tiistai 10. huhtikuuta 2012

Kennelviikonloppu, treenejä ja vähän yleisiä pohdintoja + lammastilakäynti

Joo eli pääsiäinen meni kennelillä. Oli neljä koiraa ja jossain välissä viisikin. Mutta mikä parasta, kaksi niistä koirista oli nahkoja! Aivan ihania kyllä, ja teki kaiken melkein samalla tavalla, vähän kuin kaksoset:D Oli myös gordoninsetteri josta sain vähän pelottavankin kuvan,(siis että vetää kun hullu ja hyppii kun hullu, koira aggre...)mutta joka osoittautui sitten onneksi vääräksi. Ei sitä siis yhdellä kädellä pystynyt pitämään, mutta ei se kättä irtikään vetänyt. Paitsi jos ei ollut kuonopantaa, niin kuin kerran erehdyin sen ottamaan ulkotarhasta sisälle, silloin vähän tuntui pientä venähdyksen poikasta:D

Vähän me pelättiin kun koirien keski-ikä lähenteli kymmentä, että joku joudutaan lääkäriin kuskaamaan, mutta onneksi kaikki meni hyvin. Vähän tietenkin oli löysiä mahoja, ja kiitos mm. yhden väärin merkityn varauksen keittiössä oli yhteen ruoka-aikaan 17 kuppia. Että kävellä sain ihan reilusti ja se oli kyllä tolle vasemmalle jalalle aika rankkaa...

Mulla siis on lievä CP-vamma ja se on rajoittunut tuohon vasempaan puoleen kehoa. Aika vähällä olen selvinnyt, kun miettii että voisin olla pyörätuolissa ja enkä pystyisi puhumaan kunnolla... Eniten sen mulla huomaa siitä, että kävelen vähän hitaammin kuin muut. Ja luulen että siksi ei vasen käsi liiku kun seuruutan koiraa... Ja ei varmaan korkeanpaikankammokaan  olisi puoliksikaan niin paha, mitä se on nyt, jos olisi vähän enemmän tasapainoa. Ja itse tietenkin tunnen sen erilaisuuden/heikkouden koko ajan. Mutta ikinä en ole antanut sen estää mitään todella tärkeää. Voin ihan rehellisesti sanoa, että pari kentsuvuoroa(mm. tämä) menivät särkylääkkeen voimalla, ja aina sekään ei auta paskaakaan. Tuntuisi vaan jotenkin turhalta luovuttaa jonkin tällaisen pikku epämukavuuden takia. Tää koulu on kuitenkin ollut tavoite ja unelma jo niin monta vuotta. Joo no takaisin tähän viikonloppuun...

Kaikki koirat sattuivat tällä kertaa olemaan suht kivoja, vaikka yhdenkin piti suurinpiirtein syödä sormet jos menee ruokakuppia laittamaan eteen, mutta luulen että tässä oli sellainen pieni väärinkäsitys, että ei mielellään silloin mennä sörkkimään kun se on just syömässä tai lopettanut syömisen. Mutta minusta se on kentsukoirien kohdalla ainakin ihan itsestään selvyys... Sai myös taas siivouksesta joksikin aikaa tarpeekseen.. Kyllä sen tietää että ei tollanen paikka siivoamatta kauaa säilyisi hyvänlaatuisena elinympäristönä, mutta silti... Seuraava kentsuvuoro onkin sitten kesäkuun alussa.

Sitten ihan muihiin asioihin. Parilla koulun opettajista on lampaita ja ne on talven majailleet tuossa tallilla. Siellä viikko sitten syntyi kaksi karitsaa ja maanantaina syntyi kolmas. Ja me päästiin kattomaan kun se syntyi! Oli se pieni vähän tiukassa ja rankalta se näytti, mutta kaikki päättyi kuitenkin hyvin. Ja lampaiden merkeissä meni puolet tästäkin päivästä, kun päästiin lammastilavierailulle. Nähtiin myös vähän paimenkoiraa työssään ja kuultiin paljon mielenkiintoisia juttuja tilan elämästä... Ja olihan ne karitsat kyllä söpöjä.

Tossa video ja pari kuvaa sieltä. On lupa materiaalin julkaisemiseen tilan omistajalta. Vain tästä linkistä voi katsoa videon, muuten se ei näy.


Ehdittiin me Mikin kanssa viikonloppuna treenatakin. Keksin nimittäin miten sen saa istumaan nopeammin. Aina kun annan sille ruuan kupissa, istuminen on supernopea. Ja myös joskus kun otan hihnan ja pannan esiin, niin istuu silmänräpäyksessä että saa pannan kaulaan! Eli siitä aletaan kehittelemään uutta istu-käskyä tokoon! 
Ja aktivointitempuissa ollaan taas alettu harjoittelemaan ajan kuluksi uutta:


Ollaan ehkä vähän eri tavalla opeteltu, mutta idea on sama. Etäisyyttä nyt rakennellaan, en ole saanut vielä Mikiä yhdistämään tuota pyöräytystä tuohon...

Tuossa blogin oikeassa ylänurkassa on muuten kysely teille jotka täällä käytte:D Vastailkaas siihen, minua kiinnostaa millä intensiteetillä te tätä oikein seuraatte, että höpötänkö täällä vaan itsekseni:D

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Lyö sitä vaan ottahan... :D

Eli navetassa meni alkuviikko. Maanantaina olin iltanavetassa putsarina Roosan kans, ja siitä tuo blogin otsikko on.. Lehmä meinas kaataa kuiviketurvekärryn, jota siellä lykin nii tuo oli ohje että miten saan sen pois siitä:D Ja sanotaanko että lehmien pakoetäisyys oli muutenkin tällä kertaa melko pieni... Ja pääsin putsaamaan lypsyasemanki ekaa kertaa, ihan hauskaa touhua seki oli.

Tiistaiaamuna olin ruokkijana Even kans. Menin tällä kertaa ihan vapaaehtoisesti avantin kyytiin ja lykin rehuja lehmille, ei se nyt mitenkään superhyvin menny, mutta ei ainakaan menny yhtä kauan kun joskus ennen. Ja hei, en etes kolhinu rehunjakovaunua mihinkään:D Tiistain iltanavettaa ei ollut, sen sijaan oli joku päihde/hammashoito/liikuntainfo. Jos ihminen sanoo 104 kertaa "tavallaan" alle puolen tunnin aikana, voitko kuvitella kuinka tylsää oli kun jaksoin laskea ne? Iltatarkastuksella jaoin rehua ja olkia...

Tänä aamuna sitten pääsin lypsylle Sariannan kanssa. Ihan hyvin meni ja tuli puhdas siivilävanu ja ei tarttenu laittaa edes käsikäyttöä päälle koneeseen! Piti kyllä pari kertaa laittaa se uudestaan paikoilleen kun meni liian kauan... Tuli virhe kun oli kiire pois lypsyltä, niin painoin lypsynpesukoneen päälle liian aikaisin... Ja sitten piti tällä kertaa kuurata lypsyaseman seinät ja ikkunat ja putket... On seki hommaa:D Ja tällä navettakerralla saatiin hoitaa kevään ensimmäistä vasikkaa Joosea, ja lämmitellä sille ternimaitoa. Kyllä vasikkakin osaa heittäytyä veltoksi kun mentiin sitä ekan kerran hakemaan tuttiämpärille:D  Seuraava navettakerta onkin sitten näyttö. Ihan normaali navettakerta, vaan sitten vissiin arvioijilla suurennoslasit käytössä tai jotaki:D

Nyt torstai on etäpäivä, ja sitten saakin mennä perjantaina kennelvuoroon. Mahtaa se olla luksusta kun joskus saa nukkua jopa puol 8 asti aamulla, ei vaan tällä viikolla hirveesti sellasia aamuja ole:D

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Viime viikon käytännöntunnit ja kootut junaspektaakkelit vol. 104:D

Nyt sai aikaiseksi kirjoittaa nämäkin ylös kunnolla. Maanantaina ennnen tuntia pari toistoa ruutua, vähän sellaista jolkottelua se oli, vaikka Mikihän on ruuan perään ja sitä siinä palkkana olen käyttänyt... Lisäksi otettiin pari kertaa puomia, alkaa muistamaan että palkka tulee vaan jos on etutassut maassa! Myös merkin kiertämistä ja siitä pysähtymistä otettiin pari kertaa. Ja hyvin se pysähtyi sekä äänellä että käsimerkillä, vaikka vauhtiakin sain sille aikaiseksi siihen.

Tunnilla sitten Mikin kanssa otettiin hyppynoutoa. Ei sitä oltu hirveästi kokeiltu, oikeastaan ollenkaan, pari kertaa ehkä viime vuonna joskus... Yritettiin pilkkoa sitä osiin Miikun neuvojen mukaan, mutta ei meinannut tulla mitään, ja sitten ihan tunnin lopuksi vaan heitin sen kapulan hypyn yli, ja siitä se toi sen ihan nätisti, että yksinkertainen on kaunista, vai miten se meni. Sitten oli ensine-etsintä joka meni päin mäntyä... Miki ei vaan pystynyt menemään sille piilolle kun se oli ahtaassa paikassa... Eli lisää ahtaisiiin paikkoihin tunkemista luvassa treenirintamalla. Ja vielä kerittiin vauhtiluoksetuloja pari kappaletta. Miki ei oikein käsittänyt sitä lelun heittämistä jalkovälistä että liike jatkuisi, niin sitten vaan leikin sen kanssa siinä...

Torstaina Marin kanssa jääviä. Vähän se steppaa seisomisessa ja maahanmeno voisi olla vähän vähemmän epäröivä, vaikka siis ihan hyvin se ne tekee, mutta kun toko on pilkunviilausta ja sitä rataa... Liikkeessä istumisessa, edelleen Miki istuu kuin hissi. Jotenkin se pylly pitäis opettaa istumaan nopeammin:D  Ja Rubertille pääsin luoksetulohäiriöksi. Sitten tehtiin omia juttuja sivussa, kaikkia höpötemppuja ja pikku pätkä seuraamista. 
Perjantaina oli agilitya, kepit tehtiin ihan ekana, muutama toisto eri kulmista ja yksi ratapätkä:
Suurinpiirtein tällainen, ei nyt ihan mittakaavassa tai mitään.

Ekalla kerralla meni ihan kunnialla läpi tohon 7 takakiertoon saakka, sitten otettiin erikseen sitä ja alkoi tekemään sen. Ja kun mentiin toisen kerran, niin juututtiin tohon 5 putkeen, koska en pitänyt koiraa tarpeeksi kauan niin se ehti lukita sen rintamasuunnan jo tuohon väärään päähän. Sitä sitten jankattiin jonku aikaa, mutta ei enää saatu sitä silleen sulavasti oikein:D Sitten otettiin myös pari kertaa erikseen Ata. 

Ja tokossa yritettiin ruutua saada nopeammaksi ja tultiin siihen tulokseen että tehdään ruutua silloin kun on ylikierroksilla koira, saisi sen vauhdin sinne. Eli vähän sama metodi mitä käytin kepeillä vauhdin saamiseen...

Miki jäi Marissalle hoitoon kun piti mennä kotiin käymään. Sunnuntaina kun tulin takaisin, näin kyllä sellaisen ihmisen että pisti ihan vihaksi... JA hän oli vielä eläintenhoitoa opiskellut eräässä toisessa oppilaitoksessa. Ensinnäkin, kukaan täysjärkinen ei pidä vetävällä koiralla kuristuspantaa kuristavalla, ja kun yritin suositella kuonopantaa oli vastaus tyyliin: "kuonopanta taittaa niskat, kuristuspannalla kun kerran nykäisee niin loppuu vetäminen"(hassua kun ei näyttänyt olevan haluttua vaikutusta kyseiseen koiraan). 

Toiseksi, nuorta levotonta urosta ei saa rauhoittumaan sillä, että nyitään siitä kuristuskaulapannasta ja painetaan maahan aina kun tekee vähäisemmänkin  liikkeen tai ulinan tylsyyttään. Se huuto vaan pahentui ja koira raukka oli ihan hämillään kun välillä pienestä ulinasta sai namia ja positiivista huomiota ja hiljaisesta käytöksestä(=hyvästä) ei tullut minkäänlaista reaktiota. Ja en nyt ole lintuasiantuntija, mutta eikö undulaatteja pidä pitää irti häkistäkin välillä? Ei tämän tytön mukaan, joka oli jättänyt undulaatit äidilleen hoitoon ja lähti kuukaudeksi pois... Että sellaista...

Nyt pitäisi olla jo nukkumassa, navettavuoro kutsuu aamulla, kirjoittelen navetasta lisää sitten kun kerkeää tällä viikolla...

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Ei näin. (BBC:n Pedigree Dogs Exposed)

Muutaman vuoden vanha, mutta katsoin nyt uudestaan, ja muistin miksi olin blokannut suurimman osan tuosta pois mielestä: http://www.myspace.com/video/bordercollie19/documentary-bbc-pedigree-dogs-exposed/44215931
Kattokaapa tuo, ja yrittäkää olla heittämättä tietokonetta ikkunasta pihalle!

Mie ITKIN sen alun. Syringomyeliasta kärsivä cava ja epileptinen bokseri oli kyllä semmosia näkyjä mitä en ihan heti halua nähdä uudelleen. Muutamia hampaidenkiristelyä, väkivaltaisia haluja ja kiroamista aiheuttaneita kohtia:
Saksanpaimenkoirien tuomari joka piti näyttis-sakua enemmän rotumääritelmän mukaisena ja alkuperäiseen käyttöön soveltuvana. Bassettien pääjehu joka piti nykyistä tappijalkaista löllynahkakasaa parempana kun alkuperäistä. Rhodesiankoirien ridge on merkki sairaudesta, reikä ihossa, joka voi ulottua selkäytimeen/tärkeisiin elimiin-> aiheuttaa infektioita. Pennut ilman ridgeä(tästä sairaudesta vapaat) mieluiten lopetetaan rotumääritelmän mukaan Britanniassa.

Cruftsin voittaja 2003: pekingeesi joka näytti turkkipallolta ja tuskin pystyi liikkumaan, saati hengittämään, vaikka oli poistettu sitä hengittämistä vaikeuttavaa ihoa leikkauksella. Mopsin selkä on vino, koska halutaan se söpö korkkiruuvihäntä. Ne idiootit Kennel Clubin ihmiset, jotka ihan selvästi oli puhuttu pussiin, änkyttämässä siinä kuinka isä-tytär/sisko-veli paritukset vaan poistaa niitä vikoja mitä roduissa on.... Syringomyelia-diagnosoitu cava voittaa erikoisnäyttelyn ja ne kasvattajat ja omistaja veti hernepalon nenään kuvausporukkaa vastaan, kun uskalsivat sellaista sanoa julkisuuteen...

Lista voisi jatkua pidempään, mutta kattokaapa tuo dokumentti, luvassa muutakin tuollaista älyvapaata. Ja siinä näkee miten sokeita ihmiset ovat sille oman rodun tilalle... Ainoa virhe minkä bongasin tuolta pro-health puolelta oli se iänvanha väittämä, että sekarotuiset ovat automaattisesti terveempiä kuin rotukoirat. Ei varmaankaan muistettu, että jos on kaksi sairasta rotukoiraa niin tulee myös sairaita sekarotuisia.

Siinä vaiheessa kun lähes pelkät näyttelyt alkoi sanella jalostusta mentiin kyllä pahasti metsään. Vaikka Suomi ei mikään täydellinen maa olekaan, niin olen kiitollinen pakollisista terveystutkimuksista(ei ne nyt laissa ole(ehdotin sitä kyllä uuteen es-lakiin), mutta vastuuntuntoisille pakollisia), antidoping säännöistä, typistyskiellosta ja siitä että paheksutaan lähisukusiitosta... Briteissä ei ollut ainakaan tuona vuonna mitään rajoja sille mistä siellä jalostetaan pentuja. Tai no oli. Enkkusettereillä yksi pakollinen tutkimus, mutta tulossa vielä kaksi lisää. Ei elämä.

Oli minulla jotain muutakin tähän aiheeseen liittyvää, mutta nyt pitää mennä nukkumaan, tämä saattaa muuttua vielä tämä teksti, kunhan olen hereillä:D Oli vaan pakko kirjoittaa näin tuoreeltaan mietteet ylös, etten unohda...

No eipä tähän ole lisättävää nyt... Oli mulla oikeestikki joku muukin juttu, mutta olen nyt ihan täysin unohtanu sen:D

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Kennelviikko, uusi karvainen perheenjäsen ja Pe... Eiku Jussi:D

Joo eli tämä viikko meni sitten kentsuillessa, ja kävin mie koulussa sen verran, että tein pieneläinten hyvinvoinnista huolehtimisen kokeen. Ihan hyvä viikko, paitsi taas on rakko jalassa, mitkä super-kengät minun pitää ostaa että ne kestäis ees vähän pitempää kävelemistä ilman rakkoja? Tuli sitä kuitenkin taas 6-8km päivässä käveltyä. Tällä kentsuvuorolla uskalsin myös puhua puhelimessa paljon enemmän kuin ennen. En silti pidä siitä, hyvä kun tavallisella puhelimella pystyn soittamaan tai puhumaan ihan tutuille ihmisille:D Tietenkin kaninhoitohuki sattui kohdalle pari kertaa, en kyllä niidenkään sielunelämään ole paljoa päässyt sisälle...

Maanantaina mulla oli tavallaan kolme koiraa, oli kaksi porokoiranarttua ja yksi lyhytkarvainen saksanseisojauros. Mulla piti olla harmaa norjanhirvikoirauros, mutta jostain syystä nuo kentsun harmaat ei ole oikeen minusta välittäny, niin vaihoima sitten ihan molempien hermojen säästämiseksi. Porot lähti sitten siinä illalla ja oli pieni selkkaus valjaista jotka oli hukassa, mutta löytyi sitten porojen kotoa kuitenkin:D

Tiistaina tuli Pampula, perhoskoiranarttu. Ihan kiva, vähän haukkuherkkä pikku tirriäinen. Kaksi muuta vuorolaista päätti tehdä siitä trimmiportfolion niin tuli siitä ihan hyvänkin näköinen. Sen kunto ainakin nousee tän hoitojakson aikana... Kun mie kävelytin sitä, niin aluksi piti vetää takasin päin ja pysähdellä n. 300m välein, olin ylpeä kun perjantain pitkällä lenkillä se jo jaksoi melkein koko matkan protestoimatta ja ihan innokkaastikin.

Keskiviikkona ei kai mitään erikoista tapahtunut, tai sitten päivät vain menevät sekaisin... Kunhan nyt kirjoitan suurinpiirtein aikajärjestyksessä niin saa kelvata:D Torstaina Aatu saksanseisoja teloi tassunsa, kun yritti päästä kaverinsa Mossen perään lenkille ulkotarhasta. Siinä menikin sitten kaikki lenkkien jälkeiset ajat siinä, että sitä tassua sitten kuurattiin ja puhdisteltiin, hyvin se lähti paranemaan, raukka vaan joutuu olemaan tötterö päässään, että ei pääse nuolemaan haavaa. Torstaina myös tehtiin sosiaalitilojen peruspesu. Miksi sen pitää olla torstai? Nimittäin sitten ei jäänyt paljon energiaa siivota omaa huonetta siivoustarkkia varten:D Muutenkin kentsulla saa kokoajan olla siivoamassa ja pesemässä pyykkiä ja tiskiä... Mutta kai se on vaan iso osa tätä työtä, siivoaminen...

Perjantaina tehtiin aamupäivä hoitotoimenpiteitä. Katsottiin kaikki hoitokoirat läpi. Mie pääsin putsaamaan Aatun korvan ja silmät ja syöttelemään toimenpidekoiria, että niillä olisi vähän mukavampi olla... Lenkillä siinä yhdentoista aikaan oli kyllä yllätys, kun vastaan tuli Marissa, Miki talutushihnassa:D Tosi hyvä oikeastaan, sillä me ei keritty pitämään aamutaukoa ollenkaan, eli Miki oli viimeksi käynyt pihalla joskus puoli kuuden aikaan... Sitten kun oltiin lenkeistä selvitty, niin pidettiin vaihtopalaveri, joka sitten venyi... Mutta päästiin kauppaan, meidänkin vuoro sai ruokasetelin kauppaan, 7e arvosta sai ostaa jotain, kun keittiö oli eilisen päivän kiinni ja oli etäpäivä.

Illalla tuli Marissalle tullilta projektipentu. Me oltiin puhuttu siitä niin kauan Pena nimellä, että kun sen nimeksi oli joku muu nyt päättänyt Jussi, niin on se aika vaikea muistaa, varsinkin kun penikka näyttää ihan Penalta:D Miki oli vähän liian innokas illalla ja aamulla meno oli kyllä rauhallisempaa, ne jopa leikki jonkin aikaa samalla vetolelulla, kauhee ärinä lähti molemmista:D Jussi voitti sen lelun niin Miki oli koko ajan luovuttamassa sitä sille:D Sitten se vähän suutahti Jussille, kun se oli liian innokas. Mutta on kyllä aivan ihana pentu, ja ahne:D

Ja nyt kun pennuista puhuttiin niin en ole missään oikein kirjoittanut vielä, mutta olen pentujonossa! Toukokuussa pitäisi kotiutua pieni nahkacollienarttu Lifedreamin kennelistä. Ja nyt joku kysyy, miksi nahka? Noh, tykkään collie/sheltti tyyppisistä koirista, mutta en halua hoitaa kahta turkillista koiraa, ja sheltti tuntuu nyt jotenkin liian pieneltä kun on Mikin kanssa elänyt. Ja koska haluaisin kokeilla pk-lajejakin ehkä tulevaisuudessa, niin ei oikeastaan tuon ulkonäkömieltymyksen kanssa muut rodut passanneet kun nahka:D

En aikasemmin ole viittinyt kirjoittaa tästä vielä mitään, koska sillon kun otin yhteyttä kasvattajaan, ei ketään vielä oltu astutettu. Nyt ne molemmat nartut on tiineenä, niin katsotaan sitten kummasta tulee tarpeeksi narttupentuja, että mulle ja Mikille sieltä riittäisi kaveri:D Rosien pitäisi jakaantua minä hetkenä hyvänsä, ja Shantin vähän alle 2vk päästä. Että sormet ja varpaat ristissä täällä odotellaan uutisia:D Huhtikuussa pitäisi sitten mennä kasvattajalle käymään ja tutustumaan paremmin, aikaisemminkin oli tarkoitus, mutta kaikki muu elämä tuli vähän tielle.

Että sellaista täällä tänään:D  Ensi viikolla on paljon käytäntöä ja pieneläimiä. Sitten onkin navettaviikko ja siitä suoraa kentsuviikonloppu:D Mutta nyt tekemään etätehtäviä, joita onkin kasaantunut tällä viikolla ihan mukavasti...

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Torstain tokokoe, perjantain käytäntö ja lauantaina meidän järjestämä mätsäri

Torstaina siis oli ensimmäinen tokokoe melkein kahden vuoden tauon jälkeen. Ei se huonosti mennyt, mutta olisi voinut mennä paremminkin. Laitan nyt vaan pisteet ja jossain vaiheessa tulee sitten videokin.

Paikalla makaaminen 0 - Lähti vaan hiipparoimaan piiloa kohti ja ettimään minua. Pitää harjoitella sitä, että mie voin mennä kauaskin piiloon ja sitten tulen kuitenkin takaisin, muuten se ei edes näyttänyt välittävän muista koirista.
Seuraaminen taluttimetta 7½ - Alussa ihan luokatonta seuruuta, loppua kohti parani. Mie olin niin jännittynyt, että kiirehdin niiden liikkeellelähtöjen kanssa, ehkä osasyy siihen huonoon seuraamiseen jännitys yleensäkin
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 - Sinne se mätkähti ihan välittömästi, hiljaa ja suoraan:D
Luoksetulo 8½ - Vähän hidas pysähtyminen, mutta kyllä se kelpaa, ja ehkä jotain sivulletulon tarkkuudessa, en oo varma.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0 - Ei ilmeisesti kuullut käskyä. Kyllä se tämän osaa ainakin 9 tai 10 arvoisesti.
Noutaminen 8 - Lähti innokkaasti, otti kapulan ja sitten alkoikin miettimään " ai mihin tässä pitää mennä" ja pyöri vähän aikaa siinä minun eessä kapula suussa:D
Kauko-ohjaus 8 - Kaksi maahan-käskyä alussa. Muuten hyvät!
Estehyppy 9 - Meni tosi vinoon sinne taakse. Mutta teki hypyn. Kuulemma näki tuomarin ilmeestä että: "Voivoi, nyt se ei enää tuolta pääse viereen, menee paljon pisteitä" ja sitten kun se tulikin viereen niin vinosta, niin "Oho!"
Kokonaisvaikutus 9 - Vähän vilkuili ympärilleen, mutta teki kuitenkin kaikki liikkeet.

Pisteet: 127,5, AVO 3 ja sij. 5/6

Perjantaina sitten käytännöntunnilla oli teemana tokon hyppy ja paikallamakuu Pipan kanssa. Yritettiin korjata vinoutta hypyssä, ja saatiinkin selville että kyllä se hyppää suoraankin taakse. Minun pitää vaan sanoa se "istu" ihan välittömästi. Mutta sanoin sen hitaasti kokeessa, koska aina Miki ei ole reagoinut ensimmäiseen istu-käskyyn.

Paikallamakuussa pysyi hyvin häiriössä (Sony vieressä ja Janita hyppi ja kiljui siinä eessä) vaikka kiersin suurinpiirtein hallin ympäri, se piilossa olo on se mitä Miki ei kestä...

Sitten siirryttiin verstaalle ja esine-etsintä oli teemana taas. Ensin kuitenkin käytiin kiertämässä koko verstas. Miki jumittui taas niihin nariseviin vanhoihin puuportaisiin, vaikka yritin olla päättäväinen ja rohkaiseva kun mentiin sitä kohti ensimmäisen kerran. Ei auttanut edes jauheliha. Kyllä se sieltä tuli vähän pakolla, mutta säälittävän vinkunan ja huudon kera siellä alhaalla meni paljon aikaa. Tällä kertaa tehtiin Mikille ruokaetsintää, ehkä se sillä rohkaistuisi menemään ahtaisiin paikkoihin. Ja auttoihan se! Ja Miikku näytti Sonyn avulla mitä tarkoittaa valepiilo: eli muka piilotetaan jotain niin että koira näkee > se kiinnostuu siitä kohdasta ja alkaa käyttämään nenäänsä > haistaa toisen samalle suunnalle piilotetun esineen helpommin.

Lauantaina oli sitten mätsäri. Lastattiin monta pussillista palkintoja, buffetjutut, mikro ja kahvinkeitin Elinan pieneen hondaan ja pienten alkuvaikeuksien jälkeen(vähän virhearviointia peruuttamisessa:D) ajettiin Doggness hallille. Ensin siivottiin agilityesteet pois tieltä, sitten mie menin auttamaan Janitaa palkintojen kanssa. Mätsäri pyöri ainakin omasta mielestä tosi hyvin, oli ihan mukavaa. Sitten loppusiivottiin ja otettiin taas ryhmäkuva:D