Metsästäkin keräilevä Krisse, koirien pesupäivä, penkkikoiraurheilua ja muita juttuja

Puhtoinen Miki, vaikka seisookin kun puupökkelö... Yksin
on niin hankala ottaa seisotuskuvia...

Jihuu, helevet-eiku helteet taitaa olla takana päin ja syksyltä alkaa näyttää. Mulla piti olla hieno video jossa oli jos jonkinlaista pätkää meidän loppukesän puuhista, mutta movie maker sano ittensä irti. Joten eipä sitte ookkaan, joudutte tyytymään sanalliseen ja kuvalliseen antiin... Ja jos joku osaa suositella vastaavaa ilmaista videoeditoria nii pliis!

Alotetaa nyt taas jäljestä, ehittiin tehä vielä kaks jälkee ennen ku pellot kasvo liian heinäisiksi, ja molemmat oli joko liian vaikeita tai jotain koska Enda hukkasi kahdesti ekan 300m jäljen ja yhdesti 200m jäljen. Löysi siis molemmilla kerroilla takasin hetken pyörimisen jälkeen, mutta ei yleensä tee tota mokaa niin mielenkiintoista... Laatikoita Enda on tökkinyt kiinni oikein urakalla, nyt se alkaa jo pienellä avulla vaan sujua ihan mallikkaasti. Mikikin muisti tempun ja oli niin ylpeän näköinen :D

No piti sitä ny Endastaki yrittää ottaa kuva, kun kerrankin on
puhas. Omg, sillä on melkeen rintakehäkin :D

Enda on keksiny monta asiaa tässä kesän aikana.
Ensin vähän ällö: hei, mie voin juua vessanpöntöstä! Ja nyt jos en huolellisesti sulje vessan tai kylppärin ovea kun olen suihkussa tai pesen hampaita niin Enda yrittää hiipiä sinne ja juoda.
Toisena: toi emäntä kutiaa kyljistä, joten tökitään sitä siihen nenällä ihan tahallaan! No ei se varmaan tajua että mie kutian, mutta saa aikaan reaktion :D
Sitten: Mikin pippeliä voi lutkuttaa, ja se vielä tykkää siitä! NO MIE EN, perkele, YÄK :D
Ja viimeisenä positiivisena asiana: Leluja voi kanniskella ympäriinsä ja se on kivaa! Kyllä se on aikasemmin leluja hakenu ja siinä kantanu siis, mutta nyt tuntuu että se kantaminen on yhtä kivaa kun hakeminenkin :)

Toissaviikolla tuli yhtäkkiä sellainen päähänpisto että NYT noi koirat pitää pestä. Eihän mulla ollu tietenkään shampoota kun ei nuo paljon suihkua näe, joten piti ostaa sellainen. Ja koska olin laiska enkä jaksanut kävellä toiselle puolen keskustaa lemmikkieläinliikkeeseen niin ostin marketista jonku ihme luomu-rypsiöljyshampoon (tai sampoon niinkun pullossa lukee) Ja tosiaan tuoteselosteessa lukee: rypsiöljysampoo, rypsiöljy, vesi, että ei kyllä paljoa ylimääräistä ole. Ite tykkäsin yllättäen tosta shampoosta, tuli ihan riittävän puhtaat koirat eikä talossa haissut pestylle koiralle lähes ollenkaan. Olen nyt myös ottanut urakaksi kynsien lyhentämisen, ne on olleet nimittäin aika hävettävän pitkät jossain vaiheessa. Nyt nyrhin niitä lyhyemmäksi kolmen päivän välein ja kyllä sitä alkaa pikkuhiljaa ytimet vetäytyä. Vielä jos siihen asti jatkais että kaikki olis niin lyhyitä ettei rapisis ollenkaan lattiat :D

Perjantaina mie oikein repäsin ja ostin kolme paria kenkiä, kun halvalla sain. No ne on Skopunktenista, että en kyllä oleta niiden kovin kauaa kestävän. Mutta varsinkin yhdet nilkkurit on niin ihanat jalassa ja vielä kivan näköset, että melkeen ymmärrän ihmisiä jotka ostaa yhtä paljon kenkiä kun sukkia - vain melkein. Ja niin omistamieni kenkien määrä kasvoi lähes puolella :D Ehkä pitää kuitenkin pistäytyä Erätukussa ja hommata eräjormailukengät; noi on vähän liian hienot näillä hiekkateillä ja mettässä kävelemiseen... Löysin myös kympillä farkut. Millonhan mulla viimeks on ollu sellaset jalassa... hmm. Varmaan lukiossa?

Punaherukoita, testasin myös miten toi kakkakamera
käyttäytyy kun laittaa makro-asetuksen...

Eilen käytiin ekan kerran "ihmisten aikoihin" lenkillä, eli aamupäivällä. Tulikin kunnon seikkailu kun ensin käytiin kärrypolulla kävelemässä muutama kilometri ja sitten mentiin kesänaapurin luokse kylään. Hän on jo sellainen vähän vanhempi ihminen ja tykkää hirveästi koirista. Tuli melkeen sellainen olo että käytiin kaverikoirailemassa. Miki oli oma häslä itsensä ja "tuo pörröinen on kyllä sievä, no on tuo toinenkin tietysti." Ja Enda oikein kiehnäsi ja yritti syliin, mitä se ei yleensä vieraille tee. Sain myös kerätä yhden pensaallisen punaherukoita, tuli siitä kolmisen litraa marjoja! Paljon paremmin kun meän mustaherukkapensaista; mie oon kytänny parin päivän välein että millon ne on tarpeeks isoja ja keränny pikkuhiljaa kaks litraa niitäki

Marjojen keruusta tuli mieleen, että ollaan käyty paljon koirien kans mettässä ja mie oon kykkiny mustikkamättäillä minkä kerkeän. Tosin usein on pitäny jopa ilman koiria mennä mettään, koska mulla on aina sitte se huoli että jos ne vaikka keksiikin lähteä johonkin... Sitte pitäs ootella puolukoita ja sieniä. No noita jälkimmäisiä pitäs varmaan ensin opetella tunnistamaan kunnolla, kirjoista ja kuvista on tosin vähän vaikee...

Muuten tää viikonloppu onki menny Maailmanvoittajaa ja agilityn Pohjoismaiden mestaruuskisoja tuijotellessa. Oli muuten aivan älyttömän hyvä livestream agikisoilla; näyttelyn streami vähän pätki... Plus suomalaisethan oli agissa aivan älyhyviä! Oikeesti, miksei noita jo lähetetä telkkarissa, saatas kattoo sellasta urheilua missä ollaan oikeesti hyviä, eikä vaa sinne päin! Olin muuten aika kauhistunut noita agikisoja kattoessa; nimittäin siitä kannustuksen puutteesta. Kävi sääliks sitä selostajaa, kun epätoivoisesti yritti saada kannustusta Suomellekin. Kyllä Suomen leiri ois voinu pitää vähän enempi ääntä, vaikka olivatkin vähemmistö! Tuli vaan mieleen eräs ultimate-matsi kolme vuotta sitten + muut luokkienväliset yms. Kannus-aikoina jossa kymmenisen ihmistä sai aikamoisen metelin aikaseksi :D Ei ku kenneleiden oppiin vaan, että miten sitä omaa joukkuetta oikein kannustetaan :D

Onnea vielä kaikille menestyneille kaikissa tapahtumissa täältäkin!
Seuraava taitaakin olla sitten Mikin synttäripäivitys, sitä odotellesa siis :)

Endan ruoanjälkeinen hepuli-video + leikkikuvia ja kuulumisia

Endan lempparipallo!

Enda on hyvin siisti eläin, aina joka ruoan jälkeen pitää ehdottomasti käydä kattoon minua, pyyhkiä suupielet sänkyyn tai sohvaan ja puhdistaa tassut mahdollisista roiskeista :D



Eipä täällä hirveesti sen kummempia oo viidessä päivässä tapahtunu. Kepit alkaa meneen 95% oikein, pitää ottaa eri kulmia vaan enempi. Tokoakin ollaan pikku pätkiä otettu, muttei sitä oikeen yöllä jaksa keskittyä sellaseen pilkunviilaukseen... Eilen helteeseen tuli viimein onneksi tauko ja saatiin sadettaki plus pientä ekstraa sateen mukana:

Isompiaki ois ollu, mutta ne oli keskellä pihaa, enkä halunnu reikää päähän :D

Illalla selkeni sen verran että käytiin uimassa. Mie oon yleensä joutunu kantaan koiria veteen että ne uis, mutta tällä kertaa mulla oli vanhentunutta juustonkänttyrää mukana ja Miki oli ihan simona siihen! Mie heitin pari niitä veteen niin Miki oikein yritti sukeltaa niiden perässä, kuplia vaan puhalteli pintaan :D Harmi ku ei ollu kameraa mukana. Tänään oli taas lämmin päivä, aamulla ajattelin että no ehin mie harjata koirat ennen ku tulee liian kuuma, mutta alle puolessa tunnissa lämpötila nousi niin että oli pakko mennä sisälle viilenemään. Alla kuitenkin muutama kuva kun oltiin pihalla. Tuo pallo on niitä Ikean pehmopalloja, Enda on ihan hulluna tohon! Hitsi ku iltapäivällä ei ollu taaskaan kameraa(se pitäs varmaa olla liimattuna käteen :D) noi nimittäin leikki niin söpösti yhdessä tolla pallolla ja molemmat oli niin liikuttavan ilosen näkösiä että ei mitään rajaa!

Muuten, mie ehkä löysin vaihtoehdon mitä sitä alkaa tässä tekemään työkseen. Paljastetaan näin julkisuuteen, että se liittyy koiriin, mutta muuten hyshys :D Katotaa sitte kun on lähempänä että toteutuuko vai ei...

 Tässäpä tätä kuvasaastetta:

Heitäksie?

Ylpeenä häntä pystyssä

Monitoimihärpäke: Tokohyppy, agieste ja trimmialusta :D

Kauhee lovi tossa rinnuksessa, aijai :D

Keppitreeneistä video, jälkiä & muita kuulumisia

Jaa no alotetaas vaikka Endan jäljestyksellä. Oon tehny kolme jälkee ton viime postauksen jälkeen, ja keskimmäinen niistä oli vähän epäonnistunut koska Enda ei löytänyt jostain syystä loppupalkkaa, eli hukkasi jossain vaiheessa jäljen, ja vähän näytti siltä että se jäljesti jotain muuta kun minun jälkiä, koska se ei kuitenkaan lopettanut nuuskuttamista missään vaiheessa. Muuten jälkien pituus on kasvanut 300-400m:iin, makupaloja on ehkä joka kolmannella askeleela jos silloinkaan, viimeisin jälki oli sellainen että oli vain alussa, kulmissa ja loppupalkka ja se meni hyvin!

Sitten, tässä ois  meidän keppien edistymisestä videota. Ei noi kepit pysy yhtään pystyssä, vaikka nyt sain ne syvemmälle maahan veljen avulla... Mutta aika hyvin viikon päivittäisellä treenaamisella. 5min päivässä. Toki varmaan se aiempi säätö verkkojen kanssa on jotain jättänyt Endan lihasmuistiin, mutta tuntuu että se tajuaa paremmin tällä yritys/erehdys metodilla...



Ei olla paljoa tiellä eikä päivisin lenkkeilty. On ollu jo monta viikkoa sellaset lämpötilat päivisin että ei koirat enkä mie jakseta päivällä ees sormea tai tassua nostaa... Ollaan pelloilla juostu kuin parhaatkin kesäneidot (ja poika) :D Uimassakin ollaan käyty melkeen joka päivä. Tai siis mie uin ja kannan koiria säännöllisin väliajoin veteen...

Laitoin minun peli-idean sille yhtiölle mikä on tehny Afrikan tähden! Syyskuussa pitäs jotain kuulua siitä sitten, että odotellaan...

Ei mahtunu ku meän isot nenät kuvaan :D

Huhhuh kun on kuuma!

Jos joku osais/viittis poistaa ton kameran varjon minun kädestä niin ois kiva!
Tää on muuten niin kiva kuva!

Kesän tuoksu!

Ootan kuin heinäkuuta nousevaa; Endalle vuoden ensimmäinen (pelto)jälki

Mikin hurja uni-ilme

Joo vähän on jääny tää blogin päivittäminen kun ollaan asuttu tuolla Lehtojärvesä. Tai siis mie olen asunu ja koirat on pitäny kantaa sinne ku lämpömittari hipoo neljääkymppiä. Eipä oo paljoo innostanu sanottaisko liian hyvästä säästä johtuen treenata :D

Mutta nyt ainaki jälki aktivoituu oikeen kunnolla! Heinäkuu tarkoittaa sitä että täällä tehään heinät, ja eilen ne sitten tehtiin meän pelloilta, joten tiedossa paljon vapaanajuoksua koirille ja peltojälkeä Endalle! Olin itseasiassa niin innoissani, että tänään kun heräsin kuudelta (niin kuin melkein joka aamu, käytän koirat tohon aikaan kävelyllä) niin päätinpä sitten mennä tekemään sen jälkeen myös jäljen.

Meidän jälkiharrastusta ei voi edes kutsua harrastukseksi, koska viime jälki tais olla yli puol vuotta sitten ja sekin vaan sen takia että koulussa oli tunnilla jälkeä. Jostain syystä kuitenkin, Enda näyttää olevan treenaamatta lahjakas kyseisessä lajissa.

Tein n. 100m jäljen yhdellä kulmalla ja nakkia joka toinen askel, lopussa purkissa palkka. Pari ensimmäistä metriä Enda käynnisteli nenäänsä, mutta sen jälkeen kuului tasainen nuuskutus ja Enda jäljesti älyttömän tarkasti hyvällä vedolla ja hihnatuntumalla koko jäljen loppuun. Tuntui välissä kuitenkin että sitä jopa vähän ärsytti keskeyttää haistelu syömisen ajaksi, joten ehkä voisi seuraavalla jäljellä vähän vähentää. Nyt viljelin nakkia koska oli ollut niin pitkä aika viime jäljestä...

On Endalla sentään vähän kehittynyt kroppa viimekerrasta, valjaita nimittäin piti isontaa aika monta senttiä! Pikkuhiljaa hyvä tulee vai miten se menee :D

Rollosa on ollu muutamat mätsärit meän täällä olo aikana, mutta oman hupenevan rahatilanteen ja kyydinpuutteen takia ei olla niihin päästy... Mie oon lähinnä käyny kerran viikosssa siellä kaupassa että ei tartte syytää rahaa kalliiseen kyläkauppaan. Viime kerralla oottelin kaveria kaikessa rauhassa ja luin kirjaa penkillä. Yhtäkkiä viiden sentin päässä vasemmasta korvasta kuuluu möreä miehen ääni vähän lujalla volyymilla: "Oi mie löysin kaverin! MITÄ sie luet?" Oli lähellä etten tintannu nokkaan kyseistä ihmistä Niskavillat nous kyllä pystyyn, enkä oo vähään aikaan säikähtäny nii paljon. Että tervetuloa Rovaniemelle vaan :D

Huh siinäpä se kirjottajan blokki tän blogin osalta tais aueta, on ollu jotenki nii vaikee ees avata koko bloggeria. Nyt toivottavasti vähän aktivoituu kun pitää tarkkailla tota edistystä tossa jäljessä... Nyt ei valitettavasti hirveesti kuvia oo, kun oon onnistunu hukkaamaan kameran johdon, mutta toivotaan että se ens postiin mennessä löytyis.

"This is the day when the wolves die young, they'll never see the new Midnight Sun..."

Mulla tulee tosta alla olevasta biisistä jostain syystä aina Rovaniemi mieleen, juuri ton otsikon kohdan takia. Kerran monta monta vuotta sitten mulla tuli kaupungilla puhumaan sellanen tyttö (tai nuori nainen se sillon oli ja mie tyttö :D) niin siitä miten he joka vuosi tulee kattomaan yötöntä yötä Lappiin Hangosta asti. Puhuttiin varmaan tunti vähän kaikesta ja toi keskustelu on jääny mulle mieleen varmaan ikuisiksi ajoiksi. Sen takia (+ pimennysverhojen takia:D) mie oon oppinu tykkäämään yöllisestä auringosta. Sitä on vaikeeta arvostaa tollasia asioita niin paljon kun ne ansaitsis, kun niitä on aina tottunu näkemään...



Ja syyksi tälle vähän randomillekin postauksen alotukselle oli tuo ohimennyt juhannus. Mie en hirveesti tykkää siitä miten se on kans tehty ryyppyjuhlaksi, niinhän vähän kaikki Suomessa taitaa olla... Joten mie oon keksiny siihen tilalle oman koiriin liittyvän perinteen :)

Oon nyt neljänä vuonna (en valitettavasti peräkkäisinä) menny juhannusyönä keskiyöllä katsomaan aurinkoa koiran/koirien kanssa vaaran päälle. Ja nyt joku kysyy että mitä järkeä? Noh, juhannuksena on viimenen päivä kesästä kun aurinko on ylhäällä keskiyölläkin, siitä ne päivät alkaa lyhenemään minkä kerkeävät kunnes on taas pilkkopimeää. Jos nyt noin kärjistetysti haluaa ajatella. Onhan aurinko kauan ylhäällä vielä monta viikkoa ja nouseekin jo kolmen aikaan taas ylös, mutta en tiiä... Jotenki minusta on tullu tärkeeksi olla paikalla ja lähempänä tuona hetkenä, vähän niinku otetaan keskiyöllä uusi vuosi vastaan sen vaihtuessa... Hyvästit keskiyön auringolle tai jotain muuta yhtä runollista :D

Tänä vuonna unohin ladata kameran niin ei oo mitään kuvia ja muina vuosina en oo tainnu ottaakaan ku ei oo vaan sattunu kameraa mukaan... Hyi kamala kun tuli muuten kylmä tolla reissulla ja ei ihme ku minun nuha ei tällä vauhilla parane, mutta ainakaan ei ollu sääskiä tai muita öttiäisiä just ton takia nimeksikään!

Mikillä on taas näkö huonontunu. Yleensä jätän tarhan oven auki kun otan koirat sieltä pois ja kerran olin laittanu sen kiinni jostain syystä takasin. No seuraavan kerran ku pistin koiria tarhaan nii Miki parkahan hyppäs siihe pahki ennen ku mie ehin aukasta sitä ovea, kun se nähny sitä ovee siinä... Ja eilen se ei ekan kerran uskaltanu hypätä ulos sieltä kun se ei muistanut tarkkaan missä oviaukko oli eikä siis myöskään tainnut nähdä sitä, minun piti vetää se käden avulla siihen oviaukolle ennen kun se uskalsi hypätä... Mie oon sanonu tän varmaan kaksmiljoonaa kertaa, mutta vielä se menee tässä mukana ja ihan pirtee se on ja kaikkee. Onneksi näkö on menny vähitellen niin ei oo mitään äkkipaniikkia tullu. Saa nähä jos se selvästi alkaa stressaamaan että millaseen ratkasuun sitten pitää päätyä. Ehkä ei pitäis ajatella sitä kuitenkaan ihan vielä...

Agilitysta sitten... Keksin tässä estepulassani uuden harjotuksen mitä pystytään tekemään ilman esteitä! Meän pihan vieressä on naapurin mettää ja se on nyt kaadettu ja siellä on kantoja tasaisin väliajoin vielä maassa, niin mie keksin että Enda oppii estehakuisuutta sitten joskus, niin opetin sen hakemaan kantoja :D Ja siis se idea on että Enda menee seisomaan sille kannolle mihin mie osotan ja näytän. Pitää joskus ottaa videolle se on ihan hauskan näköstä nyt kun ollaan päästy jo muutaman "esteen" sarjoihin ja Endaki tykkää siitä :D

Ja sitä pyykkitelineen kiertoa takapihalla ollaan myös tehty, viime postauksessa oli siitä videota kun oltiin vasta aloitettu... Nyt Enda hakee sen jo ainaki 20m päästä ja kiertää sen, siitäkin se tykkää hirveesti. Keppejä en oo saanu vieläkään pystyyn kun en saa hakattua niitä tarpeeks syvälle maahan... Rengas mulla roikkuu puussa :D

Rovaniemen Avarasta luonnosta, päivää! (Paljon kuvia ja video!)

Valmistujaisrehuja :D

Junailtiin tänne Lappiin sillon 4.6. Alkoi tosi hyvin sekin matka, kun oltiin nousemassa junaan niin sieltä tulee nainen semmonen Mikin kokonen koira sylissä ja en sanonu mitään yritin vaan oottaa että se ois siitä menny; mutta eikö se laske sen koiran tyyliin minun koirien päälle! Siinä vaiheessa oli vähiintäänki tämmönen ilme :O ja piti äkkiä heivata koirat junaan, ei ne onneks ehtiny kun yhden kerran rähähtää. Mutta huh huh... Junassa oli oikein kivoja pikkutyttöjä koirille rapsuttajina, Miki oli ihan onnesta soikeena ja Endakin ihmeen seurallinen, se ei yleensä kauaa jaksa vieraista välittää :D

Sitte pari ekaa päivää mie tuskailin pätkivän netin kanssa, mutta sitten haettiin antenni niin nyt se suurimman osan ajasta pyörii ihan hyvää vauhtia! Uskaltauduin tässä uusvanhalle lenkkireitille yhdelle pienelle kärrypolulle. En ollut käynyt siellä varmaan seittemään vuoteen, koska silloin viimeksi Mikin kanssa meinattiin kävellä hirveen pahki, tai siis se meinas tulla meitä päin. En sitte sen jälkeen ollu siellä käyny, mutta nyt uskaltauduin, koska se on aivan mahtava paikka pitää koiria irti; ne ei tallo mitään lintujen pesiä siellä tiellä käppäillessään ja minun ei tarvi tarpoa missään risukossa. Nyt mie oon käyny sielä melkeen joka toinen päivä niin koirat näkee vähän muutaki ku takapihan, sielläkin ollaan monta kertaa päivässä... Toinen lenkkireitti on sellane yhteensä neljä kilometriä jonka kääntöpaikka on sellasen kivan mäen yläpäässä. Se täällä on kyllä niin ihanaa ku vertaa Pohjanmaahan; täällä on pinnanmuotoja ihan erilailla :D

The Road goes ever on and on
down from the door where it began
Now far ahead the Road has gone
And I must follow if I can
- J.R.R Tolkien

Seittemäs päivä mie pietin pienet valmistujaiskahvit, koira-raukat joutu oleen koko päivän tarhassa, mutta kyllä ne siellä ihan hyvin pärjäs, on sentää kymmenen kertaa enempi tilaa ku Lemmikin tarhoissa... Aika moni vieraista kysyi että no mikä sinusta sitten nyt tuli, ja hämmästeli että kuinka laaja ja paljon asiaa tuossa oli. Ei se kuitenkaan tuntunut kovin paljolta ainakaan aina :D

Tuohon postin otsikkoon viitaten; täällä tuntuu aina niinku eläis jossain luontodokkarissa; sillonki kun tultiin ekan kerran lehtikselle niin porotokka oli syömässä tienposkessa. Täällä pihalla on vaikka millasia lintuja, oravia ja ynnä muuta pientä jyrsijää, ja nyt on tullu pari jänistäki pihaan. Toissapäivänä Enda säikäytti aika mukavasti kun päästin ne ovesta pihalle yöllä niin se ampaisi kuin tykin suusta jäniksen perään! Mutta onneksi, onneksi, sillä ei ole mitään metsästysvaistoja, vaan se tuli takaisin kun huusin!

Tänään kuvasin vähän tollasta hömpöttelytreeniä



Ja seuraushalvaus iski taas tohon vasempaan käteen :D
Arvatkaa muuten muistinko mie koko Kemi kv - ilmottautumispäivää??? No en.
JA muoks. Unohtu sanoa että en valitettavasti päässyt tänä vuonna Tampereelle, katsotaan mihin sitä tässä alkaisi, myöhemmin siitä lisää :) Hyvää juhannusta kaikille! 

Valmistujaislahja

Kortit, koru ja chili-kasvi

Minun Kannus-alttari :D

Miki näyttää taas ihan pennulta :D

Kärrypolkureitin varrelta

Ditto

Siinä ne nuuskuttaa

19.6

Endan virallinen kyttäystuoli

Vahingossa meni kontrastit yli kun yritin parantaa, tuli aika hieno :D

19.6

"Well, that's the good part I guess. You get to go find a new dream."

From the movie Tangled

Rapunzel: What if it's not everything I dreamed it would be?
Flynn Rider: It will be.
Rapunzel: And what if it is? What do I do then?
Flynn Rider: Well, that's the good part I guess. You get to go find a new dream.



Tää kohta tuli heti mieleen kun mie aloin tätä viestiä kirjottamaan...


Yksi aikakausi minun elämästä on nyt oikeasti ohi. Mie tajusin tällä viikolla ettei tää päivä ole vain se päivä kun mie valmistuin koulusta; tää on se päivä kun minun pitkäaikaisesta unelmasta tuli totta. (Miten mulla tuli vaan mieleen se tv-sarja Murhasta tuli totta tosta lauseen lopetuksesta :D)
Niin kauan kun muistan niin mie oon halunnu tehdä jotain eläinten parissa. Sanoin joskus ihan kakarana, että minusta tulee isona koirantaluttaja, voi noita aikoja.

Yläasteella sain tietää että ihmisiä koulutetaan tällasessa paikassa kun Kannus, ja vielä pystyy erikoistumaan koiriin! Silloin vedin pääsykokeessa vesiperän, 7 vuotta sitten. En todellakaan ois ollu valmis muuttamaan tänne yksin ja opiskelemaan. Sillon mie kuitenkin sisuunnuin siitä etten päässy tänne, ja päätin että mie haen joskus uudelleen. Lukio meni hujauksessa, vaikka sielläki melkeen neljä vuotta meni, ja koko ajan ajattelin että "Kun tää on ohi, niin voin hakea uudestaan Kannukseen!" Oon kuitenkin tosi ilonen että kävin lukion ja ns. kypsyin rauhassa.

Kolme vuotta sitten mie olin taas täällä pääsykokeessa. En muista paljoakaan siitä miten minun pääsykoe meni, mutta mulla oli tunne... Ja nyt mulla on oikeesti viralliset paperit jotka sanoo että mie olen eläintenhoitaja. Toki mie tajuan että et sie ole jotain jos et tee sitä työkses, noin niinku virallisesti, mutta kyllä mie aijon etsiä kunnes löydän töitä juuri tältä alalta, ja vaikka itse luoda oman työpaikkani!

Mulla vaan on pieni ongelma. Vaikka todella tarkotan mitä sanon, niin mie uskon tuohon vain ehkä 50% ajasta. Toiset 50% mie oon sellasessa epätoivon suossa ettei mitään rajaa. Mie en vaan näe sitä, minun tulevaisuutta siis, ja se on pelottavaa. Eihän meistä kukaan tiedä vaikka kuolis 10 sekunnin, minuutin, tunnin tai 10 vuoden päästä ja se ois kaikki siinä, mutta tähän asti mie olen jotenkin aina pystynyt suurinpiirtein näkemään mitä seuraavaksi tapahtuu.

Toki, mie oon taas tehnyt suunnitelman että menen Tampereen yliopistoon. Olen lukenut kokeeseen kuukausi toisensa perään, ja parin päivän päästä menen pääsykokeeseen jossa uskon pärjääväni hyvin... Mutta jostain syystä mie en näe itseäni Tampereella, enkä yliopistossa, vaikka sinne haluankin tosissani päästä. En samalla tavalla kun mie oon koko ikäni nähnyt itseni jonain päivänä eläimiin liittyvässä ammatissa. Ja kuitenkaan en myöskään näe itseäni eläinammatissa lopun työelämääni... En tiiä, ehkä mie oon vaan sekasin kun seinäkello kaikesta lukemisesta. En vaan jotenkin pääse eroon siitä tunteesta että toi Tampere-vaihtoehto on vaan minun keino lykätä sitä hetkeä, kun mie oikeasti tajuan, että unelma-ammatin takana ei olekaan elämän tarkoitusta, vaan se pitäisi etsiä jotenkin muuten. Tuli taas yksi lainaus vaan mieleen tostaki... Toisaalta, tää ois ehkä sellanen mikä pitäis muistaa joka päivä:

"We're searching for a reason of existence with our own two hands, because maybe there is not just one reason for life. Everyone hopes and tries so desperately to find any reason, as many as they can, believing we have to find them all on our own. We're trying to find a place for ourselves in dreams, in jobs in people... The reasons we eventually end up to may be indefinite and fragile. Sometimes we may lose them too, but even so, we want a reason. As long as I'm alive, I want one too." - Tohru, Fruits Basket

Ja tää on kans yks minun ongelmista. Minun sydän sanoo että haluan olla luova, ehkä kirjoittaa jonain päivänä jotain yhtä inspiroivaa kun joku ton tyylinen lainaus... Mutta jotenkin minun mielestä tulee vaan puolivalmiita juttuja, tietokone täyttyy ideoista, alamittaisista romaaneista ja tekstinpätkistä joista ei ehkä koskaan tule mitään; ja mie alan kyllästyä siihen.

Olen mie kyllä valinnu niin hyvät keinot elättää itteeni ettei voi muuta sanoa: eläintenhoitaja, kirjailija ja englannin kääntäjä; mistään näistä tuskin saa mitään hirveen korkeeta elintasoo aikaan, ellei ole tyyliin J.K Rowling. Mutta jotenkin kun mie oon nyt kirjottanu tässä tätä tekstiä niin oon taas saanu itteni nostettua tosta suosta josta aiemmin puhuin. Kyllä mie miljoona kertaa mielummin tavoittelen huonompipalkkaista työtä josta tykkään ja jossa viihdyn, kun korkeampipalkkaista työtä jossa tuntuu että kuolee vähän sisältä joka päivä kun pitää olla siinä työssä. Ei sillä että tällä koulutuksella mitään kovin kovia palkkoja sais, mutta varmaan tajusitte minun pointin... Ehkä tää on vain elämää, tällanen yläalamäki? Varsinki tällaselle herkkikselle ku mie :D

Tampereen pääsykokeen jälkeen lähden koirien kanssa Kannuksesta ja takaisin Rovaniemelle ainakin kesäksi. Pitää kattoa mitä sitä keksii ettei erakoidu kotiin ihan täysin. Oon tässä kevään mittaan laitellu avoimia hakemuksia ympäri Rovaniemeä ja Lappia, ihan mihin tahansa töihin, muttei ole kuulunut mistään mitään. Koirajuttuja sitte: pitäs Rovaniemellä olla ainaki mätsäreitä nyt kesän aikana, Endalle vois opettaa agilityn kepit, mie voisin yrittää saaha itteeni ja koiriani jonkinlaiseen kuntoon ihan vaan elämää ja kisojakin varten... Ja mitä muuta sitä keksis, en tiiä... Blogi ei lopu siis tähänkään kirjoitukseen vaikka se nyt on tällainen maailman ja elämänlopun meiningeissä kirjoitettu tai jotain :D

Mutta näihin kuviin ja näihin tunnelmiin päättyy meidän aika Kannuksessa.

Niin nättinä lähössä valmistujaisiin "nahkapaita" päällä.

Eilen illalla pelattiin minun päättötyötä luokkalaisten kans, ja ehkä mulla on
jotain tässä, näytti sen verran hauskaa olevan kaikilla :D

Siinä se on!