Piti oikeen kaivaa arkistojen kätköistä tää video:
Ensinnäki tossa ku Enda yrittää melko alussa syyä kameran niin mie itken ja nauran yhtä aikaa. Mie olin niin onnellinen tosta pennusta ettei mitään rajaa. Ja en kyllä sinä keväänä oikeen ollu onneni kukkulolla noin muuten kun isä kuoli ja nii... mutta siis sinä hetkenä tajusin että mulla on uus perheenjäsen hyvällä tuurilla seuraavat 10-15v, ja onhan tuo nyt vaan niin söpö että itkettää :D Kiitos Hanna oikeesti, Enda on aivan ihana koira, jos en oo jo tarpeeks monta kertaa sitä sanonu :)
![]() |
Enda 2v |
Nykyään kyllä voimasuhteet on pikkasen toisin päin, nyt Enda vetää Mikiä pitkin lattiaa :D Ja vaikka Miki on sille alkanu vähän sanomaan takasin ku Enda on leikkiny rajummin niin kyllä silti se vielä jaksaa joka päivä muutaman kerran sen kans vetää ja tykkää siitä hirveesti.
Onnea kaikille sisaruksille näin merkkipäivänä, ja paljon onnea seuraavaankin vuoteen, lets have a good one!
Ja koska mie oon ilkeä, niin koirat saa vaan ekana vuonna, ja sitte 5 vuotiaana ja seuraavan kerran 10 vuotiaana synttärikakut :D Joten Endalla on vielä pitkä odotus edessä että saa kokonaisen maksalaatikon, Mikillä sentää vaan vuos ja 5kk :D Kyllä mie sille jotaki herkkua laitan ruoan sekaan kuiten vaikka eihän se koira tajua, mutta mulle on tärkeetä että huomioidaan merkkipäivinä, koiratkin :D
Mites lukijoilla vietetään eläinten synttäreitä, vai onko humpuukia?
![]() |
Ilme :D |


Sitte pitäs kai puhuu vähän jotain Mikin näön menetyksestä. Ja sellasille jotka ei jo tiedä niin Mikillä on coloboma, ja se on sitte huonontanu sen näköä melko tasaiseen tahtiin tässä 3 vuotta. Nyt mie oon vaan viimeaikoina huomannu että se tahti on nopeutunu. Viikonloppuna oli nimittäin eka kerta kun se ovesta - pihalle iltayöpissalla meni pissalle, sitte se tuli takasin minun suuntaan, mutta se ei ihan selkeesti tienny yhtään missä kohdassa mie olin ja se meni ihan täysin etukuistista ohi, piti oikeen kutsua sitä, että se pysty suunnistamaan ovelle. Ja siis voi shelttiaivo - Mikiä ku se on niin herkkä minun äänensävyille, en tiiä kuulostinko jotenki kärsimättömältä tai kuitenkin epänormaalilta ku se oli kauheen nolon näkönen ku se oliki menny ovesta ensin ohi... Voi pientä...
Ja sitte ku heittelin niille yks päivä palloa, oli ihan täys auringonpaiste, oltiin sellasessa puolivarjossa, niin se ei enää nähny sitä palloa jos se tipahti kauemmas ku ehkä puolmetriä jos sitäkään. Vielä viime vuonna se sentään kirkkaassa valossa näki melko normaalisti. Mutta siis onneksi, onneksi se on ollu tollasta vaiheittaista toi näön lähteminen, niin Mikillä ei oo ihan täys paniikki iskeny.

Käytiin tänään raviskalla Sariannan kanssa ja sinne tuli myös kaks huskya, jotka olin ilmeisesti ohimennen nähnyt kesälla huskyerkkarissa :D Enda oli selvästi koko ajan vähän varovainen niiden kanssa, kun aiemmat kokemukset huskyista on olleet melko rajuja, mutta kyllä se niiden kanssa pari kertaa hepuloi oikein kunnolla. Kaikki kuvat tässä postauksessa Sarianna Junnilan ottamia :)