupäivällä käytiin Mikin kanssa pyörähtämässä rallytokon alokasluokassa. Ihana ku sai kisakirjan ja piti kattoa sirut ja säkä, ei oo pitkään aikaan sitä tehty :D Rata oli loppuviimein ihan simppeli, mie vaan törttöilen siellä minkä kerkeän, kuten kuvasta näkyy:



Miki oli välissä vähän ulkona, mutta teki kyllä tosi kivasti ne mitä teki! Ja voi kamala ku mie näytän hirveeltä ku onnun tuolla menemään :D Ei burana paljon auta tohon jalkaan... 66 pistettä tuli ja 2 ohjaajavirhettä ja 8 hihnankiristystä ja jotaki muutaki oli vikana, en nyt muista, tostahan sen näkee. Toi eka tehtävä esim. meni vikaan. Mie vasta tossa toisen esteen kohalla muistin että meni ihan pieleen toi spiraali, tokalla kerralla ja toisin päin meni paremmin sitten... Miki oli tuomarin suosikki:) Varmaan ikä ja toi ajoittainen työinto ja minun ontuminen hellyytti:D

Illalla sitten oli mätsäri, sain luokkalaisen ja yhen ykkösistä esittämään Endan niin ei tarvinnu sen kans juoksennella kehässä tolla jalalla. Parikehässä se oli pikkusen vallaton kun oli koko päivän kököttäny boksissa ja välillä vaa käyny pihalla, mutta esiintyi ihan kivasti! Eikä pelännyt harvinaista miestuomaria! Punaisten kehässä ei sitten sijoittunut kun näki verivihollisensa(en oikeesti tieä miksi se vihaa meän naapurin koiria, pitäs vielä ku kerkeää niin erityisesti niihin se ehdollistaa) ja yhdisti sen sitten sinne kehässä oleviin koiriin ja vähän rähähti.

Sitten kun oltiin lähdössä, niin taas meni ohi veriviholliset ja siitähän se meteli vasta nousikin. Vähän harmittava loppu kivalle päivälle, mutta siis mie oon niin ilonen kun se ei oo mitenkään että "kaikki koirat pitää häätää helevettihin kun ne on inhottavia", vaan jotkut tietyt. Kauhee akka siitä on tullu...

Ens viikolla meän luokka lähtee Messarin näyttelyyn edustamaan ja koirat joutuu sitte kentsulle. Mie en oo koskaan käyny Messarissa, jännää :D

Endan eka virallinen tokokoe, tunnarin opettelua ja Miki aloittaa rallytokon!

Tiistaina oli käytännön tunnilla tokon tunnarin opettamista. Olen opettanut Mikille tunnarin aikoinaan muistilappumenetelmällä. Ajattelin tällä kertaa kokeilla jotain uutta ja aloitettiin opettamaan matalilla ruututötsillä joissa on reikä keskellä. Endahan luuli että se oli kosketusalusta ja lyttäsi tassuillaan. Ja kun niitä oli enemmän, se ei enää keskittynyt hirveästi etsimiseen koska  ne kiihdyttivät sitä liikaa, muistuttaessaan kosketusalustoja. Enda kuitenkin tajusi idean, joten koitettiin menetelmää jossa kapulat peitettiin kankaalla ja sieltä Enda sitten löysi hienosti omansa. Tämä on myös kotona nyt helpompi harjoitella ja edetä.

Tunnin lopuksi otettiin rallytokorata, koska ajattelin että Enda olisi mennyt kisaamaan itsenäisyyspäivänä tänne Kannukseen. Se ensinnäkin hämmentyi kun en sanonut mitään käskyä lähdin vaan höpötellen kävelemään, joten se luuli olevansa vähän kuin lenkillä. Tämä näkyikin sitten hihnan kiristymisenä. Että jospa nyt keskityttäisi tokoon sen kanssa, ja sitten kun ollaan jo AVOssa siinä, niin voidaan kokeilla uudelleen rallytokoa, koska siinä pitää selvästi opettaa ihan erilainen mielentila koiralle kun se kulkee hihnassa. Ja seuraamiseen ylipäätään, sillä on jotenkin sellainen käsitys että seuruu tarkoittaa: kävele tietyssä paikassa, katso eteenpäin ja välillä tarkista missä ohjaaja on, sillon kun en puhu sille mitään seuraa käskyn jälkeen.

Rallytoko jäi muhimaan päähän kotimatkaksi, ja kun sitten saavuin kämpille ja Miki oli ihan ratketa liitoksistaan, niin jostain kumman syystä huomasin testaavani sillä samat liikkeet mitä tehtiin tunnilla, ja sehän oli ihan onnesta soikeana kun mie kehuin sitä ja mentiin yhdessä ja välissä sai tehdä jotain. Että ihan Mikin laji selvästi. Joten jos joku muistaa Miki eläköityy-postauksen, siihen tulee nyt tässä pieni korjaus; Miki eläköityy kaikesta muusta paitsi rallytokosta ja mätsäreistä :D Ja nyt Miki on sitten ilmoitettu kilpailemaan!

Keskiviikkona sitten, Endan ensimmäinen virallinen tokokoe.Alku ei lähtenyt hyvin käyntiin, näytti epävarmalta paikkamakuussa ja nousikin sitten sieltä. Aikaa ja matkaa olen kyllä treenannut, mutta ei se vissiin kestäny toisia koiria vieressä. Olen sitäkin treenannut, mutten tarpeeksi usein näköjään. Ja ehkä minun jännitys vaikutti asiaan.

Sitten itse liikkeet, kaikki meni ihan hyvin liikkeestä seisomiseen asti. Vähän se näköjään nyt kun katsoo videolta niin kokoajan sinne kyttäsi mihin se sitten lähti. Näki kun kaks muuta koiraa jotain nahisteli ja sinne se sitten jonkun aikaa sen jälkeen ampaisi ja aloitti uuden ärinän. Onneksi kellekään ei käynyt mitään. Tuomari keskeytti kokeen, kun en saanut koiraa takaisin kehään.

Sen jälkeen mie vaan itkin koko illan. Ensin mie itkin ku säikähin sitä tilannetta, sitten sitä että siinä on ihan pirun vaikea jos ei mahdoton työ saada Endaa enää varmaksi ja vielä sitä että minua hävettää. Oishan minun pitäny tajuta että ei tuo ollut vielä valmis menemään kokeeseen, kun se koe on paljon muutakin kun liikkeiden mekaanista osaamista. TYHMÄ MINÄ! Ja hei, mie opiskelen paikassa joka on opettanu mulle toimivia työkaluja miten tollaset käytökset estetään ennen kun niitä tuleekaan, jotenki tuntuu että minun pitäs osata enemmän, olla parempi jo näin vikavuotisena. Tuplatyhmä minä. Ja olihan Endalla niitä merkkejä että se ei tykkää varsinkaan kaukana olevista vieraista koirista, ohitukset lenkillä menee ihan hyvin, ne on ne kaukana olevat jotka on se ongelma. Olin sitä jo vähän saanut kuriin, mutten näköjään todellakaan tarpeeksi.

Tässä nyt kuitenkin liikkeet siihen asti että pakka hajosi:




Jos jotain positiivista pitää hakea, niin se ei haahuillut itse kehässä kun sen kerran, kun tunnisti liikkurin yhdeksi lemppari-ihmisistään. Muuten se pysyi oikein kivasti mukana ja tekeminenkin oli ihan kivaa! Jotenkin se nuo käännökset veti leveeksi, mitä se ei oo tehny pitkään pitkään aikaan.
Ja HEI, mulla ei jännittäny juuri ollenkaan! Mikin kanssa monesti jännitti niin että ääni ei kulkenut. Nyt sain sentään sanottua käskyt selvästi. Toki kärsin taas halvaantuneesta vasemmasta kädestä, mutta sekään ei ihan täysin halvaantunut ollut :D
Raviskakuvista ja videosta kiitos Sarianna Junnilalle! Kuvia pari lisää koirien omilla sivuilla.

Kyllä tämä tästä, ei tää sentään maailmanloppu oo. Pitää jättää tää nyt taakse ja alkaa treenaamaan. Ensin minun pitää parantua kuumeesta ja nuhasta joka tuli ton kisan jälkeen. Ei vaan mee nyt kaikki ihan putkeen näköjään...