Kentsuviikko, päättötyö ja lyhytkarvainen Miki part 3!

Olinkin kentsussa tämän viikon ja nyt on vielä tämä päivä taukoa ja huomenna taas puurtamaan, vihdoinkin näyttöviikon parissa, vähän jänskättää... Yritin tämän viikon lepuuttaa jalkaa, että jaksan suht ripeästi kävellä ens viikon, etten hirveesti pidentäis meän lenkkiaikoja.

En muista oonko jo täällä sanonu minkä päättötyön mie teen/oon tehny tässä parhaillan, mutta siis nyt ainakin sanon: eli tein lautapelin, jonka nimesin Kenneltriviaksi. Siinä on vähän Aliasta, Trivialpursuittia ja jotain pientä ekstraa jonka mie keksin, ja kuten nimi antaa ymmärtää ja (vähän pakkokin oli tällä alalla) koko peli on koiriin liittyvä. Voin myöhemmin laittaa selostuksen valmistusprosessista ja kuvat ja kaikki, mutta odotetaan, että ens viikolla joku luokka sitä testaa niin saan siitä ihan oman postauksen sitten.

Mikistä tuli taas lyhytkarvainen torstain ja perjantain aikana :) Ja nyt ennen kuin joku turkki-ihminen repii pelihousunsa, antakaapas kun valaistan minun 3 kesän kokemuksia tosta turkinajosta. Ensinnäkin, tiedän varsin hyvin ettei NORMAALIturkkista koiraa kannata ajaa, tai jos ajaa niin sitten on joku tosi hyvä syy. Koska kyllä, turkki eristää ja pitää viileänä(oikein hoidettuna) ja se on koiralla syystä. Sitten kun siirrytään näihin ei normaaliturkkisiin eli HORMONIturkkihirviöihin, suosittelen hyvin hyvin hyvin painokkaasti, että vaikka ette ajaisi turkkia, niin keventäkää nyt hyvänen aika sitä ees kesäkuumille. Mutta suosittelen kyllä ihan lyhyeksi ajamistakin, Mikillä me

Iso musta jätesäkillinen lähti karvaa ja tollanen siitä tuli, kiitti trimmaajat :)

ni noin puoli vuotta, ei sitäkään, siihen että turkki oli taas säänkestävä ja puuhkea. Minusta oli vain plussaa että turkki vaikutti vähän ohuemmalta ja lyhyemmältä. Varsinkin näin vanhan koiran omistajana voin sanoa että se on kuin ottais ainakin viisi vuotta koiran iästä pois kun turkki lähtee. Askel on niin paljon kevyempi, Miki ei enää läähättele sisällä (mullakin on lattialämmitys niin pienellä kun täällä saa, ja silti se läähätti), se juo vähemmän), ja kaikista tärkeintä, sille on tullut lisää intoa. Jaksaa paljon paremmin Endan kotkotuksia, ja on pitäny nyt viikonlopun aikana oikein tarkistaa että kumpaa sitä oikeen kieltää riehumasta sisällä :D Mitäs mieltä te olette pitkäkarvaisten ajelusta?

Tänään käytiin pellolla tunteroinen juoksemassa(koirat juoksi, en mie :D) ja tein siinä 5 toistoa Endalle pallolla silleen että tiputin sen jossain vaiheessa ja kutsuin Endan tykö ja lähetin sen ettimään. 3 ekaa toistoa meni hyvin, sitten huomasin että se alkoi väsymään, mutten tietenkään loppunut siihen. Neljäs toisto siis meni huonoiten ja viides olikin vaan tosi helppo sitten, mutta oma moka taas, ois pitäny vaan lopettaa siihen kolmanteen.

Muuten onkin aika mennyt pakkaillessa ja pääsykokeisiin lukiessa...

Enda 2v, kentsuviikonloppu ja muita kuulumisia

Endakin täyttää tänään jo kaks! Mihin se aika oikeen katoaa!
Piti oikeen kaivaa arkistojen kätköistä tää video:



Ensinnäki tossa ku Enda yrittää melko alussa syyä kameran niin mie itken ja nauran yhtä aikaa. Mie olin niin onnellinen tosta pennusta ettei mitään rajaa. Ja en kyllä sinä keväänä oikeen ollu onneni kukkulolla noin muuten kun isä kuoli ja nii... mutta siis sinä hetkenä tajusin että mulla on uus perheenjäsen hyvällä tuurilla seuraavat 10-15v, ja onhan tuo nyt vaan niin söpö että itkettää :D Kiitos Hanna oikeesti, Enda on aivan ihana koira, jos en oo jo tarpeeks monta kertaa sitä sanonu :)

Enda 2v

Ja toiseksi tää on kiva video Mikistä. Siitä oikeen näkee kuinka se opettaa tuota vetämään ja se kärsivällisyys mitä Mikillä on ollu ton kanssa alusta asti, se paistaa tästä niin selvästi. Miki on ihan ku ylpee iskä tässä videossa :D

Nykyään kyllä voimasuhteet on pikkasen toisin päin, nyt Enda vetää Mikiä pitkin lattiaa :D Ja vaikka Miki on sille alkanu vähän sanomaan takasin ku Enda on leikkiny rajummin niin kyllä silti se vielä jaksaa joka päivä muutaman kerran sen kans vetää ja tykkää siitä hirveesti.

Onnea kaikille sisaruksille näin merkkipäivänä, ja paljon onnea seuraavaankin vuoteen, lets have a good one!

Ja koska mie oon ilkeä, niin koirat saa vaan ekana vuonna, ja sitte 5 vuotiaana ja seuraavan kerran 10 vuotiaana synttärikakut :D Joten Endalla on vielä pitkä odotus edessä että saa kokonaisen maksalaatikon, Mikillä sentää vaan vuos ja 5kk :D Kyllä mie sille jotaki herkkua laitan ruoan sekaan kuiten vaikka eihän se koira tajua, mutta mulle on tärkeetä että huomioidaan merkkipäivinä, koiratkin :D

Mites lukijoilla vietetään eläinten synttäreitä, vai onko humpuukia?

Ilme :D

Sitte vähän kentsuasiaa... Oiskohan ollu toinen vai kolmas vuoro ku oon vetävänä ja ihan hyvin se meni, paitsi tää aamu nyt vähän kosahti aikataulullisesti, eikä menny ihan ku strömsössä... Tai no jo perjantaina kosahti omaan nilkkaan, tai pitäskö sanoa lonkkaan. Mie nimittäin spurttasin ensimmäisen pitkän lenkin sellasta kyytiä että, ku kerranki ei sattunu käveleminen pitkästä aikaa + oli kiire... eli varmaan normaalijalkaisen reipasta vauhtia. Kuitennii, siinä hötäkässä onnistuin posauttamaan lonkkani vissii jotenki pois paikoiltaan, ei mitään hajua missä vaiheessa ja miksi ja mitä tapahtu. Aattelin vaan sen lenkin jälkeen että, okei, ei kestäny jalka, lisää nappeja naamaan vaa seuraaville lenkeille.

Oli kamalan vaikee nostaa vasenta jalkaa koko viikonlopun ajan ees pientä häkin kynnystä yli. Ja ihan ku ois piikki ollu jalassa, sellane tennispallon paksunen piikki :D  Noh, sitte tuli sunnuntai-ilta, tässä vaiheessa sattu jo pelkkä seisominen paikoillaan, nukkuminen, kaikki. Mie menin nukkuun, aattelin että ei tästä mitään tuu, huomenna meen lääkäriin. No sitte piti siirtää tota vasenta jalkaa jotenki vinkkuraan Endan yli ja ympäri että se mahtuis kans siihen sänkyyn ku siinä oli jo Miki, nii en tiiä kuuluko oikeesti vai kehon sisällä vaan tuntu semmonen POKS ja se kipu laantu. Oli oikeen pakko hypätä ylös sängystä ja pyöritellä jalkaa että usko. Nyt se on vaan silleen pikkasen kipee, varmaanki sen väärässä asennossa kävelemisen takia, mutta koko ajan parempaan mennään. Että sellasta tälläkertaa. Vielä ois yks viikko ja viikonloppu, mitäs sitä seuraavaks rikkois, kopkop. :D Mutta siis ei voi ku hämmästellä miten tyhmä mie oikeesti oon, tai sairaalakammonen or what have you. Minun mielessä vaa oli koko ajan että kyllä se menee ohi ku jaksan vaan sisulla kävellä ja tehdä ja olla... No se onneks meni itestään ohi ja korjaantu, mutta siis kauan sitä ois oikeen jatkanu, varmaa kauan :D

Sitte vielä random juttuja viikonlopun ajalta: Olin nimittäin niin ylpee että, kun oltiin koirien kans pellolla ja tiellä meni joku koiransa kanssa. Aattelin tietysti heti ensimmäisenä että "Nyt se Enda lähtee tonne ja mie en voi mitään." Mutta kappas, Enda näki sen, vähän valpastu, sitte se KATTO MINUA ja sain sen siitä kutsuttua luokse ja otettua kiinni. Ja onneks on aina lenkeillä oikeen hyvää palkkaa mukana, niin kyllä se muiden perään rempoilu ehkä vähän laantuis jossain vaiheessa.

Sitte pitäs kai puhuu vähän jotain Mikin näön menetyksestä. Ja sellasille jotka ei jo tiedä niin Mikillä on coloboma, ja se on sitte huonontanu sen näköä melko tasaiseen tahtiin tässä 3 vuotta. Nyt mie oon vaan viimeaikoina huomannu että se tahti on nopeutunu. Viikonloppuna oli nimittäin eka kerta kun se ovesta - pihalle iltayöpissalla meni pissalle, sitte se tuli takasin minun suuntaan, mutta se ei ihan selkeesti tienny yhtään missä kohdassa mie olin ja se meni ihan täysin etukuistista ohi, piti oikeen kutsua sitä, että se pysty suunnistamaan ovelle. Ja siis voi shelttiaivo - Mikiä ku se on niin herkkä minun äänensävyille, en tiiä kuulostinko jotenki kärsimättömältä tai kuitenkin epänormaalilta ku se oli kauheen nolon näkönen ku se oliki menny ovesta ensin ohi... Voi pientä...
Ja sitte ku heittelin niille yks päivä palloa, oli ihan täys auringonpaiste, oltiin sellasessa puolivarjossa, niin se ei enää nähny sitä palloa jos se tipahti kauemmas ku ehkä puolmetriä jos sitäkään. Vielä viime vuonna se sentään kirkkaassa valossa näki melko normaalisti. Mutta siis onneksi, onneksi se on ollu tollasta vaiheittaista toi näön lähteminen, niin Mikillä ei oo ihan täys paniikki iskeny.

Mie nyt loin tolle colobomalle oikeen oman tägin niin siitä pystyn sitte itekki paremmin seuraamaan että miten Mikin sokeutuminen oikeen etenee, ja jos joku siitä jotain hyötyä saa nii hyvä homma.

Käytiin tänään raviskalla Sariannan kanssa ja sinne tuli myös kaks huskya, jotka olin ilmeisesti ohimennen nähnyt kesälla huskyerkkarissa :D Enda oli selvästi koko ajan vähän varovainen niiden kanssa, kun aiemmat kokemukset huskyista on olleet melko rajuja, mutta kyllä se niiden kanssa pari kertaa hepuloi oikein kunnolla. Kaikki kuvat tässä postauksessa Sarianna Junnilan ottamia :)

Temppuvideoita: Mene piiloon! + opetusohjeet

Miki omiaan säveltää tossa lopussa, mutta se on niin ihana, eikä pappojen tartte tehä ni justiinsa :D



Enda



Tällanen kiva pikku temppu viikonlopun ratoksi:) Ja jos joku haluaa opettaa tän niin näin mie tän näille opetin:

1. Opetetaan koira ensin erikseen laittamaan pää käskystä maahan. Tän voi joko sheipata tai sitten mie ihan vaan Mikillä houkuttelin aluksi oikeaan asentoon ja Endalla käytin hyödyksi sitä kun luonnostaan laittoi päätä alas kun tehtiin kosketusalustaa ja ei muistanu että sitä pelkällä nenällä piti tökkästä

2. Houkutellaan/sheipataan/ tehdään jotain mikä saa koiran lätkäisemään molemmat etujalkansa sohvalle tai sängylle Jälleen Mikillä houkuttelin ja Endaa vaan hetsasin lelulla ja laitoin lelun sängylle ja Enda lätkäs siihen päälle tassunsa.

3. Kun koira pysyy tossa nojaamassa sohvaan/sänkyyn, yhdistetään siihen toi pää alas käsky - ja volá loppuasento on saavutettu! Sitten mie ainaki vaan jätin jossain vaiheessa ton pää alas - käskyn pois, kun koirat alkoi tarjoamaan itsestään(jopa Miki) tota asentoa. Toi jonkun alle tunkeminen on joku noiden mun koirien oma juttu minkä ne keksi kun opeteltiin. Innostuin vaan aina erityisen paljon niistä kerroista kun ne tunkee jonkin alle päänsä.

Sitte ihan asiasta kukkaruukkuun, mulla on taas mustat hiukset :) Onneks oli Marissa täällä nii ei tarvinnu alkaa itte säätään :D

Mie nii tykkään ku toi sininen hiuksissa korostaa minu silmiä noin kivasti :)

Videoita ja kuvia tällä kertaa :)

Pienen Enda sai kasvattaja-mammalta mukaan, ison ostin Ikeasta Messari - reissulla.
Löysin ton pienen ihan vasta ja sattumalta, aika hauskan näköset vaikka itte sanonki :D

Enda: Haa, mulla on pallo!
Miki: Prkl. kakara

Leikkelin vähän kurakelin kunniaksi noita jalkakarvoja, ja se näyttää nyt oikeenkin jalkavalta.
8 ½ vuotta muuten tuli mittariin tossa jokin aika sitten :)

Noi pystyt korvat on kyllä niin harmi! Ja se että mulla on huono kamera,
ja se että unohin sille pannan kaulaan...

Pakollinen yhteiskuva :) Endalla oikeen vakava - posetusilme,
Miki tällä kertaa vähän kieli poskella :D

Miki ja Enda leikkii



Enda hallilla helmikuussa



Muunmuassa oikeen tosi hienoja "kuolemisia", irtoamista ja pikku pätkä kivan näköstä seuraamistaki. Lisäksi myös agilityn keppejä ohjureilla. Ja älkää hämääntykö, ei Endalla ne ihan noin hyvin menny, leikkasin aika paljon huijauksia pois tosta keppikohdasta ettei tulis kovin pitkää videota :D Olin kyllä vielä tosi klenkka tossa videossa.

Se on minusta muuten tosi pelottavaa, että nyt on maaliskuu, ja tuolla oli tuulta lukuunottamatta sellanen ilma että ois voinu t-paidassa olla. Mie en kyllä tykkää yhtään ku ihmiset iloitsee aikaisesta keväästä... Videot on tehty youtuben videoeditorilla, koska tää kone ei anna asentaa sitä hemmetin Movie Makeria!!!
Että laatu on sen mukainen sitte :D

Kentsuviikko ja Endan uus temppu videolla

Tällä viikolla oli eka kennelvuoro piitkään aikaan. Jalka ei oo vieläkään täysin kunnossa niin mie olin sitte ikään kuin yhden naisen pikkuelukkavuoro. Viimenäkemältä koululle on tullu uusia marsuja, olivat kyllä tosi söpöjä. Marsut taitaa olla ainoita jyrsijöitä joista mie melkeen tykkään :D Kanit ja mie tultiin myös oikeen tutuiksi, ja oli kyllä kiva huomata miten ne on kehittyny kun niitä on naksuteltu. Ja Iina-kanikaan ei ole enää sellainen sanotaanko "väkivaltainen" pupu, mitä se ihan alussa oli :D Sitte muuten aika meni siivoillessa ja kissaa ja konnia hoidellessa. Muuta mainitakseni sain tiistaina trimmiportfolioon yhden lisäyksen ja onnistuin myös mokaamaan yhden puhelun aika lahjakkaasti eilen, mutta ei nyt ainakaan siitä enempää :D
Mutta kyllä siis huomaa että ei oo täyskuntonen jalka, koska ilman lenkityksiäkin meni paketti buranaa viikon aikana, tosi perseestä, näin suoraa sanottuna.

Endalle sain siis vihdoin opetettua niinkin perus tempun kuin kumartaminen, ei se siis koiran hoksottimista ollut todellakaan kiinni alla oleva video on viiden toiston jälkeen. Saattoi toki helpottaa tota oppimista se, että agin kontakteilla oon pyytäny sitä maahan ja varsinkin A-esteellä on melko samanlainen loppuasento sen seurauksena. Tässä siis oikeen video:



Ja oli pakko ottaa tota sukanvetoa mukaan tohon videoon, koska oon niin ylpee! Se ei nimittäin oo pitkään aikaan kiskonu noin hyvin lelua!

Nyt kaikki siivouspoliisit hiljaa sitten, mie oon koko viikon siivonnu toisessa paikkaa, ei oikeen inspiroi oma huone tässä vaiheessa :D Ja hei muuten, laitoin tonne tekstien alapuolelle nyt tykkäys - ei tykkäys - mahdollisuuden, jos se vähän aktivoisi teitä lukijoita :)

Säikähdyksestä selvitty ja muita kuulumisia

Jaajaa, pitäs sitä kai tänneki kirjottaa jotakin välissä, eikös vaan?
Treeneistä sen verran että ollaan käyty pari kertaa hallilla ja toisesta kerrasta on video, mutta en oo saanu sitä vielä pois kamerasta, niin ei tähän postaukseen vielä sitä sitten, mutta coming soon..
Ollaan tehty jotaki pientä tokontapaista lenkkien yhteydessä ja Enda tekee oikeen kivasti vaikka aina ei ole ees ruokapalkkaa, oon löytäny oikeen tavan kehua sitä :)
Mie oon tehny päättötyötä ja koomannu koneella, ei todellakaan pitäny mennä näin, minun piti tehhä kaikki keskeneräiset pikkujutut pois tieltä... Joopajoo.

Nyt sitten tarina siitä miten ei kannata jättää purkkatuotteita samaan huoneeseen koiran kanssa. Ikinä. Laitoin pyykkiä, olin poissa asunnosta alle 10min, ja sillä aikaa Enda oli saanu päähänsä penkoa minun laukun. Katoin että joo se on silpunnu paketilisen nessuja ja siteen ja oho mikäs se tuolla silpun alla on; purkkapussi. Ja siitä vaikuttaa puuttuvan muutama.
Sillon tuli kyllä semmonen paniikin aika että ei oo vähään aikaan niin paljon säikähtäny mitään. Laitoin heti hunajaa sille suuhun ja erityisesti ikeniin että se imeytyis sitä kautta nopeemmin ja soitin Marissalle että tuo suolaa. Sitte me katottiin noin tunti että oksentaako se; kyllä uus kokemus, oikeen toivois että koira oksentaa. No ei se oksentanu, mutta ei se ollu muutenkaan mitenkään väsyny tai kalpea tai mitään. No oksensi se just kun Marissa oli lähteny, mutta siellä joukossa ei näkyny purkkaa. Että ehkä se söi, mutta vaan muutaman? No syöttelin sille pari kertaa sokeria puolen tunnin välein ja ei sille vaikuttanut mitään tulevan senkään ajan päästä mitä olin lukenut että oireet saatais ilmestyä. Että selvittiin säikähdyksellä. Huh.

Eilen kävin trimmaamassa bichonin Saanan kans kentsulla ja oi että kun olis kaikki koirat noin kärsivällisiä siellä... Mutta en kyllä älyä miten sain itteni ees sängystä ylös, oli nimittäin semmonen yö takana että... Joo laitoin kyllä nukkumaan yhen jälkeen mutta ei uni tullu sitten niin millään. Vihdoin sain joskus 7 aikoihin aamulla unta ja 8 soi puhelin :D Olin kyllä varmaan ihan kuoleman näkönen, mutta onneksi Suomen peli vähän piristi niin jaksoin valvoa 11-12 asti, että sain unirytmini suurinpiirtein kohdilleen.

Oon nyt laittanu toppipaikkoihin sähköposteja niin katotaanpa missä sitä huhtikuussa ollaan... Ja pitäs alkaa miettiin pääsykokeisiin lukemistaki ja Rovaniemelläki pitäs piipahtaa jossain vaiheessa ja saaha nää rästit täällä tehtyä ja ens viikola on kentsuki ja mitäs vielä...

Ainiin, meidän luokka edustaa:

 www.youtube.com/watch?v=4q-A_Nd3wW8

ja onhan sielä Mikin pärstäkin päässyt videolle :) Se teki kyllä monta muuta parempaa temppua, miksi se ton valitti?

"You may leave school, but it never leaves you." - Andy Partridge

Todellakin pitää paikkaansa kennellinjan kohalla toi sanonta! Toki en ole vielä täältä lopullisesti kamppeitani pakkaamassa ja poistumassa, kaikennäköisiä projekteja on vielä kesken mm. opinnäytetyö ja työssäoppimisnäytöt, pari kentsuvuoroakin vielä pitäisi käydä... Perjantai kuitenkin oli viimeinen päivä kun Kennel -11 astui kokonaisuudessaan Kaunon ovista sisään. Ensimmäisen tunnin ajan ehkä kaikki oli kuivasilmäisiä, ja sitten kyynelkanavat aukesivat yhdellä sun toisella :)

Mulla aukes myös sanallinen arkku puolivahingossa kun innoissani selitin opinnäytetyöstäni ja kun siihen nyt uppoaa sitten pikkuisen rahaa joka voisi olla uppoamatta yhtään mihinkään.
"...niin että jos koulu suostuis ostaan yhen tai pari ku nää on ihan v*tun kalliita tehä...." Ensinnäki se on tosi harvinaista että pääsee mikään p*skaa pahempi sana suusta. Ja siis ikänään en oo kironnu opettajien kuullen, ja noin suoraa! Siinä oliki sitte aamun viihdenumero kun suurin osa läsnäolijoista repes nauramaan :D

Tietenki me lahjottiin opettajat viimesenä päivänä, ja ilmeisen hyvin ollaan onnistuttu reaktioista päätellen selvittelemään mistä heidät on "pohjimmiltaan" tehty :D Muisteltiin myös vähän menneitä pääsykoehaastatteluita ja muutenkin palailtiin jutuissamme aika juurille.

Nyt sitten mie kuulostan kauheen mauttomalta ja kliseseltä mutta tää 2,5 vuotta tän luokan kans on ollu minun elämän parasta aikaa. Oon myös oppinu ittestäni teiltä paljon, pelkään paljon vähemmän asioita ja oon tajunnu sen että jos oikeesti tahtoo jotaki nii sen eteen pitää sitte tehä kans töitä eikä jäähä vaan lehelle soittelemaan. Ja vaikka nyt lähdetäänkin kukin omaan suuntaamme elämässä, mie tiiän että oon saanu sellasia ystäviä jotka on varmasti läsnä ihan mihin päin maailmaa tahansa sitä päätyykään. Uskon myös että luokkakokoukset voi olla vähän useammin tapahtuvia kun kerran kymmeneen vuoteen :D 

Pitää vielä sanoa iso kiitos kaikille siitä, että te ette ainakaan jätä miestä jälkeen ettekä mummoa mäkeen. Heititte kyllä semmoset pelastusrenkaat ja liivit ja verkot ja Enda varmaan oli sitte se VEPE-koira, kun mie meinasin upota. Teän kanssa ei pystyny täysin masentumaan, kun olitte omia ihania äänekkäitä itsejänne, ja piditte minut sillä käynnissä.

KIITOS.

Ja vaikka tää ehkä kuulostaa sellaselta viimeseltä postaukselta nii blogi ei kuitenkaan häviä mihinkään eikä meidän harrastukset lopu kun seinään että jatkakaa vaan lukemista :) Toki kennellinja-asiaa tulee vielä ainaki puolen vuoden ajan, sitte siirrytään meidän elämää - tyyppiseksi blogiksi, jos joitain vaan se kennelpuoli tässä blogissa kiinnostaa niin ihan FYI...

Lähiopintojen osalta viimeinen viikko koostui tasotesteistä, tokon, agin, esine-etsinnän osalta. Oli siellä ihan teoriakoe koiraterapiastakin seassa. Etsintä meni kyllä ihan superhyvin!
Tässä joitain videoita:

Toko, haahuilua

Agi 1 Agi 2

Rallytoko (Enda oli kävelyllä)

Oisin hyvin voinu olla joku täytetty harakanpelätti, välillä semmonen kiinnostuksen taso että! Koiralla myöskin keitti päässä, sen verran oli liikaa energiaa... Ja plus mie olin jokapaikassa ihan puupökkelö enkä puhunu tai tehny oikeestaan mitään samaa ku treeneissä. Että silleesti. Agissa putkelle irtoamiset tossa 2. videossa hienot.